Kuka muistaa / tietää? Pikku-Anjan tapaus 1963. Eksynyt 5-vuotias pikkutyttö vaelsi yksin Lapin erämaassa lähes 2 viikkoa. 😢😢😢😢😢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa oli se, että vanhemmat tekivät heti uuden lapsen Anjan kuoltua. 

Ei ollenkaan outoa, että harrastivat seksiä lapsen kuoleman jälkeenkin ja siitä seurasi raskaus. 

Jos mun lapsi katoaisi ja kuolisi, ei kiinnostaisi seksi vähään aikaan.

 

Nojuu sama. Ei kyllä pystyisi. Voisi mennä masentuneena monta vuotta ja vuosikymmentäkin Jos siitä hengissä selviäisi alkuunsakaan.

Tavallaan tässä taas huomaa miten asiat on muuttuneet - tuolloin reilu 60v sitten, vaikkei se mitään esihistoriallista aikaa olekaan, on ajateltu ja tunnettu eri tavalla. Elämä oli aika kovaa, usein ihan selviytymistaistelua ja vielä 60-luvulla lapsikuolleisuus oli huomattavasti nykyistä korkeampi. Seksikin oli vähän sellaista että sitä "harrastettiin" kun se kuului siihen normaaliin elämänrytmiin, ei niinkään romantiikan ja nautinnon nälässä. Lapsia ei pidetty ihmeolentoina ja pikkuprinsessoina ja pidetty jalustalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ne muka sen ties että oli selvinnyt niin pitkään, ja noin yksityiskohtaisesti että mitä oli syönyt ja juonut?

Se selvisi tietysi tyttösen ruumiinavauksessa. Tapauksesta on paljon lehtijuttuja edelleen arkistoissa ja uutisia seurasi koko Suomi. Aikanaan yhtä tunnettu tapahtuma kuin Kyllikki Saaren murha. Katsoin itse tästä tv-dokumentin vuosi pari sitten.

Minä en kyllä muista tällaista tragediaa ollenkaan, vaikka olin tuolloin jo kansakoulussa. Itse asiassa en ole ennen tätä palstaa koskaan kuullutkaan moisesta tapauksesta! Ainakin minun mielestäni Kyllikki Saareen liittyvät jutut painivat ihan eri sarjassa.

P.Uppahan voisi kertoa tästäkin tapauksesta palstalla kun oli ikämies jo 60-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Aika kauan on tyttö selvinnyt metsässä jos kaksi viikkoa on siellä eksyneenä vaellellut. Harmi, ettei löytynyt ajoissa.

5v aika paljon päivittäin liikkunut, kun sanottiin, että oli liikkunut 60-80km. Päivittäin tuo 60km 2vko aikana olis jo yli 4km. 

En muista, koska en elänyt silloin. Mutta dokkarisarjasta tämän katsoin. Ahdistavin katoamistapaus, josta olen koskaan kuullut. 

Säälittää kun raukka oli itkenyt.. niin pitkään kuitenkin selvisi. Äitiä varmaan kaivannut 😐

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa oli se, että vanhemmat tekivät heti uuden lapsen Anjan kuoltua. 

Ei ollenkaan outoa, että harrastivat seksiä lapsen kuoleman jälkeenkin ja siitä seurasi raskaus. 

Jos mun lapsi katoaisi ja kuolisi, ei kiinnostaisi seksi vähään aikaan.

 

Nojuu sama. Ei kyllä pystyisi. Voisi mennä masentuneena monta vuotta ja vuosikymmentäkin Jos siitä hengissä selviäisi alkuunsakaan.

Tavallaan tässä taas huomaa miten asiat on muuttuneet - tuolloin reilu 60v sitten, vaikkei se mitään esihistoriallista aikaa olekaan, on ajateltu ja tunnettu eri tavalla. Elämä oli aika kovaa, usein ihan selviytymistaistelua ja vielä 60-luvulla lapsikuolleisuus oli h

Ihmiset oli tuohon aikaan ihan helvetin ankeita mölliäisiä. Tunteiden käsittely oli surkeaa ja kyky puhua olematon. Lapsia ei pidetty samassa arvossa kuin nykyään. Se monesti unohtuu kun romantisoidaan vanhoja aikoja. Ei, silloin ei ollut mitään paratiisia, vaan kylmä ja kova, välinpitämätön maailma. Jos lapsi kuoli, ihmiset eivät sanoneet mitään vaan möllöttivät. 

Kauhuelokuvakamaa tuo, että olet telttailemassa ja metsästä kuuluu lapsen itkua. Varmasti en mene katsomaan.

Vierailija kirjoitti:

Kauhuelokuvakamaa tuo, että olet telttailemassa ja metsästä kuuluu lapsen itkua. Varmasti en mene katsomaan.

En minäkään varmistaisi kuin sen, että omat lapset on kunnossa. Mietin sitä Valkeakosken tapaustakin, kun joku naapurustossa oli kuullut huutoa juuri murhan aikoihin. Netissä tämä henkilö teilattiin ihan täysin, kun ei mennyt katsomaan. Veikkaan, että tosipaikan tullen 90% meistä varmistaisi vain, että oma porukka on kunnossa ja turvassa. Itsesuojeluvaisto toimii niin. 

Vierailija kirjoitti:

Säälittää kun raukka oli itkenyt.. niin pitkään kuitenkin selvisi. Äitiä varmaan kaivannut 😐

Kyllä toista viikkoa erämaassa yksin taivaltanut nälkäinen ja uupunut pikkulapsi kaipaa äitiään. Onneksi Herra oli armollinen ja lähetti enkelit noutamaan. Lapsi sai taivaskutsun. Taivastiellähän tässä jokainen ollaan.

Ennen ei tehty suurta numeroa ja draamaa, jos lapsi sai taivaskutsun. Ei uhriuduttu, ei masennuttu eikä haluttu nousta huomion kohteeksi. Tiedän uskovan äidin, joka meni töihin iltavuoroon, vaikka hänen lapsi oli aamupäivällä saanut taivaskutsun. Silloin ennen kunnioitettiin sitä mikä oli sovittu eikä luistettu työvuoroista.

Lapsen sielu pääsi taivaaseen ja ruumis haudattiin. Elämä jatkui ja jos Herra soi, perheeseen siunaantui lisää uutta elämää.

Ei silloin oltu kylmiä, vaan silloin saatiin uskoa ja turvaa Jumalasta.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ne muka sen ties että oli selvinnyt niin pitkään, ja noin yksityiskohtaisesti että mitä oli syönyt ja juonut?

Silloinkin osattiin määritellä kuolinaika suunnilleen sekä tehdä ruumiinavaus, jossa on nähty mitä oli syönyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On otettu oppia ja nykyisin kadonneitten etsintä on paljon järjestelmällisempää kuin aikoinaan. 

Joo, totta! Ajattelin itse lähinnä yksilötason ja sitä telttailijaa, joka ei reagoinut vieraan lapsen itkuun.

Miten tässä olisi ollut käytännössä mahdollista reagoida?

Tässä tapauksessa jos on tiettömillä taipaleilla telttailemassa ja uskoo kuulevansa lapsen itkua, niin voi vaikka laittaa päänsä ulos teltasta ja vähän edes huhuilla. Ei välttämättä olisi vaikuttanut mitenkään tässä tapauksessa, mutta joku isompi lapsi olisi ehkä osannut huutaa apua aikuisen äänen kuullessaan.

Ja sellaista oppia voimme ottaa kaikki, että jos epäilet että kanssaihmisellä saattaa olla hätä niin parempi katsoa kuin katua, vaikk

Niin, erämaa saa raavaankin ihmisen sekaisin. Kerran eräs kairan asukki oli tervehtinyt ohikulkevaa retkeilijää joka porskutti eteenpäin. Sitten tajusi, että jotain outoa miehessä ja vastauksessa oli. Oli kopaissut olkapäästä ja vienyt miehen kotiinsa jossa kuökija nukkui putkeen monta päivää. Lamput olivat jo sammuneet, mutta keho vei eteenpäin. Kuolema oli lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan tuli taannoin jossain tv-dokkarissa. Surullinen juttu. 

Pikku-Anjan isoveli kertoi dokkarissa katoamisesta ja etsinnöistä. Se oli ollut suuri operaatio. Anjan pelastuminen oli ollut pienestä kiinni, koska hän oli mennyt retkeilijöiden teltan läheltä itkien.

Eihän sitä voi tietää että pelastuminen olisi ollut pienestä kiinni, tai että oliko se teltan ohi menijä edes tämä tyttö.

Lapin erämaathan on täynnä yksin kulkevia, itkeviä pieniä tyttöjä. 

No telttailijalla oli kolme omaa lasta mukana. Hän kalasti yöllä.

Joko olet mässännyt tapeeksi, ap?

En ollut kuullut tästä ennen. En meinannut saada unta kun tää pyöri mielessä. Olisi isommallekin ihmiselle aika inhottavaa eksyä noin, saati sitten pienelle. On varmasti ollut todella hädissään. Tuon ikäinen kun ei vielä ymmärrä kaikenlaisia asioita, ja mielikuvitus on tosi vilkas. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko jo kyynelehtinyt kyllin?

Koskaan ei varmaan voi kyynelehtiä liikaa tämmöisen jutun takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ollut kuullut tästä ennen. En meinannut saada unta kun tää pyöri mielessä. Olisi isommallekin ihmiselle aika inhottavaa eksyä noin, saati sitten pienelle. On varmasti ollut todella hädissään. Tuon ikäinen kun ei vielä ymmärrä kaikenlaisia asioita, ja mielikuvitus on tosi vilkas. 

😂😂😂

Oletko tosissasi? Luit 50 vuotta vanhasta jutusta täältä etkä meinannut saada unta.😂😁😂🤣😁😂😁🤣😁😂😁🤣😁😂😁🤣😁😂😁🤣😂😁🤣👍😂🤣👍😂😁🤣😁

Siis onko tälläisiä ihmisiä oikeasti olemassa?

Sinä olet empatiakyvytön hirviö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ollut kuullut tästä ennen. En meinannut saada unta kun tää pyöri mielessä. Olisi isommallekin ihmiselle aika inhottavaa eksyä noin, saati sitten pienelle. On varmasti ollut todella hädissään. Tuon ikäinen kun ei vielä ymmärrä kaikenlaisia asioita, ja mielikuvitus on tosi vilkas. 

😂😂😂

Oletko tosissasi? Luit 50 vuotta vanhasta jutusta täältä etkä meinannut saada unta.😂😁😂🤣😁😂😁🤣😁😂😁🤣😁😂😁🤣😁😂😁🤣😂😁🤣👍😂🤣👍😂😁🤣😁

Siis onko tälläisiä ihmisiä oikeasti olemassa?

No samapa tuo on milloin se on tapahtunut, se kuitenkin tapahtui ja pienelle lapselle. Jotkut meistä kykenee empatiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa oli se, että vanhemmat tekivät heti uuden lapsen Anjan kuoltua. 

Ei ollenkaan outoa, että harrastivat seksiä lapsen kuoleman jälkeenkin ja siitä seurasi raskaus. 

Jos mun lapsi katoaisi ja kuolisi, ei kiinnostaisi seksi vähään aikaan.

 

Nojuu sama. Ei kyllä pystyisi. Voisi mennä masentuneena monta vuotta ja vuosikymmentäkin Jos siitä hengissä selviäisi alkuunsakaan.

Tavallaan tässä taas huomaa miten asiat on muuttuneet - tuolloin reilu 60v sitten, vaikkei se mitään esihistoriallista aikaa olekaan, on ajateltu ja tunnettu eri tavalla. Elämä oli aika kovaa, usein ihan selviytymistaistelua ja vielä 60-luvulla lapsikuolleisuus oli h

Mistä tekään voitte tuon pariskunnan asioista tietää? Ihan hyvin ne on voineet vaikka yhdessä fyysisenkin yhteyden kautta hakea toisiltaan lohtua suruun, ja vaikka romantiikan ja nautinnon nälässä. Ja seksihalut ne on surunkin jälkeen, ja jopa masentuneilla.

Nuo edellä olevat draamailut siitä, miten He Itse eivät seksiin enää lapsen kuoleman jälkeen kykenisi, on taas sarjassa "palstanaisten aivoitukset joita ei voi ymmärtää". Niin eri mentaliteetti koko maailmaan. Aina saa tätä samaa hämmästellä. Ei oikein mitään samaistumispintaa.

Ihan normaaliahan se on, että vaikka lapsen kuolema onkin vanhemmille ikuinen suru, niin elämän on kuitenkin pakko jatkua. Seksin harrastaminen ja uusien lasten syntymäkin on aivan normaalia elämää, eikä mitenkään erikoista kuin joillekin hysteerikoille palstalla.