Lapseni on kuollut
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Minulta on kuollut todella läheisiä ihmisiä aina lähiomaisia myöten, mutta en ole jäänyt ketään erityisesti suremaan. Uskon, että tämä elämä on vain mitättömän pieni palapelin palanen suuremmasta kokonaisuudesta. En näe mitään syytä käyttää liikaa energiaa suremiseen, ja ajattelen, että he vain lähtivät ennen minua.
No mutta onko sinultakin kuollut oma lapsi? Etkä ole jäänyt häntä erityisesti suremaan? Kivat sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kuolee joskus. Don't Worry, be Happy.
Noin minullekin sanottiin kun lapseni kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Luonto karsii heikot yksilöt pois
Ihmisen elämä on Elävän Jumalan käsissä, ei luonnon. Luonto ei luonut luontoa, tyhjästä on paha nyhjäistä. Et kuitenkaan koskaan luulisi esim. että lentokone on luonut lentokoneen tai tietokone tietokoneen, älypuhelin älypuhelimen, koska kaikella mikä on luotu on luojansa.
Tälle palstalle ei kannata avautua lapsen kuolemasta. Katsokaa nyt millaisia kommentteja täällä on: kissani kuoli, taivaassa tavataan, kaikkihan me kuollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kuolee joskus. Don't Worry, be Happy.
Noin minullekin sanottiin kun lapseni kuoli.
Se on tätä nykyajan uuspakanuutta ja sydänten kylmenemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin kuoli rakas kissani kesäkuussa. Vieläkin tuntuu joka aamu raskaalta herätä uuteen päivään ja tuntuu ettei millään jaksa :(
Et voi olla tosissasi. Kommentoit lapsensa menettäneen ketjua kertomalla kissasi kuolemasta. Vttu.
Ja sinä hermostut trollin lapsen kuolesta😂
Vierailija kirjoitti:
Niin minunkin lapseni, mutta kirkko ei ole auttanut missään. Toki on muistanut rahastaa.
Miksi sun pitää joka kommenttiisi kirjoittaa TOKI?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin minunkin lapseni, mutta kirkko ei ole auttanut missään. Toki on muistanut rahastaa.
Miksi sun pitää joka kommenttiisi kirjoittaa TOKI?
Mikä sun ongelma on? Tuohan on hyvin tavallinen kirjoitustapa. Minäkin käytän sanaa monessa kommentissa (en ole tähän ketjuun kirjoittanut)
Olen käynyt meedion luona, olen valinnut uskoa että lapseni voi hyvin. Se lohduttaa minua ja jaksan mennä eteenpäin.
Valitettavasti emme voi auttaa, ap.
Ei ikinä kannata kirjoittaa tänne mitään kovin henkilökohtaista. Kuten huomaat niin osalla porukasta ei järki pelaa. Parempi mennä hakemaan apu vaikka tk:sta ja turvautua läheisiin.
Minunkin lapseni on kuollut. Kukaan ei auttanut. Etenkin uskonnollisissa piireissä ajateltiin, että lapseni kuoli niin varhaisessa vaiheessa, ettei sitä kuulu surra. Lapseni siis kuoli kohtuun sen verran varhaisilla viikoilla, että ei ollut lääketieteellisesti mahdollisuuksia tehdä mitään lapsen pelastamiseksi. Tästä syystä moni ajatteli, että hän ei ollut vielä siinä mielessä oikea ihminen, että hänen kuolemaansa olisi mitään syytä surra.