Miltä tuntuu hukkua? Onko hukkuneita paikalla?

Paikalla!!! Vuonna 1667 hukuin ja nyt täällä zombina vaellan...

Tuntuu nukuttava rauhalliselta, ensi paniikin jälkeen 

Ei tunnu pahalta vaan rauhalliselta. 

Kerran meinasin hukkua kuin olin atlantin valtamerellä, tuli nousuvesi illalla ja sain pelastettua itseni juuri ja juuri, ennen kuin meinasin hukkua olin nielaissut ales vahingossa 3-7litraa merivettä, en tiedä tarkkaa määrää mutta paljon, vesi jonka nielaisin oikeastaan pelasti minut

Ilkeä tunne kun nielee vettä pakosta ja jalat ei yltä pohjaan

Cormac McCarthyn viimeisessä kirjassa, Stella Maris, on kuvaus kylmään veteen hukkumisesta. Kuvaus on juuri päinvastainen sen väitteen kanssa, että hukkuminen olisi rauhallinen ja helppo tapa kuolla. En tiedä mikä on totuus, mutta McCarthy tutki kirjojensa teemat ja yksityiskohdat huolellisesti.

Tsunami-dokkarissa se mies kertoi, että kun oli uppeluksissa ja aallon vietävänä kaiken romun keskellä paniikin ja kauhun jälkeen, tuli sellainen rauhallinen olo. Siinä viime hetkellä sitten pelastui kuitenkin.

Se tuntuu kuulemma pahemmalta, jos hukkuu meriveteen. Johtuu jotenkin suolasta.

Hukuin silloin kun Jumala lähetti vedenpaisumuksen, Nooa ei huolinut minua arkkiinsa. Oli kamala tunne.

Olen ollut useasti hukassa.

Ei se oikein tunnu silloin miltään.

Lapsena olin vähällä hukkua. Osasin kyllä uida mutta leikittiin jotain toistemme heittelyä tms ja päädyin veden alle. Muistan kyllä tunteen kun hetken luulin etten pääse pintaan. Ikäänkuin suuntavaisto katosi. Ei siinä varmaan kauan olisi mennyt kun en enää olisi noussut. Onneksi en vetänyt paljon vettä keuhkoihin ja jotenkin pääsin pintaan.