mitä tehdä? (Koskee kolmatta raskautta pienellä ikäerolla)

Itselläni oli sama tilanne aikoinaan, ja silloin päädyimme yhdessä tuumin aborttiin.



Se oli elämäni kurjin päätös, ja käy mielessä about viikottain vieläkin. Siitä on nyt neljä vuotta aikaa. En tiedä miten elämä olis mennyt, usvassa varmaankin, mutta ainahan se vauva-aika on raskaampaa. Nyt meillä on sitten vauva talossa ja varsinkin tämän raskauden ja synnytyksen jälkeen olen pohtinut, että minkä ihmeen takia päädyimme aborttiin.



Uskon, että teilläkin asiat järjestyvät ja varmasti pärjäätte, kun vain valmistaudutte poikkeustilaan. Miettikää jo etukäteen hoitojuttuja ja muita ja puhaltakaa yhteen hiileen. Varmasti et kadu päätöstäsi sitten, kun vauva syntyy.



Onnea ja voimia vaikeaan tilanteeseen. Toivottavasti pidät lapsen.

Ajattelen kuitenkin niin, että kun saan opintoni päätökseen on lapset jo tehty ja voin ilman esteitä siirtyä työelämään.

Aika kuluu ja asiat järjestyy. Mutta aborttia katuu lähes aina! Kaikkea hyvää teille! Toivottavasti et tee aborttia.

Asiat järjestyvät kyllä vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan.



Lapset ehtivät vanheta 9kk ennen seuraavan syntymää ;-)



Pidä lapsi! opiskella voi myöhemminkin

Meillä on kolme lasta, vanhimman ja nuorimman välillä ikäeroa on 3v4kk, välissä on vielä yksi. Rankkaahan tämä on välillä ollut ja tulee varmaan olemaankin. Mutta, olisin kyllä aborttia katunut loppu elämäni.

abortin katumisen ikuisuudesta ovat varmoja juuri he, jotka eivät ole sitä koskaan kokeneet. Ratkaisuun päätyneet eivät sitä kadu.



Vähän niinkuin sokea kertoisi millaisia värejä on olemassa. Ei voi puhua kuin asioista, jotka on itse kokenut.



Itse olen teettänyt abortin, en kadu. Se olisi ollut juuri se kolmas lapsi. En osaa sanoa, miten kolmas lapsi vaikuttaa arkeen, mutta meille tämä oli paras ratkaisu näin.



Vauva kasvaa, kaikki ongelmat kasvavat lapsen myötä; rahahuolet ja sosiaalinen puoli.

Meillä on pienellä ikäerolla kolme lasta. Kolmannen syntyessä esikoinen oli 3,5v ja kakkonen 1v10kk. Mies jäi työttömäksi heti kolmannen syntymän jälkeen. Kolmas lapsi on ollut meillä erittäin helppo: nukkunut hyvin, syönyt hyvin, tyytyväinen, iloinen eikä ole pahemmin sairastellut. Tällä hetkellä nuorimmainen on 11k, minä olen hoitovapaalla ja mies pätkätöissä.Raskasta on ollut, mutta sitähän elämä on!

jopa vuosikausia. Eivät kaikki ole niin tunteettomia kuin sinä.

kysymys ei ole tunteettomuudesta. Vaan realismista. Ei ole mitään järkeä venyttää itseään yli rajojensa. Vain sentimentaalisten ajatusten tähden.