Lapseni on kuollut
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Äärimmäisen surun kohdatessaan tuntuu, ettei siitä selviä koskaan. Joskus ei ihan täysin selviäkään, eikä kaipaus hellitä... On vain hengitettävä hetki kerrallaan.
Luota siihen, että lapsesi on Jumalan luona Turvassa, ja että vielä näette jälleen, kun aikaa on kulunut.
Jos jokainen aamu tuntuu olevan ilman merkitystä, juttele hänelle. Tai kirjoita kirje. Soita hänen lempimusiikkiaan tai laula hänelle. Ota hänet syliisi ajatuksissasi. Käy hänelle tärkeissä paikoissa. Sinä saat olla hänen lähellään yhä, vaikka hän on lähtenyt tästä maailmasta.
Kun jaksat, tee sitä, mistä ikinä saat voimaa ja pientä iloa. Seurakunta on sinua varten.
Miksi sitten suojelusenkeli ei suojellut, jos tuo uskontosatu olisi totta? Ps. En ole ap
Hirveää, jos totta.
En voi edes kuvitella surua, enkä osaa tuohon enempää mitään sanoa.
Virret 338 ja 490, tai niiden sanat, voivat tuoda lohtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äärimmäisen surun kohdatessaan tuntuu, ettei siitä selviä koskaan. Joskus ei ihan täysin selviäkään, eikä kaipaus hellitä... On vain hengitettävä hetki kerrallaan.
Luota siihen, että lapsesi on Jumalan luona Turvassa, ja että vielä näette jälleen, kun aikaa on kulunut.
Jos jokainen aamu tuntuu olevan ilman merkitystä, juttele hänelle. Tai kirjoita kirje. Soita hänen lempimusiikkiaan tai laula hänelle. Ota hänet syliisi ajatuksissasi. Käy hänelle tärkeissä paikoissa. Sinä saat olla hänen lähellään yhä, vaikka hän on lähtenyt tästä maailmasta.
Kun jaksat, tee sitä, mistä ikinä saat voimaa ja pientä iloa. Seurakunta on sinua varten.
Miksi sitten suojelusenkeli ei suojellut, jos tuo uskontosatu olisi totta? Ps. En ole ap
Miksi olisi suojellut? Huvittavaa, että ihmiset ovat huolissaan tästä maailmasta, joka kestää vain silmänräpäyksen, mutta eivät ole huolissaan siitä ikuisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Virret 338 ja 490, tai niiden sanat, voivat tuoda lohtua.
Mua lohduttaa 555
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten suojelusenkeli ei suojellut, jos tuo uskontosatu olisi totta? Ps. En ole ap
Tämä on yksi elämän suurimpia kysymyksiä, jota olen itsekin kysynyt, sekä itseni että monen muun kohdalla, lapsesta lähtien, 3-vuotiaasta tarkalleen. Miksi vauvojen ja lastenkin täytyy menehtyä? Miksemme kaikki voi vain elää pitkään ja lähteä vasta sitten eteenpäin?
Jumalan luona on Täydellinen Maailma, täydellisen terveet kehot, ei surua, ei tuskaa, ei itkua, ei sairauksia, ei onnettomuuksia. Tahdon ajatella, että kaikki täältä lähtevät pääsevät sinne, ja aikanaan me kaikki.
Sitä en ymmärrä, miksi alunperin tällaiseen tuskien maailmaan on edes tultu. Paljon on kaunista ja hyvääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virret 338 ja 490, tai niiden sanat, voivat tuoda lohtua.
Mua lohduttaa 555
Se on kaunis ja lohduttava.
Minulta on kuollut todella läheisiä ihmisiä aina lähiomaisia myöten, mutta en ole jäänyt ketään erityisesti suremaan. Uskon, että tämä elämä on vain mitättömän pieni palapelin palanen suuremmasta kokonaisuudesta. En näe mitään syytä käyttää liikaa energiaa suremiseen, ja ajattelen, että he vain lähtivät ennen minua.
Vierailija kirjoitti:
Minulta on kuollut todella läheisiä ihmisiä aina lähiomaisia myöten, mutta en ole jäänyt ketään erityisesti suremaan. Uskon, että tämä elämä on vain mitättömän pieni palapelin palanen suuremmasta kokonaisuudesta. En näe mitään syytä käyttää liikaa energiaa suremiseen, ja ajattelen, että he vain lähtivät ennen minua.
Eri asia kuitenkin, kun oma lapsi kuolee. Siinä on se järjestys niin väärä ettei sitä vaan voi hyväksyä. Minultakin on lapsi kuollut melko hiljattain. Oli vasta ohittanut teini-iän.
Kaikki kuolee joskus. Don't Worry, be Happy.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko lapsesi menehtynyt vasta hiljattain. Muistohetkissä voi auttaa pysyminen tietyissä tutuissa rutiineista vielä, esimerkiksi kattaa hänen paikalleen myös tuttuun tapaan lempiaamiaislautasensa ja -mukinsa, peittää hänenkin sänkynsä, pitää hänen huoneensa järjestyksessä, niin kauan kuin itse kokee tarvitsevansa sitä.
Jollekin voi sopia lahjoittaa kaikki lelut ja vaatteet heti eteenpäin, ja remontoida koti tai muuttaa kokonaan. Käsittelemme surua niin eri tavoin arjessamme.
Lelut?
Tukeudu läheisiin sukulaisiin, jotka olivat hautajaisissa mukana. Sieltä alkaa yhteinen suruaika. Mummot ja ukit, sedät ja tädit, ovat kyllä tukenasi.
Luonto karsii heikot yksilöt pois
Niin minunkin lapseni, mutta kirkko ei ole auttanut missään. Toki on muistanut rahastaa.
Vierailija kirjoitti:
Luonto karsii heikot yksilöt pois
Olipa tyhmästi sanottu surevalle vanhemmalle.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtui?
Maksakirroosi. Lapseni oli vasta 46v.
Ai kirkko auttanut kuolemisessa, kuinka hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin kuoli rakas kissani kesäkuussa. Vieläkin tuntuu joka aamu raskaalta herätä uuteen päivään ja tuntuu ettei millään jaksa :(
Et voi olla tosissasi. Kommentoit lapsensa menettäneen ketjua kertomalla kissasi kuolemasta. Vttu.
Minullakin kuoli rakas kissani kesäkuussa. Vieläkin tuntuu joka aamu raskaalta herätä uuteen päivään ja tuntuu ettei millään jaksa :(