Lapsiperhe-elämä kuulostaa painajaiselta

Vierailija kirjoitti:

Lapset on ihania. Sen sijaan akat tulevat entistä mielisairaammiksi synnytyksen jälkeen.

En minä ole tullut. 

Pitäkää psyykkeestänne ja mielestänne huolta.

Minuun iski aivan järjetön vauvakuume

Yhtä h*lvettiähän se oli mutta nyt jo takanapäin. Kolme lasta jotka jo aikuisia. En kadu.

Joillakin entisillä ystävillä on lapsia. En jaksanut viettää aikaa heidän kanssaan kun ainoa puheenaihe olivat ne lapset

Ap:n on paras jättää lastenteko korkeakoulutetuille.

Ihmiset jotka eivät ole tyytyväisiä omaan elämäänsä/itseensä tekevät yleensä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Tuli valtava vauvakuume ja päätettiin hankkia lapsia.

Pahinta oli ikävuodet 1-3. Sitten helpotti ihan tosi paljon.

Nyt meillä on ihanat, nuoret aikuiset lapset! Toivottavasti saan joskus lapsenlapsia, mutta ei vielä vuosikausiin!

Et voi päättää lastesi lisääntymisestä. Heidän ehkäisyn käyttö ei kuulu sinulle. Miksi edes ajattelet asiaa? 🤢🤢😷

Lisäänny itse jos haluat lapsia. Älä ole itsekäs ja vaadi muita tekemään sitä.

Meillä on kaksi lasta, joista toinen on muuttamassa juuri pois kotoa ja toinen aloittaa lukion. Meidän elämä ei ole ollut painajaista, vaan vaihtelevaa ja mielenkiintoista. Omasta mielestäni rankimmat olivat vauva ja taaperovuodet. Olemme mieheni kanssa monta kertaa puhuneet miten tylsää elämämme olisi ollut ilman lapsia. Lapset kasvavat ja kehittyvät koko ajan ja jokainen vuosi on erilainen. Minusta elämässä pitää olla joku suurempi merkitys kuin oman navan kiertäminen ja lapset antavat elämälle tarkoituksen. Lisäksi ei ole mitään sen suurempaa rakkautta kuin rakkaus omaan lapseen. 

Kannattaa muistaa että lapset eivät asu ikuisesti kotona. Parin vuoden päästä mekin olemme mieheni kanssa taas kahden ja voimme elää ja tehdä asioita juuri kuten haluamme, ihan kuin lapsettomat pariskunnat. Itse kuitenkin toivon että saan joku päivä lapsenlapsia ja sitten saan poimia vain ne rusinat pullasta.

Mikä saa ihmisen haluamaan lapsia? Olisiko elämän jatkuminen. 

Joo, kaikenmaailman täitä ja kihomatoja, yövalvomisia, kusta, paskaa, oksennusta ja muuta siivoamista ja kaikki rahat menee lapsiin. Sitten kun oot kaiken tämän vaivan nähnyt, siitä kasvaa kiukutteleva teini jonka mielestä oot nolo.

Jostain syystä ei kiinnosta. Hirveän epäkiitollinen työ. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaksi lasta, joista toinen on muuttamassa juuri pois kotoa ja toinen aloittaa lukion. Meidän elämä ei ole ollut painajaista, vaan vaihtelevaa ja mielenkiintoista. Omasta mielestäni rankimmat olivat vauva ja taaperovuodet. Olemme mieheni kanssa monta kertaa puhuneet miten tylsää elämämme olisi ollut ilman lapsia. Lapset kasvavat ja kehittyvät koko ajan ja jokainen vuosi on erilainen. Minusta elämässä pitää olla joku suurempi merkitys kuin oman navan kiertäminen ja lapset antavat elämälle tarkoituksen. Lisäksi ei ole mitään sen suurempaa rakkautta kuin rakkaus omaan lapseen. 

Kannattaa muistaa että lapset eivät asu ikuisesti kotona. Parin vuoden päästä mekin olemme mieheni kanssa taas kahden ja voimme elää ja tehdä asioita juuri kuten haluamme, ihan kuin lapsettomat pariskunnat. Itse kuitenkin toivon että saan joku päivä lapsenlapsia ja sitten saan poimia vain ne rusinat pullasta.

Todella surullista että olet joutunut kokemaan, ettei elämällä ole tarkoitusta tai riittävästi sisältöä ilman lapsia. Se on hyvin rajoittava ja synkkä maailmankuva koska siinä ei nähdä omassa elämässä itsessään mitään arvoa.

Toiseksi, lastenlapsien saaminen ei ole sinun päätettävissä etkä voi sellaista vaatia keltään. Eikä se edes kuulu sinulle miten lapsesi hoitavat ehkäisyn. Toivottavasti et kuulu niihin moukkamaisiin vanhempiin jotka utelevat lastensa lisääntymisasioista. Et voi tietää onko lapsesi vapaaehtoisesti lapseton tai tahattomasti lapseton. Asetatko rakkautesi ehdoksi lapsenlapsien synnyttämisen?

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa ihmisen haluamaan lapsia? Olisiko elämän jatkuminen. 

Newsflash: Oma elämä ei pitene yhtään vaikka hankkisi lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella surullista että olet joutunut kokemaan, ettei elämällä ole tarkoitusta tai riittävästi sisältöä ilman lapsia. Se on hyvin rajoittava ja synkkä maailmankuva koska siinä ei nähdä omassa elämässä itsessään mitään arvoa.

Toiseksi, lastenlapsien saaminen ei ole sinun päätettävissä etkä voi sellaista vaatia keltään. Eikä se edes kuulu sinulle miten lapsesi hoitavat ehkäisyn. Toivottavasti et kuulu niihin moukkamaisiin vanhempiin jotka utelevat lastensa lisääntymisasioista. Et voi tietää onko lapsesi vapaaehtoisesti lapseton tai tahattomasti lapseton. Asetatko rakkautesi ehdoksi lapsenlapsien synnyttämisen?

Sinulla tässä on rajoittava ja synkkä maailmankuva jos kuvittelet että lastansa rakastava vanhempi laittaisi rakkaudelleen ehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella surullista että olet joutunut kokemaan, ettei elämällä ole tarkoitusta tai riittävästi sisältöä ilman lapsia. Se on hyvin rajoittava ja synkkä maailmankuva koska siinä ei nähdä omassa elämässä itsessään mitään arvoa.

Toiseksi, lastenlapsien saaminen ei ole sinun päätettävissä etkä voi sellaista vaatia keltään. Eikä se edes kuulu sinulle miten lapsesi hoitavat ehkäisyn. Toivottavasti et kuulu niihin moukkamaisiin vanhempiin jotka utelevat lastensa lisääntymisasioista. Et voi tietää onko lapsesi vapaaehtoisesti lapseton tai tahattomasti lapseton. Asetatko rakkautesi ehdoksi lapsenlapsien synnyttämisen?

Sinulla tässä on rajoittava ja synkkä maailmankuva jos kuvittelet että lastansa rakastava vanhempi laittaisi rakkaudelleen ehtoja.

 

Sitä nimenomaan toivon ettei kukaan tekisi niin. Valitettavasti netti on täynnä näitä tarinoita vanhemmista jotka jopa uhkailevat perinnön menettämisellä, alkavat suosia muita sisaruksia ja muilla tavoin kostavat lapselleen sen ettei hän halua lapsia. Näitä tapauksia on ihan liikaa maailmassa.

Mulle raskausaika oli rankempaa kuin yksikään vauva- tai taaperoaika. Hyperemeesin kourissa meni kolme raskautta, tipassa viikottain rv 5- rv 39+0 asti, jolloin kaikki raskaudet on käynnistetty.

Vierailija kirjoitti:

Lapset on ihania. Sen sijaan akat tulevat entistä mielisairaammiksi synnytyksen jälkeen.

Kokeileisit itse synnyttämistä. Mikä estää?

Sitä kamaluutta liioitellaan ihan hirveästi. Itsekin kuvittelin, että minusta ei varmaan ole siihen. Synnytys ja eka vuosi ovat usein rankkoja, mutta sen jälkeenhän se on elämää, jonka jokainen voi järjestää haluamallaan tavalla. Se ei sulje pois uraa tai harrastuksia. Lasten ihania puolia ei julkisesti paljon hehkuteta, kun heti tulee paskaa niskaan, se koetaan omien valintojen tyrkyttämiseksi jne. Mutta rakkaus omia lapsia kohtaan on yksinkertaisesti mullistava asia. 

Kysy äidiltäsi ja isältäsi, millaista painajaista sinun lapsuutesi heille oli.

Riippuu monesta asiasta. Mutta kai se olisi helvetti jos niitä lapsia ei halua. Meillä oli oikein kiva ja mukava lapsiperhe-elämä. just sitä mitä haluttiin. Lapset...tyttö ja poika...perusterveitä ja ihania. Meillä vanhemmilla oli ja on hyvä parisuhde ja molemmat ok ja osallistuvia vanhempia. Ei kuitenkaan tarvitse päteä tai elää pelkästään niille lapsille. Lapset myös hyvin kasvatettuja niin kaikki onnistuu normaalisti. Nyt lapset ovat jo aikuisia. Tytär asuu ulkomailla ja meni juuri kihloihin. Poika sai juuri opinnot päätökseen. Ovat nyt molemmat täällä lapsuudenkodissa ja tänään vähän juhlitaan.