Kuka muistaa / tietää? Pikku-Anjan tapaus 1963. Eksynyt 5-vuotias pikkutyttö vaelsi yksin Lapin erämaassa lähes 2 viikkoa. 😢😢😢😢😢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhuelokuvakamaa tuo, että olet telttailemassa ja metsästä kuuluu lapsen itkua. Varmasti en mene katsomaan.

En minäkään varmistaisi kuin sen, että omat lapset on kunnossa. Mietin sitä Valkeakosken tapaustakin, kun joku naapurustossa oli kuullut huutoa juuri murhan aikoihin. Netissä tämä henkilö teilattiin ihan täysin, kun ei mennyt katsomaan. Veikkaan, että tosipaikan tullen 90% meistä varmistaisi vain, että oma porukka on kunnossa ja turvassa. Itsesuojeluvaisto toimii niin. 

Mulla taas primitiivireaktio päinvastainen, eli ryntään aina paikalle jos näen tai kuulen jotain väkivaltaan, ahdisteluun tmv. viittaavaa. Ei siinä kerkeä edes ajatella sen kummemmin, kun kehossa kuohahtaa ja alkaa toimimaan. Ikinä en ole vaaraan joutunut. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei tehty suurta numeroa ja draamaa, jos lapsi sai taivaskutsun. Ei uhriuduttu, ei masennuttu eikä haluttu nousta huomion kohteeksi. Tiedän uskovan äidin, joka meni töihin iltavuoroon, vaikka hänen lapsi oli aamupäivällä saanut taivaskutsun. Silloin ennen kunnioitettiin sitä mikä oli sovittu eikä luistettu työvuoroista.

 

Lapsen sielu pääsi taivaaseen ja ruumis haudattiin. Elämä jatkui ja jos Herra soi, perheeseen siunaantui lisää uutta elämää.

Ei silloin oltu kylmiä, vaan silloin saatiin uskoa ja turvaa Jumalasta.

Älä jaksa valehdella.

Ennen vanhaan erityisesti annettiin äidin romahtaa ja surra rauhassa, ja puoli kylää meni paikalle huolehtimaan ruokaa ym. Tapa on edelleen joissain yhteisöissä, ja oli ennen yleisestikin. Surutaloon mentiin ja oltiin konkreettisesti tukena. 

Ihan ihme käsityksiä joillain. Omilta vanhemmiltani kuoli 60-luvun alkupuolella kaksikin lasta, ja kumpaakin on surtu aivan hirveästi ja koko maailma romahti. Kahdesti. Ja suru seurasi isääni loppuun asti. Äitini on nyt 83 ja asia on edelleen kipeä. 

Ei ihmiset mitään tunteettomia pökkelöitä olleet, outo ajatuskin. 

Kurjaa. Nuufs. 

Se naapurin vanhaisäntä oli lähtenyt ehtimään tyttöä ja kuullut itkunsekaista ääntä. Oli kuitenkin loukannut jalkansa ja joutunut palaamaan, ehkä olisi löytänyt tytön muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On otettu oppia ja nykyisin kadonneitten etsintä on paljon järjestelmällisempää kuin aikoinaan. 

Joo, totta! Ajattelin itse lähinnä yksilötason ja sitä telttailijaa, joka ei reagoinut vieraan lapsen itkuun.

Tähän on voitu jo vastata, mutta eikö tää mennyt silleen, että mies oli perheensä kanssa telttailemassa ja mies meni kalaan ja kuuli lapsen itkua. Luuli oman/omien lastensa itkevän, eikä tietenkään lähtenyt katsomaan, kun olivat äitinsä kanssa. Itku kuului siis jostain samoilta suunnilta, kuin missä heidän telttansa oli, joten siksi luuli omiksi lapsikseen.

Ei vaan oli ilmeisesti mennyt tarkistamaan ne omat lapset, mutta koska heillä oli ollut kaikki hyvin niin jatkanut omiaan.

Vasta pari päivää myöhemmin tul

Tyttö tosiaan varmaan nukkui päivisin ja liikkui öisin kun oli kylmä. Voisi olla, että on kulkenut teltan ohi itkien yöllä  ja ei olle edes enää oikein kunnolla raukka jaksanut itkeäkään varmaan.

Vain Herra tietää päiviemme määrän, meidän ei ole lupa näitä asioita murehtia.

Tv-dokumentissa Anjan veli muistelee katoamispäivää ja etsintöjä. Ollut iso tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ne muka sen ties että oli selvinnyt niin pitkään, ja noin yksityiskohtaisesti että mitä oli syönyt ja juonut?

Kyllähän ruumiin perusteella lääkärit ovat osanneet arvioida milloin on hukkunut. Ja mitäpä muuta sitä voisi Lapin erämaassa syödä kuin edellisvuoden marjoja, jos ei vielä uutta satokautta ole. Ja Lapin purovedet ovat joutavia, varmasti sekin on pienelle lapselle opetettu kun Lapissa asuu ja elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On otettu oppia ja nykyisin kadonneitten etsintä on paljon järjestelmällisempää kuin aikoinaan. 

Joo, totta! Ajattelin itse lähinnä yksilötason ja sitä telttailijaa, joka ei reagoinut vieraan lapsen itkuun.

Tähän on voitu jo vastata, mutta eikö tää mennyt silleen, että mies oli perheensä kanssa telttailemassa ja mies meni kalaan ja kuuli lapsen itkua. Luuli oman/omien lastensa itkevän, eikä tietenkään lähtenyt katsomaan, kun olivat äitinsä kanssa. Itku kuului siis jostain samoilta suunnilta, kuin missä heidän telttansa oli, joten siksi luuli omiksi lapsikseen.

Ei vaan oli ilmeisesti mennyt tarkistamaan ne omat lapset, mutta koska heillä oli ollut kaikki hyvin niin jatkanut o

Se, että tyttö nukkui päivisin ja liikkui öisin varmaan hankalutti etsintää. Etsijöitä oli kuitenkin 800 muistaakseni. Ja vielä helikoptereitakin. Lapselle nuo helikopterit on voinut olla pelottaviakin. En tiedä miten nuo etsinnät on suoritettu, mutta jos lapsi on kadonnut, silloin kai pitäisi etsiä yölläkin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi 5v oli yksin pihalla jos ei pärjännyt?

Olihan se aina ennenkin pärjännyt. Ja ensin se olikin muiden lasten kanssa siinä. Ne muut varmaan olivat vielä nuorempia, koska oli toukokuun arkipäivä eli koulupäivä. 

Tuo tapahtui siis yli 60 vuotta sitten. Silloin oli normaalia, että lapset leikkivät keskenään pihalla, eikä niitä kukaan aikuinen siinä valvonut. Asuin itse kaupungissa, ja kyllä jo alle kouluikäisenä leikit ulottuivat useamman korttelin päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa oli se, että vanhemmat tekivät heti uuden lapsen Anjan kuoltua. 

Ei ollenkaan outoa, että harrastivat seksiä lapsen kuoleman jälkeenkin ja siitä seurasi raskaus. 

Jos mun lapsi katoaisi ja kuolisi, ei kiinnostaisi seksi vähään aikaan.

 

Nojuu sama. Ei kyllä pystyisi. Voisi mennä masentuneena monta vuotta ja vuosikymmentäkin Jos siitä hengissä selviäisi alkuunsakaan.

Tavallaan tässä taas huomaa miten asiat on muuttuneet - tuolloin reilu 60v sitten, vaikkei se mitään esihistoriallista aikaa olekaan, on ajateltu ja tunnettu eri tavalla. Elämä oli aika kovaa, usein ihan selviytymist

Ihmiset oli tuohon aikaan ihan helvetin ankeita mölliäisiä. Tunteiden käsittely oli surkeaa ja kyky puhua olematon. Lapsia ei pidetty samassa arvossa kuin nykyään. Se monesti unohtuu kun romantisoidaan vanhoja aikoja. Ei, silloin ei ollut mitään paratiisia, vaan kylmä ja kova, välinpitämätön maailma. Jos lapsi kuoli, ihmiset eivät sanoneet mitään vaan möllöttivät. 

No, ei se nyt ihan noinkaan ollut. Esim. noihin etsintöihin osallistui ihan vapaaehtoispohjalta satoja paikallisia, vaikka muutakin hommaa alkukesästä varmasti olisi ollut. Välitettiin muistakin kuin itsestä.

Mutta kuoleman mahdollisuus oli enemmän läsnä, hyväksyttiin realiteettina jota ei voi paeta. Kyllä silti on surua tunnnettu.

Varmasti läheisillä on ollut hätä, kun päivät ovat kuluneet...

Muistan tapauksen, sehän sattui jossain erämaassa lapissa.

On ihme, että  häntä ei aiemmin löydetty, hän on kuitenkin itkenyt kovaan ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Missähän kunnossa oli löydettäessä?

Oli Taivaan kodissa.

Ruumis ei ollut ehtinyt maatua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ne muka sen ties että oli selvinnyt niin pitkään, ja noin yksityiskohtaisesti että mitä oli syönyt ja juonut?

Ihan vaan esim. ruumiinavauksessa tuollaisiakin jänniä juttuja selviää. 

Ruumiinavauksessa selviää korkeintaan vatsalaukun tai suoliston sisältö, eli noin 1-2 vuorokauden ruoat. Jos on löytynyt marjoja, niin varmaan on oletettu että on niitä on syönyt kateissaoloaikanaan. Juomia tuskin pystyy selvittämään. Ei siellä ruumiinavauksessa tule vastaan kahden viikon ruokalistaa.

Mitähän muuta siellä erämaassa olisi juonut kuin vettä ?

Olisiko kädet olleet punaisena puolukoista. Ehkä niitä oli vaikkapa mukanakin.

Vierailija kirjoitti:

Tapaus ei ole tarinaa, vaan totta, isäni oli etsinnässä mukana aikanaan. Asiassa on muutama tärkeä asia jotka pitäisi ymmärtää:

- Lapsi oli 5 vuotias, hän oli poistunut kotipihaltaan noin vain. Eli tuon ikäinen on vielä paikoin ajatusten vietävänä, tekee mitä mieleen tulee, logiikka puuttuu.

- Lapsi oli selvinnyt metsässä hengissä vähintään 10 päivää. Ihminen selviää ilman ruokaa jopa 10 päivää, mutta ilman juomaa vain 2-3 päivää

- Lapsi voi piiloutua etsijöiltä, kuten tässäkin epäillään käyneen, olisi muuten löydetty 6 päivän kuluessa katoamisesta.

- Etsinnän järjestäminen on AINA poliisin tehtävä. Poliisi johtaa, apuun tulee organisoituja ja koulutettuja ryhmiä kuten rajavartijat, sotilaat, SPR (erityisesti VAPEPA).

- Vapaapehtoinen pelastustuspalvelu (VAPEPA) perustettiin juuri tuon tapauksen jälkeen ja tuosta opitun perusteella. VAPEPA liitettiin SPR:N organisaatioon muutamia vuo

Miksi eksynyt lapsi haluaa piiloutua etsijöiltään?

Lapissa. 💩😫

Vierailija kirjoitti:

Eikö kenellekään ole tullut mieleen että karkasi kotoa koska siellä oli niin paha olla?

 

Koti oli ihan hyvä, tyttö muistaakseni äidilleen sanoi, hän lähtee seikkailemaan. Kukaan ei uskonut, että hän lähtisi. 

Miksi kukaan ei mennyt tarkistamaan, mistä lapsen itku kuuluu. Tyttö löytyi ojan pientareelta menehtyneenä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei tehty suurta numeroa ja draamaa, jos lapsi sai taivaskutsun. Ei uhriuduttu, ei masennuttu eikä haluttu nousta huomion kohteeksi. Tiedän uskovan äidin, joka meni töihin iltavuoroon, vaikka hänen lapsi oli aamupäivällä saanut taivaskutsun. Silloin ennen kunnioitettiin sitä mikä oli sovittu eikä luistettu työvuoroista.

 

Lapsen sielu pääsi taivaaseen ja ruumis haudattiin. Elämä jatkui ja jos Herra soi, perheeseen siunaantui lisää uutta elämää.

Ei silloin oltu kylmiä, vaan silloin saatiin uskoa ja turvaa Jumalasta.

Ei uskon ja turvan saaminen Jumalasta suinkaan tarkoita että ihmisillä ei olisi tunteita ja kiintymystä eivätkä he tuntisi tuskaa, surua ja ikävää. Ihmeellinen jumalakuva sinulla, että Hän tekisi ihmisestä jonkin ihme zombin.