En löydä parisuhdetta
Olen niin kömpelö sosiaalisesti ym. haastetta elämässä. Nepsy ja vähän muutakin. Ei kavereita ollenkaan ja työelämässä joskus. Kynnys mennä juttelemaan naiselle livenä todella korkea, netissä helpompaa mutta sekin vaikeutunut kun ihmiset siirtyneet treffisivustoilta Tinderiin joka on niin turhauttava sovellus kun naamalla eniten väliä ja algoritmi tai mikälie ei edes anna ihmisten kohdata toisiaan.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Aikuisiällä kaveruus määrittyy uudelleen, moniko on edes enää paita ja peppu kuten joskus nuorena oli kaveruus ehkä mahdollinen? Ihmiset muuttuvat enemmän tai vähemmän vanhetessaan ja kaveruus on siinä mukana tai jää unholaan joka ei ole tavatonta.
Näinhän se deittailu nykyään etenee että miehillä naamakomeus on se jolla on suuri painoarvo: jos ei pääse lihatiski-deittimaailmassa syvempiä ominaisuuksiaan tuomaan esiin treffien muodossa naiselle, ei oikein jää sitten kuin odottamaan seuraavaa jos sitäkään tulee. Turhautuminen kasvaa kun homma ei etene. On helppoa katkeroitua ja syyttää maailmaa. Komeahko mies saa naisia kiinnostumaan pienemmällä vaivalla kuin vähmemän komea joilla on tärkeää että juttu luistaa ja on hyvä huumori sekä pelisilmä naisten kanssa. Ei se aina onnistu ja joskus tappiokin on voitto jos väisti eat-shit jutun.
No sitten teorioista käytäntöön. Tarviit ap harrastuksen jossa saa olla kömpelö
Ei minulla ole kuin salillakäynti harrastus jossa näkee ihmisiä kun lenkillä näkee lähinnä luontoa mutta ei ihmisiä. Vähän harrastusmahdollisuuksia. Tanssi ehkä jos olisi lähellä kursseja eivätkä maksaisi maltaita kun tarvitsisi käydä ainakin kymmenisen kertaa että oppisi liikkeet kun vaikeata oli yhdellä ilmaisella kurssilla saada edes yksinkertaista tanssiliikettä toimimaan. ap
Et ole ainoa. Viimeisimmän perhebarometrin mukaan 18-29-vuotiaista miehistä yli 60 prosenttia on sinkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa. Viimeisimmän perhebarometrin mukaan 18-29-vuotiaista miehistä yli 60 prosenttia on sinkkuja.
Olen reippasti yli tuon ikäryhmän. ap
Kävin jokin aika sitten festareilla yhden päivän kun oli sellainen mikä musiikin osalta kiinnosti mutta en oikein tiedä miten siellä olisi keneenkään tutustunut. Yksin kun on liikkeellä ja muu porukka kaksin tai useamman porukassa niin miten sellaisessa tilanteessa voi ketään kohdata. No varmasti normaalilla ihmisellä luonnistuu juttelu porukalle kuin porukalle mutta itsellä kun on näitä haasteita niin 2 tai useamman ihmisen kohtaaminen jännittää liikaa. Yksittäisen ihmisen kohtaaminen nyt vähemmän vaikeaa mutta vaikeaa silti kun joskus olisi ollut tilaisuuksia mutta ei ole niissä uskaltanut avata suutaan ja pelkää että tällaisia tilaisuuksia ei enää tule. Tuolla ei yksittäisiä ihmisiä juurikaan ollut liikkeellä.
No tuosta tanssimisesta tuli mieleen että yksikin bändi joka aika suosittu mikä itselle aikaisemmin tuntematon kun en juuri ole seurannut iskelmämusiikin uutisia jne. mutta heidän keikoillaan ollut nuorta väkeä et siellä olisi varmasti samanikäistä porukkaa. Tietysti vaan kun tuo tanssiminen lähes ihan unohtunut koitin tuossa tätä kirjoittaessa muistaako mitään liikettä ja oli ihan että mitä minun pitää tehdä? Oliko se fuskukurssi millä kävin mutta en nyt enää muista ollenkaan enää niitä tanssiaskelia. Valssi taisi ehkä mennä oikein kun sitä kokeilin kanssa mutta sitä jauhettiin jo koulussa päähään et tuntuu että keho muistaa ainoastaan mitä oppinut jotain yli 20 vuotta sitten mutta kaikki mitä nyt yrittää oppia unohtuu samantien.
Tosin kun en ole työelämässä kuin joskus niin taloudellisesti ei pysty käymään siellä täällä ja oli panostanut tähän festariin rahallisesti niin nyt on sitten niukempaa mennä juuri yhtään minnekään.
Ajatus siitä ettei pääsisi edes kokemaan mitä rakastuminen ja parisuhde on tuntuu kammottavalta. ap
"En ole kokeillut mitään ja minulla on ideat täysin loppu miten edetä"
Ei sun tilanne ainakaan netissä valittamisellla parane.
Katsopa itsenäisyyspäivänä televisiosta semmoinen kun Linnan Juhlat. Sieltä löytyy lukuisia parisuhteita siistiin jonoon laitettuna eikä tarvitse edes poistua kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa. Viimeisimmän perhebarometrin mukaan 18-29-vuotiaista miehistä yli 60 prosenttia on sinkkuja.
Mitä helvettiä?? Eihän tuo voi mitenkään olla mahdollista?
Tunnen monta joilla sama kohtalo. Nuoret valittavat että eivät löydä kavereita elämänkumppaneiksi. Surullista. Itsekin ollut aina arka joten yksin elänyt suuren osan elämästä.Ottajia olisi ollut mutta jotenkin en uskaltanut.
Nyt on myöhäistä katua.
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa. Viimeisimmän perhebarometrin mukaan 18-29-vuotiaista miehistä yli 60 prosenttia on sinkkuja.
Tutkimusten mukana nuoret miehet haluaa parisuhdetta ja lapsia selvästi naisia useampi.
Mutta ikävä kyllä fakta on se että Suomessa on nuoria miehiä Tilastokeskuksen mukana yli 100 000 enemmän kuin saman ikäisiä nuoria naisia.
Siksi suurelle osalle nuoria miehiä ei ole sitä omaa rakasta olemassakaan eikä oikeutta perheeseen koskaan.
Naisilla taase tarjontaa on yllin kyllin, se on vain oma päätös olla yksi ja ei tehdä lapsia.
Rohkaisisiko sinua ap ensin sellainen että kohtaat muita nepsyjä esim. vertaistukiryhmässä tai muualla? Kun saisit vahvistusta sille että kuinka avoimia ja hyviä tyyppejä sieltä löytyy, se kannustaisi sinuakin? Jokaisella meillä on omanlaisemme haasteet ja epävarmuudet, jopa sillä naisella jota haluaisit lähestyä, joten älä suotta soimaa itseäsi tai anna diagnoosillesi liikaa painoarvoa että se määrittäisi sinut kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
"En ole kokeillut mitään ja minulla on ideat täysin loppu miten edetä"
Tietysti otan ideoita vastaan. Se että pystynkö jotain tekemään riippuu sitten useasta asiasta ja jos jokin asia tai harrastus ei kiinnosta kun eihän ihmisistä pysty pakottamaan kiinnostumaan jostain. Jotain voi tietysti kokeilla mutta jos toteaa ettei ole minun juttu ei kannata pakottaa jatkamaan. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En ole kokeillut mitään ja minulla on ideat täysin loppu miten edetä"
Tietysti otan ideoita vastaan. Se että pystynkö jotain tekemään riippuu sitten useasta asiasta ja jos jokin asia tai harrastus ei kiinnosta kun eihän ihmisistä pysty pakottamaan kiinnostumaan jostain. Jotain voi tietysti kokeilla mutta jos toteaa ettei ole minun juttu ei kannata pakottaa jatkamaan. ap
Ylppärikuvan perusteella ihan pantavan näköinen jannu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa. Viimeisimmän perhebarometrin mukaan 18-29-vuotiaista miehistä yli 60 prosenttia on sinkkuja.
Tutkimusten mukana nuoret miehet haluaa parisuhdetta ja lapsia selvästi naisia useampi.
Mutta ikävä kyllä fakta on se että Suomessa on nuoria miehiä Tilastokeskuksen mukana yli 100 000 enemmän kuin saman ikäisiä nuoria naisia.
Siksi suurelle osalle nuoria miehiä ei ole sitä omaa rakasta olemassakaan eikä oikeutta perheeseen koskaan.
Naisilla taase tarjontaa on yllin kyllin, se on vain oma päätös olla yksi ja ei tehdä lapsia.
Mikään ei rajoita nykyisin kumppanin löytymistä ulkomailla. Tutustua voi sosiaalisen median kautta tai esim. Pelaamalla ja juttelemalla samassa joukkueessa pelaavien kanssa. Tiedän useampiakin pareja, jotka ovat näin tutustuneet
Ylipäätään, että se parisuhde löytyy vaatii sitä, että on ihmisten ilmoilla tavattavissa ja saa suunsa auki. Eli opettelee juttelemaan randomien ihmisten kanssa ihan tavallisia arkisia asioita..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En ole kokeillut mitään ja minulla on ideat täysin loppu miten edetä"
Tietysti otan ideoita vastaan. Se että pystynkö jotain tekemään riippuu sitten useasta asiasta ja jos jokin asia tai harrastus ei kiinnosta kun eihän ihmisistä pysty pakottamaan kiinnostumaan jostain. Jotain voi tietysti kokeilla mutta jos toteaa ettei ole minun juttu ei kannata pakottaa jatkamaan. ap
Tekoälytyttöystävä? Ensimmäisiä versioita on jo roboteissa. Ja tietenkin koira emotionaaliselle puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Rohkaisisiko sinua ap ensin sellainen että kohtaat muita nepsyjä esim. vertaistukiryhmässä tai muualla? Kun saisit vahvistusta sille että kuinka avoimia ja hyviä tyyppejä sieltä löytyy, se kannustaisi sinuakin? Jokaisella meillä on omanlaisemme haasteet ja epävarmuudet, jopa sillä naisella jota haluaisit lähestyä, joten älä suotta soimaa itseäsi tai anna diagnoosillesi liikaa painoarvoa että se määrittäisi sinut kokonaan.
Facebookissa oli ryhmiä jossa muita nepsyjä jne. mutta en ole enää siellä kun tili meni kiinni enkä uutta enää saa. Livenä ei tässä kesällä ole vertaisryhmiä tarjolla, syksyllä jotain näyttäisi taas olevan mutta sinne asti pitää odotella jos on ryhmiä olemassa. Netissä taas esim. tukinetissä sama juttu eli syksyllä jatkuu ryhmächatit eli odotellaan sinne. Muita chattiryhmiä siellä olisi kyllä aina välillä, ongelma on kun ei koskaan muista niitä jotain laittanut ylös jos muistaisi tiettyyn kellonaikaan olla paikalla.
En välttämättä tietoisesti ajattele diagnoosejani kun yritän lähestyä naista tutustumismielessä vaan jotenkin ei vaan saa rohkeutta ja joskus on joku lähestynyt minua ja olen jotenkin paennut paikalta mitä en ymmärrä lainkaan miksi näin käy ja jälkikäteen soimannut itseään kun ollut tämmöinen tilaisuus ja sitten heittänyt sen ihan menemään ilman mitään syytä et varsinkin tuossa jälkimäisessä tapauksessa vaikea olla soimaamatta itseään. Yrittänyt buustata itseään ettei pakenisi enää jos tulee joku juttelemaan mutta tällaista tapahtuu ehkä kerran 10 vuodessa tai harvemmin. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En ole kokeillut mitään ja minulla on ideat täysin loppu miten edetä"
Tietysti otan ideoita vastaan. Se että pystynkö jotain tekemään riippuu sitten useasta asiasta ja jos jokin asia tai harrastus ei kiinnosta kun eihän ihmisistä pysty pakottamaan kiinnostumaan jostain. Jotain voi tietysti kokeilla mutta jos toteaa ettei ole minun juttu ei kannata pakottaa jatkamaan. ap
Tekoälytyttöystävä? Ensimmäisiä versioita on jo roboteissa. Ja tietenkin koira emotionaaliselle puolelle.
En tiedä onko tuo tekoälytyttöystävä yhtään hyvä idea kun mitä joistakin ymmärtänyt niin suoraan muokataan oman mieltymyksen mukainen tyttöystävä ja se tuskin tekee psyykkeelle hyvää jos ajattelee oikeaa ihmistä tavata kun hakee vain samanlaista mitä tekoälyversioissa oli eli täydellistä ihmistä.
Olen enemmän kissaihminen. ap
Aikuisiällä kaveruus määrittyy uudelleen, moniko on edes enää paita ja peppu kuten joskus nuorena oli kaveruus ehkä mahdollinen? Ihmiset muuttuvat enemmän tai vähemmän vanhetessaan ja kaveruus on siinä mukana tai jää unholaan joka ei ole tavatonta.
Näinhän se deittailu nykyään etenee että miehillä naamakomeus on se jolla on suuri painoarvo: jos ei pääse lihatiski-deittimaailmassa syvempiä ominaisuuksiaan tuomaan esiin treffien muodossa naiselle, ei oikein jää sitten kuin odottamaan seuraavaa jos sitäkään tulee. Turhautuminen kasvaa kun homma ei etene. On helppoa katkeroitua ja syyttää maailmaa. Komeahko mies saa naisia kiinnostumaan pienemmällä vaivalla kuin vähmemän komea joilla on tärkeää että juttu luistaa ja on hyvä huumori sekä pelisilmä naisten kanssa. Ei se aina onnistu ja joskus tappiokin on voitto jos väisti eat-shit jutun.
No sitten teorioista käytäntöön. Tarviit ap harrastuksen jossa saa olla kömpelö, saa olla jumissa, ja se mikä on hyvän miehen merkki että myöntää jos mokaa ja jopa nauraa itselleen kun on oikea aika. Passiivisagressiiviset muiden syyttelijät naiset vaistoaa monen korttelin päähän: ei onnaa muita syyttää jos flaksi ei käy.
Tanssi toimi ennen ja se tekee nousua nytten. Miehistä on yleensä vajetta tanssikursseilla- ei se tietty ole mikään parisuhde-generaattori mutta jokainen tsäänssi on uusi hyvä tsäänsi jos voi tutustumista hioa. ReipasMies.