Miksi te ette kouluta koirianne?
Moni lähipiirissäni on viime aikoina innostunut koiran hankkimisesta. Usein kyseessä lapsiperheet, mutta myös pari pariskuntaa.
Yhdessäkään perheessä koiraa ei ole kunnolla koulutettu. Yhteen hankittiin vaativa ja aktiivinen palveluskoira, joka tuhosi sohvan ja söi palan seinästä. Oli kuvasta päätellen hauska sattumus. Ei harrasteta muuta kuin 15 min x 2 talutuslenkkejä / päivä.
Näin kesäisin on ollut rippi ja valmistujaisjuhlia. Toisessa perheessä koira haukkui jokaiselle vieraalle ja kyttäsi vieressä ruokaa. Ei komennettu, maristiin vaan: Älä nyt viitti vieraille haukkua.
Kolmannessa perheessä rescuekoira (perheen ensimmäinen koira) haukkui ja näykki jos ihminen ei antanut huomiota. Yksi vieraana ollut lapsi ei halunnut silittää sitä ja vetäytyi vain pois päin. Omistajat sanoivat vain: silitä sitä, se haluaa vaan niin kovasti että silität. Lopulta lapsi purskahti itkuun ja koira aloitti haukkumisen ja sen jälkeen yllättäen lapsen kirputtamisen, kunnes vanhempi haki itkevän lapsen pois ja he lähtivät.
Esimerkkejä olisi enemmänkin. Kaverin koira juoksee ja hyppää täysillä vasten. Ei komenneta. Naapurin koira haukkuu pihalla kaikelle mikä liikkuu, koska ei saa tarpeeksi liikuntaa.
Mikä siinä on niin vaikeaa?
Kommentit (78)
Koirallani diagnosoitu oppimisvaikeus eläinlääkärin toimesta.
Ei huvita. Siksi en mitään aktiivisia viettipommeja enää omistakaan, vaan luonnostaan leppoisia koiria. Omani ovat perheenjäseniä eivätkä harrastuskavereita, saati -välineitä. Luoksetulo on ainut mikä on nykyisille opetettu. Itse asiassa huvitti, kun meinasin ottaa koirista valokuvan kauniin kukkapuskan edessä, eivätkä ne osanneet istua tai seistä käskystä. Samalla tajusin, että eivätpä ne taidot kovin tärkeitä ole vuosien varrella olleetkaan.
Olen siis yli parikymmentä vuotta sitten ollut aktiivinen ja jossain pienessä määrin menestynytkin pk-harrastaja. Nyt olen vain onnellinen, ja uskon että sitä ovat myös koirani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki olen kouluttanut, mutta kaikki eivät ole oppineet tai halunneet oppia.
Eli et ole ollut koiran kanssa määrätietoinen ja päättäväinen. Näin koira on oppinut, että sinua ei tarvitse totella.
Toivottavasti ei olekaan ollut tuota. Nykyään suositaan, että kouluttaja on lempeä ja fiksumpi kuin koira. Valitettavan moni ei ole, ja sitten pitää korvata asiaa olemalla "päättäväinen, jota tarvitsee totella".
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudesta kokemus koirasta, joka aina haukkui ja hyppi päälle. Muita syytettiin koiran käytöksestä, se kuulemma aisti sen, että sitä pidettiin pahana. Lisäksi koiralle tuli kuulemma paha mieli kun se laitettiin yksin toiseen huoneeseen.
Me taidetaan tarvia koira- ja torvelopoliisi. Tulevat opettamaan koiralle ihmisten tapoja ja ihmisille annetaan remmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä myönnän että en ole mikään luontainen koirakouluttaja. Nyt olenkin ottamassa yhteyttä ammattilaiseen. Mutta kyse ei ole siitä ettenkö olisi yrittänyt. Olen todellakin yrittänyt, en vain ole osannut.
Saako koira tarpeeksi liikuntaa? Tarpeeksi VAPAATA liikuntaa? Remmilenkit ei eläimelle riitä. Sen täytyy saada juosta, mielellään metsässä vaihtelevassa maastossa. Jos luoksetulo (tärkein käsky) ei onnistu, niin sitten vaan koirapuistoon vaikka palloa heittämään.
Useimmat koirat saavat aivan liian vähän liikuntaa. Vaikka sen kanssa juoksisi kilometrejä remmin kanssa, niin se ei silti poista tarvetta liikkua vapaasti ja juosta kovaa.
Kunhan maanomistajan lupa vapaaseen ulkoiluun on kunnossa. Muussa tapauksessa ei kiitos vapaana kirmailemaan yhtään mihinkään aitaamattomalle alueelle. Ei myöskään mihinkään, missä "ei ennenkään ole ketään tullut vastaan".
En ole kouluttanut koiraani juuri lainkaan. Opetin sille kontaktin kunnolla ja hartaasti. Istumaan opetin laiskasti. Päätin heti alussa, että koira saa nukkua sängyssä ja annan sille ruokaa pöydästä. Koira käy mukanani töissä ja aika paljon muuallakin.
Tuloksena koira on rauhallinen, luottavainen, pysyy irti lähistölläni, vaikka kaupunkioloissa onkin aina hihnassa, eikä kerjää. Se on syönyt poikki yhden laturinjohdon koko kymmenvuotisen elämänsä aikana. Muita tuhoja ei ole tullut.
Koira tarvitsee aikaa ja seuraa, ei kopittamista työpäivän plus matkojen ajan.
Petustottelevaisuus on opetettava jokaiselle koiralle rotuun ja kokoon katsomatta. Tärkeitä käskyjä ovat mm. seis, tänne, istu, irti ja maahan.
https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/ohjeita-tarkeimpien-taitojen-opet…
Yksi koiristani oli metsästysrotuinen ja se oppi sekä totteli, mutta kovapäinen rescue-rakkini juurikaan ei, mutta kuten aiemmin jo mainitsin, sen verran sen päähän sai taottua järkeä että kotona sen kanssa lopulta pärjäsi.
Minä en voi sietää sitä koiran hillitöntä kiehnäämistä. Jos on vaikka jonkun vieraan koira kylässä, niin sen on pakko tulla työntämään kuonoaan väkisin kainaloon hirveällä voimalla, ja jos ei heti ole vöööi anna pusu, ja ota sitä persereikään kiehnäämään, niin katsotaan heti, että pelkää tai inhoaa koiria.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien rotujen edustajia ei pysty täysin totteluvarmaksi kouluttaa. Kokeileppa huutaa whipetsille tai suomenajokille seis kun se saa näköhavainnon pupusta tai kauriista ja katso totteleeki.
No juu. Äidin koira oli sekarotuinen, collieta joku osa, mutta näytti ruskealta vähän pienemmältä jämptiltä. Taisi olla paimengeeni aika vahva, lähti linnun perään ja huikkasin sen pysähtymään. Jumalauta se pysähtyi kuin kivi lennosta. En olisi ikinä uskonut. Sen takia taisin niin rennosti komentaakin, kun en uskonut asiaani. Kun äiti oli paikalla, ei olisi edes istunut käskystä.
Eikö se olisi epäkorrektia, jos koiranikin olisi koulutetumpi kuin somali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki olen kouluttanut, mutta kaikki eivät ole oppineet tai halunneet oppia.
Eli et ole ollut koiran kanssa määrätietoinen ja päättäväinen. Näin koira on oppinut, että sinua ei tarvitse totella.
Toivottavasti ei olekaan ollut tuota. Nykyään suositaan, että kouluttaja on lempeä ja fiksumpi kuin koira. Valitettavan moni ei ole, ja sitten pitää korvata asiaa olemalla "päättäväinen, jota tarvitsee totella".
Pehmeillä metodeilla olen kaikki koirani kouluttanut. Kahden kanssa harrastin pk-lajeja, kokeiltiin jopa suojelua, mutta sitä lähinnä leikkimielellä eikä veren maku suussa kuten valitettavan monella. Koiran ei pidä olla kuin kone, se ei saa olla alistettu ja pelolla tottelevaiseksi saatu. Koulutuksen pitää olla myös hauskaa ja koulutuksessa on muistettava huomioida koiran rodunomaiset tarpeet ja mahdollisuudet. Laumiksesta ei saa paimenta, vinttareista täydellisesti tottelevaa tai pystäreistä 100% haukkumatonta. Oikea rotu, oikealle ihmiselle ja oikeaan käyttöön 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien rotujen edustajia ei pysty täysin totteluvarmaksi kouluttaa. Kokeileppa huutaa whipetsille tai suomenajokille seis kun se saa näköhavainnon pupusta tai kauriista ja katso totteleeki.
No juu. Äidin koira oli sekarotuinen, collieta joku osa, mutta näytti ruskealta vähän pienemmältä jämptiltä. Taisi olla paimengeeni aika vahva, lähti linnun perään ja huikkasin sen pysähtymään. Jumalauta se pysähtyi kuin kivi lennosta. En olisi ikinä uskonut. Sen takia taisin niin rennosti komentaakin, kun en uskonut asiaani. Kun äiti oli paikalla, ei olisi edes istunut käskystä.
Collierodut ovat koirista älykkäimpiä. Itselläni ollut 2 pk collieta jotka olivat kuin unelma ja todella helppo kouluttaa 😍
"Metsästyslain 51 mukaan koiran on oltava ulkoillessaan kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä maaliskuun 1. päivästä elokuun 19. päivään saakka. Koiraa saa pitää vapaana ainoastaan pihamaalla, puutarhassa tai koiran pitämiseen varatulla aidatulla alueella."
" Taajama-alueiden ulkopuolella koiria voi ulkoiluttaa vapaana elokuun 20. päivästä aina helmikuun loppuun saakka. Sielläkään koiraa ei kuitenkaan saa pitää kytkemättömänä missä vaan. Irtipito edellyttää aina maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan luvan."
Lähde: Kennelliitto
Muistutuksena vielä tämä, että koira ei koskaan saa ulkoilla vapaana ilman valvontaa muualla kuin omalla pihalla, ei edes ns."irtipitoaikana"
"Heitteillä oleva eläin tarkoittaa joko koditonta lemmikkieläintä tai sellaista lemmikkieläintä, joka on omistajansa tai haltijansa kotipiirin rajojen ulkopuolella, eikä kenenkään muun omistajan tai haltijan hallinnassa tai suorassa valvonnassa."
Lähde: Finlex
Kyl meidän koira ymmärtää käskyjä ja kehoituksia. Samaa ei voi sanoa naapurin paviaanesta.
Koiraihmiset nyt on melko.. yksinkertaisia.
Ihmisten kaikki kotkotukset näkyvät selvimmin siinä, miten he suhtautuvat lapsiin ja koiriin, ja erityisesti omiinsa. Monen kyky pitää huolta erillisen olennon hyvinvoinnista on todella surkea ja mustavalkoinen. Sitten tulee juuri tuollaista, että naapurin pelkäävän lapsenkin pitäisi vain osata olla oikein, ettei meidän iholle tunkeva koira pahastu. Vaikka tilanne ei ole hyödyksi kenellekään muulle kuin sille, joka pitää koiraa egonsa jatkeena. Vaikka koira itse kärsisi siitä ja joutuisi jatkuvasti elämään väärässä mielentilassa.
Ei nyt löydy töitä edes koulutetuille ihmisille. Miksi pitäisi vielä koiratkin kouluttaa?
Koiran voi opettaa ajamaan käytöksellään pois ei-toivotut vieraat. Annetaan käsky: villi! Sitten. se aikansa mekastaa ja hyppii, ja vieraat lähtee. Sitten komento: rauha! Koira palaa silloin normaaliin käytökseen.
Koira - monessa ihmisen paras ystävä.
Usein noissa lapsiperheissä lapset ja koirat on samanlaisia: ei mitään käytöstapoja opetettu kummallekkaan. Ikävä kyllä.
Älä yleistä. Kaikki koirat eivät tykkää juoksemisesta tai pallo leikeistä. Mun koirani ei ollenkaan välitä juoksemisesta. On hyvin itsepäinen, tekee mitä itseä huvittaa, ja jos yritän saada sitä juoksemaan niin se nauraisi katsellaan. Koirani paljon mielummin haluaa uida, sukeltaa, tehdä pitkiä vaellus lenkkejä ja olla vaan seurassa rapsuteltavana.