Lue keskustelun säännöt.
Mikä ekaluokkalaistani vaivaa?! (käyttäytymisestä)
02.04.2007 |
Tyttö, 7v, on aivan tolkuttoman huono tekemään suunnitelmia ja toimimaan niitten mukaisesti. Hän saattaa itse ehdottaa, että lähdetään vaikkapa hiihtoretkelle. No, kun sukset on voideltu ja eväät laitettu valmiiksi, ja täytyisi alkaa pukemaan päälle, hän ilmoittaakin, että ei halua hiihtämään vaan luistelemaan. Ja kun neidin oikkuihin ei suostuta, hän saa ihan hirveän kiukkukohtauksen, paiskoo ovet ja ikkunat, huutaa suoraa huutoa, ja häntä saa sitten kiskoa perässä koko sen hiihtoretken. Näin tapahtuu nykyään ihan joka kerta kun ollaan lähdössä johonkin. Useammin kuin kerran on tyttö jouduttu kantamaan ilman vaatteita autoon, jossa hän sitten suostuu pukeutumaan kun alkaa olla kylmä.
Ja muuten tyttö on mitä nohevin ja mukavin ekaluokkalainen. Ongelmat liittyvät vain näihin päätöksentekotilanteisiin.
Onko tämä jotain ekaluokkalaisen uhmaa, vai mitä ihmettä tämä on?
Kommentit (5)
ja selittäkää miksi ja miten kuuluu käyttäytyä. Meillä 8 v. tekee joskus samaa, mutta ymmrtää kyllä kun selitetään ettei saa pilata muiden iloa. Joskus poika kulkee 10 metriä perässä ja mököttää, mutta silloin me annetaan sen mököttää ja keskitytään me muut hauskanpitoon. Ainakaan kiukuttelulla ei pidä saada huomiota eikä onnistua muuttamaan muiden suunnitelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitte keskustella hänen rauhallisena ollessaan siitä, miltä muista tuollainen kiukuttelu tuntuu ja kertoa sen, että kohta ei tee mieli lähteä minnekään kiukuttelun vuoksi. Hyvä, että ette ole antaneet periksi kiukuttelulle, vaan pidätte asettamanne rajat ja päätökset. Kyllä noita uhmakohtauksia on vielä tuossa iässä useilla lapsilla. Yleensä menevät ajan kanssa ohitse. Toisaalta 7-vuotias ymmärtää jo keskustellessa asioita eli sitä " vakavaa" keskustelua voisi yrittää. Kokeilemisen arvoista voisi olla myös kiukuttelijan pois matkasta jättäminen joku kerta. Ensin annetaan/kerrotaan lapselle ehdot käytökselle (kiukuttelua ei sallita) ja jos kiukkua tulee, annetaan yksi rauhallinen, mutta vakava varoitus (jos kiukuttelu jatkuu, ei pääse mukaan), varoituksen jälkeen annetaan aikaa rauhoittua ja jos kiukuttelu jatkuu, TOTEUTETAAN varoituksen sanktio eli ei oteta mukaan. Matkasta poisjättäminen saa varmasti hetkellisesti kahta kauheamman kiukun aikaan, mutta rajat käyvät siinä selviksi. Ei varmasti tarvitse montaa kertaa pois matkasta jättää, niin jo alkaa käytös löytymään kohdilleen. Niin ja aikuisten kannattaa suunnitella tämä matkasta poisjättäminen siten, että todella toinen on valmis jäämään kiukkupussin kanssa kotiin tai siis että poisjättäminen onnistuu, jos sellainen uhkaukaasi annetaan. Tyhjä uhkaus ilman toteutusta vahvistaa vain opittua kiukuttelukäyttäytymistä. Jos kiukuttelija otetaan aina kiukuttelusta huolimatta mukaan kivoillekin retkille, niin kiukuttelusta voi myös jäädä tapa saada huomiota.
Mutta kiitos vastauksista. Koitan ottaa asian esille joskus hyvällä hetkellä ja keskustella tytön kanssa.
Hämmästyttää vain edelleen, että miten aina niin mukautuva ja sopeutuva tyttömme saa nyt isona 7-vuotiaana tuollaisia lapsellisia kohtauksia. Eikös tavallaan 3-vuotiaat tee tuota...
Onko muilla samanlaisia ongelmia pikku-murrosikäisen kanssa? Onko vielä vinkkejä?
Kohta ei vaan tee mieli lähteä yhtään mihinkään koko perheellä, koska ekaluokkalainen pilaa kuitenkin kaikkien ilon kiukuttelullaan.