Paniikkikohtaukset on vaan henkilön halu saada huomiota

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin niin että yksin kotona saan paniikkikohtauksen vaan huomion takia?? En saa hengitettyä, eikä kukaan muu näe?!?

Sama juttu, en tiedä keneltä haen huomiota yksin kotona. Jos saan sen jossain muualla niin yleensä pyrin nimenomaan poistumaan muiden ihmisten parista.

Mun poika, oli silloin 13, joutui sivullisena pahoinpitelyn kohteeksi, sai siitä pahan paniikkihäiriön. Matkustettiin esim junalla, tietyn värisiä ihmisiä tuli vaunuun ja meidän piti heti lähteä junasta. Hän ei mitenkään riemuinnut näistä kohtauksista, enemmänkin hävetti. Ei puhunut mitään halusi vaan pois tilanteesta. Onneksi kohtaukset helpottivat eikä enää saa niitä kuin todella harvoin. 

Lapset ja nuoret voi hakeutua terapiaan.

Luin 'pankkikohtaukset'...

Vierailija kirjoitti:

Yleensä panikoin yksin mutta joskus sain kohtauksen kun ex pahoinpiteli mut. 

Aika jännä kun se sanoi ihan samaa kun sä, pelkkää huomionhakua, mitä ihmettä mä esitän.

Eihän siinä hakattuna ja mustelmilla mitään hätää ollut.

Tuohan on akuutti väkivaltatilanne ja jälkeenpäin on kyse traumareaktiosta joka on hiukan erilainen mutta jokainen toipuu tavallaan. Toivottavasti olet saanut apua asian käsittelyyn.

Sain tänään paniikkikohtauksen leffassa, en tehnyt siitä numeroa. Kukaan ei varmaan huomannut. 

Paniikkikohtaukset on kehon tapa kertoa, että nyt elämässä pitää muuttaa jotain. Keho kyllä kertoo, vaikka väkisin yrittäisi elää sellaista elämää, joka ei itselle sovi.

Miten se on halu saada huomiota, jos niitä saa yksinkin? Minun pahin paniikkikohtaus tapahtui kerran yksin kaupungilla tyhjällä puisto polulla ja oikeasti mietin että hitto nytkö kuolen, henki ei kulkenut ja päässä musteni ja vaan hillitön pelko ilman mitään erityistä syytä.

Meni ohi jokusen minuutin päästä. Mitään "hätää" ei tosiaan ollut mutta niiden minuuttien aikana tuntui että se on siinä, ja kaiken loppu