Miksi ihmiset haluavat parisuhteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On mielessä kuva itsestä yksinäisenä vanhuksena ja se pelottaa. Suorastaan kyyneltä tirautetaan sille surulliselle mielikuvalle, voi poloista minua joka yksin kuolee jos ei parisuhdetta ole.

Vähintäänkin 50% parisuhteissa olevista kuolee yksin.

Voi silti yrittää vaikka menestys ei ole varmaa. Jos ei edes pelaa ei voi voittaakkaan.

Miksi toivot puolisollesi sitä taakkaa että kuolet ensin?

En minä niin sanonut 😅

Vierailija kirjoitti:

Jos kumppani on paras kaveri niin eihän mikään ole sen hauskempaa kuin olla parisuhteessa. Päälle seksi ja muu läheisyys, mitä ei ystäviltä edes saa. Se on täydellinen tapa elää.

Tämäpä juuri.

Hulluutta on monenlaista. Onhan persujakin. Pahin psykopaattikin kulkee irrallaan sakset näljäisissä käsissään.

Vierailija kirjoitti:

Vakituisen seksin takia. Ei mun naama eikä supliikki riitä muuta kautta säännöllisesti saamaan.

Vieläkö joku kuvittelee parisuhteen takaavan seksin saannin 😂

1. Koska muillakin on, olemme sosiaalistettuja heteronormatiiviseen parisuhdemalliin.

2. ei haluta olla yksin, tähän on monia syitä, mm. traumoja. 

3. On tysää. Ei tiedetä mitä elämällä voisi itse tehdä. Täytetään tylsyys toisen kanssa olemalla.

4. Ollaan onnettomia, ei osata tehdä itseä onnelliseksi vaan sysätään vastuu omasta onnellisuudesta toisen harteille.

Itse olen eronnut, enkä koskaan enää pariudu. Been there. Done that. Oma valinta. 

Tein saman päätöksen, tosin suhteen päättymisestä vasta hetki. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut parisuhteissa nuoresta asti ja viimeisimmän päätyttyä ajattelin kokeilla elää itsekseni. Nyt on mennyt muutama vuosi ilman kumppania ja olen onnellisempi kuin koskaan.

Parisuhde jossa helppo olla on paras avihtoehto, luottamus ja kunnioitus toimii samalla puolella ollen. Tämän lisäksi pitää olla intohimoista kemiaa ja vetovoimaa. Pienet vastoinkäymiset eivät kaada, vaan lujittavat suhdetta. Hyvän kumppanin kanssa on kivempi olla ja tehdä kaikkea, kuin se yksin elo.

Oon ollut elämäni aikana useammassa parisuhteessa ja nyt useita vuosia sinkkuna. Sinkkuna eläminen ois täydellistä, jos pystyisin harrastamaan seksiä ihmisen kanssa, johon ei ole tunnesidettä.

Vierailija kirjoitti:

Totta ap. Seksuaalinen himo on biologiaa. Se sekoitetaan rakastumisen tunteeseen. Fakta on se, että alkuhuuman jälkeen pitää löytää muut syyt pysyä yhdessä. Jotkut haluavat lapsia ja perinteistä perhe-elämää. Jotkut pelkäävät yksinäisyyttä. Parhaassa tapauksessa siitä panokaverista tulee paras ystävä, jonka kanssa viihtyy aina vaan.

Mulla on ollut pitkiä parisuhteita. Enää en halua yhtäkään. Vakkarin kanssa saan silloin tällöin seksiä ja läheisyyttä. Välillä ärsyttää, jos hän ehdottaa tapaamista juuri silloin kun haluaisin vain chillata yksin kotona. Vaikka olen sanonut, että vapaapäiväni ovat pyhiä. Minulle itselleni pyhitettyjä. 

itsekäs hyväksikäyttäjä

Mikä ihmisillä on parisuhdetta vastaan? Se on jokaisen oma valinta eikä sitä tarvitse puolustella tai lytätä.

Vierailija kirjoitti:

Oon ollut elämäni aikana useammassa parisuhteessa ja nyt useita vuosia sinkkuna. Sinkkuna eläminen ois täydellistä, jos pystyisin harrastamaan seksiä ihmisen kanssa, johon ei ole tunnesidettä.

No ei siihen tarvitse pystyä. Jos ei halua niin ei halua. Parisuhteitakin voi olla monen näköisiä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmisillä on parisuhdetta vastaan? Se on jokaisen oma valinta eikä sitä tarvitse puolustella tai lytätä.

Ei minulla ainakaan ole parisuhdetta vastaan mitään.

Olen sitä vastaan, että hehkutetaan jotain elämän suurinta rakkautta, kun selkeästi ollaan vain sosiaalisesta paineesta yhdessä ja/tai tyydytty siihen, mitä on satuttu saamaan.

Normalisoidaan laimeat tunteet ja rakkauteen rakastuminen sekä tyytymissuhteet, niin kanssaeläjät välttyvät parisuhdevuodatuksilta, kiitos.

Rauhaa kaikille valintojensa suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmisillä on parisuhdetta vastaan? Se on jokaisen oma valinta eikä sitä tarvitse puolustella tai lytätä.

Ei minulla ainakaan ole parisuhdetta vastaan mitään.

Olen sitä vastaan, että hehkutetaan jotain elämän suurinta rakkautta, kun selkeästi ollaan vain sosiaalisesta paineesta yhdessä ja/tai tyydytty siihen, mitä on satuttu saamaan.

Normalisoidaan laimeat tunteet ja rakkauteen rakastuminen sekä tyytymissuhteet, niin kanssaeläjät välttyvät parisuhdevuodatuksilta, kiitos.

Rauhaa kaikille valintojensa suhteen. 

Aika monta vuosikymmentä pariutumista seuranneena väitä, että suurin osa pariutujista tyytyy. Perustan väitteeni kohtaanto-ongelmille. Jos haluaa perustaa perheen, täytyy valikoida perhettä haluava ja perheeseen panostava kumppani. Jos ei halua perhettä, on valittava samoin haluava hlö suhteeseen. Joku ei halua sitoutua lainkaan ja toinen rakastuu, jollakin on väärä aika suhteelle, on juuri eronnut tai leskeytynyt ja toisella kova hinku suhteeseen, kun on ollut jo kauan yksikseen jne. Tällöin rakastumisen tunteesta saatetaan luopua, riittää että on mukavaa seuraa.

Yksilöillä on valtavasti kriteerejä ja vaihtelee, kuinka paljon tullaan ns vastaan. Suhteissa ei mielestäni kuitenkaan tulisi tyytyä liikaa. Toisaalta puolet pareista eroaa, joten ehkä tulevaisuudessa tulisi tyytyä paljon vähemmän eikä laskea kriteereitään saadakseen kumppanin. 

Pitkän avioliiton ja muutaman seurustelusuhteen jälkeen päädyin siihen, että viihdyn paremmin nyt yksin eikä halua enää pysyvästi sitoutua kehenkään. Koen olevani vihdoin vapaa tekemään just mitä huvittaa.

Toki joku FWB juttu voisi toimia ja sellaista olen harkinnutkin.

Eivät tiedä paremmasta.

Kysy omilta vanhemmiltasi. Vai eikö heillä ollut parisuhdetta? Tiedätkö kuka isäsi on?