Millaisilla nimityksillä vanhempanne haukkuivat toisiaan?
Kommentit (21)
Eivät ikinä haukkuneet toisiaan 55 vuoden aikana. R.I.P.
Emäntä ja isäntä ne oli toisilleen. Ja noita nimityksiä me lapsetkin käytettiin vanhemmista. Maataloa asuttiin. Mutta nuo siis jokapäiväisiä nimityksiä ei haukkumasanoja.
En muista kuulleeni vanhempien riidelleet koskaan kunnolla. Ehkä josksu toinen sanoi että käy puistamassa vaatteesi ulkona niissä roskia ym. Mutta ei siitä riitaa tullut koskaan. Eivätkä nimitelleet toisiaan rumasti.
Eipä minuakaan ole poikakaverit tai mies nimitelleet enkä minä heitä. Se on itsestään selvää että joko puhutaan asiallisesti tai erotaan. Ja kyllä miehen kanssa välillä puhutaan hieman kovempaakin ja ollaan asioista eri mieltä. Mutta toista ei nimitellä rumasti.
Eivät todellakaan millään haukkumanimillä!
Vierailija kirjoitti:
Emäntä ja isäntä ne oli toisilleen. Ja noita nimityksiä me lapsetkin käytettiin vanhemmista. Maataloa asuttiin. Mutta nuo siis jokapäiväisiä nimityksiä ei haukkumasanoja.
En muista kuulleeni vanhempien riidelleet koskaan kunnolla. Ehkä josksu toinen sanoi että käy puistamassa vaatteesi ulkona niissä roskia ym. Mutta ei siitä riitaa tullut koskaan. Eivätkä nimitelleet toisiaan rumasti.
Eipä minuakaan ole poikakaverit tai mies nimitelleet enkä minä heitä. Se on itsestään selvää että joko puhutaan asiallisesti tai erotaan. Ja kyllä miehen kanssa välillä puhutaan hieman kovempaakin ja ollaan asioista eri mieltä. Mutta toista ei nimitellä rumasti.
Niin, tuonhan pitäisi olla itsestäänselvyys. Ap
En ole kuullut ainuttakaan haukkumasanaa. Avioituivat 1971, edelleen yhdessä.
Eivät millään. Ovat asuneet erillään koko lapsuuteni, mutta hyvät välit kuitenkin.
keskenään käyttivät sanoja ukko, akka, äijä, muija, tai sitten etunimiä eli Petteri, Riikka
Juntti, älykää piö ja tyhjäntoimittaja olivat ne yleisimmät...
Molemmat haukkuivat toisiaan ulkonäöstä. Se oli oksettavaa.
En koskaan kuullut heidän edes riitelevän.Nimiteltykään ei ole.Kunnioitus toista kohtaan on ollut.Koin lapsuuteni turvalliseksi kotona ja ympäristössä. Vanhemmiten tämä on murentunut, saapi olla valppaana ympäristössään.
Eivät haukkuneet, koska eivät ikinä riidelleet. Vanhoillislestadiolaisen taustan omannut äitini tiesi isä miehenä olevan aina oikeassa eikä ikinä sanonut mihinkään vastaan. Äiti oli joskus huolissaan äänestettyään vaaleissa eri ehdokasta kuin isä, mutta ehkä hän piti sellaisen sopimattoman teon salaisuutena tai valehteli. Isä huusi ja kiroili ihan yleisesti lukuisista häntä suututtaneista asioista, mutta äitiä hän ei haukkunut, vaikka muille riitti haukkumanimiä. Yli 30 vuotta olivat yhdessä, kunnes kuolema erotti.
En nyt muista mitään erityisiä nimittelyjä, mutta kun oikein pinnistän muistiani niin taisi isä haukkua äitiä joskus perkeleen akaksi jos sanoi vastaan ja äiti puolestaan perkeleen näköiseksi. Pohjalaisia molemmat, suhteessa kipunoi ja sinkoili, mutta mitään rumia nimittelyjä en muista.
Isä ei haukkunut äitiä koskaan, äiti taas ihan hirveällä nimillä joissa ei ollut mitään totuuspohjaa. Mm. Ped.ofiiliksi.
En kuullut, että ikinä olisivat toisiaan haukkuneet. Ajatus, että olisivat niin tehneet, tuntuu absurdilta. Olivat naimisissa yli 50 v ja toisen kuolemaan loppui yhteiselo.
Johtuneeko tuosta vanhempien mallista, mutta en ole kertaakaan ketään puolisoani haukkunut. Sitäkään en osaa kuvitella, ois outoa.
Mun äiti nimitti joskus faijaa puskajussiksi... :D
Vaikka vanhempani erosivat, sun olin 17, eivät lasten kuullen ainakaan nimitellyt toisiaan. Olivat ihan ok väleissä eron jälkeen.
Pitäisin melko sivistymättömänä nimittelyä varsinkin lasten kuullen.
Äiti haukkui isää impotentiksi alle 50-vuotiaana tuttavaperheen kuulleen.Kyllä ihmettelin.