Lue keskustelun säännöt.
Miten voi pysyä uskossa, jos ei ole mitään kokemusta Jumalasta?
23.07.2025 |
Toiset tulevat uskoon nähtyään jonkun näyn, tai enkelin tai vaikka kuolemanrajakokemuksen kautta, sitten heidän elämänsä muuttuu suuresti ja kokevat jumalan läsnäolon ja kuulevat hänen äänensä.
Entä sitten jos ei näe eikä kuule mitään? Ei tunne minkään muuttuneen? Ei ole mitään yliluonnollisia kokemuksia, ei yksinkertaisesti mitään mikä normaalielämässä olisi muuttunut.
Onko silloin edes uskossa?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko kokosydämisesti rukoillut Jeesusta elämääsi ja pyytänyt syntejäsi anteeksi?
Sillä ilman uudestisyntymistä ei voi mitenkään kokea Jumalan läsnäoloa ainakaan kovinkaan vahvasti.
Voit mennä johonkin kristilliseen seurakuntaan ja pyytää rukousta puolestasi, jos kamppailet tämän asian kanssa.
Varmasti ottavat lämpimästi vastaan missään vaan seurakunnassa ja rukoilevat mielellään puolestasi. Siunausta sinulle
Olen, mutta en saa mitään "vastausta". Tuntuu että rukouksessa puhelen vain itsekseni. Miltä se uudestisyntymisen pitäisi sitten tuntua?
Ei sen tarvitse tuntua miltään, ei minullakaan tuntunut. Mutta siksi onkin usko eikä tunteet tai tieto. Usko on luja luottamus siihen mitä emme näe. Jumala kyllä vahvistaa uskoasi ajan kanssa. Jos pysyt Hänen luonaan, tulet kyllä huomaamaan onko tämä oppi Jumalasta vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se uskovaisuus ole kaikkien juttu. Turha pakottaa itselleen sellaista, mikä ei tunnu oikealta. Enkä nyt sano, että uskovaisuus olisi mitenkään väärin. "On monta tietä samaan päämäärään" on ihan hyvä elämänohje. Kaikille se oikea polku ei ole Jumalan seuraaminen.
Eikös usko ole Jumalan lahja eikä sen saamiseksi voi tehdä itse mitään? Toiset vaan joutuu käristykseen ja toiset saa lahjan. Aika epistä mutta minkäs teet.
Käy jumalanpalveluksissa, lue kristillisiä kirjoja, rukoile.
Vierailija kirjoitti:
Käy jumalanpalveluksissa, lue kristillisiä kirjoja, rukoile.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se uskovaisuus ole kaikkien juttu. Turha pakottaa itselleen sellaista, mikä ei tunnu oikealta. Enkä nyt sano, että uskovaisuus olisi mitenkään väärin. "On monta tietä samaan päämäärään" on ihan hyvä elämänohje. Kaikille se oikea polku ei ole Jumalan seuraaminen.
Eikös usko ole Jumalan lahja eikä sen saamiseksi voi tehdä itse mitään? Toiset vaan joutuu käristykseen ja toiset saa lahjan. Aika epistä mutta minkäs teet.
Hengellistä väkivaltaa kokeneena voin sanoa, että se uskovaisuuskin voi olla portti helvettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se uskovaisuus ole kaikkien juttu. Turha pakottaa itselleen sellaista, mikä ei tunnu oikealta. Enkä nyt sano, että uskovaisuus olisi mitenkään väärin. "On monta tietä samaan päämäärään" on ihan hyvä elämänohje. Kaikille se oikea polku ei ole Jumalan seuraaminen.
Eikös usko ole Jumalan lahja eikä sen saamiseksi voi tehdä itse mitään? Toiset vaan joutuu käristykseen ja toiset saa lahjan. Aika epistä mutta minkäs teet.
Hengellistä väkivaltaa kokeneena voin sanoa, että se uskovaisuuskin voi olla portti helvettiin.
Jeesus vetäisi henkilökohtaisesti turpaan jokaista kuka on käyttänyt hänen sanomiaan väärin. Väärää uskovaisuutta on olemassa aivan liikaa. Helvetisti liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Usko ei ole sitä, että yrittää pinnistää itsestään irti uskoa.
Paavalin kirjeessä sanotaan "usko on luja luottamus siihen mitä ei näe, ojentautuminen sen mukaan mitä toivotaan."
- Uskossa ihmisellä on luja sisäinen luottamus siitä että Jumala on olemassa ja Jeesus on Jumalan Poika. Sanoisin: on jatkuvasti varma sisällinen tietoisuus ja varmuus Jumalasta. Kun se usko on, niin silloin on aivan helppoa uskoa että Jeesus ja Jumala ovat todellisuutta.
Oikea usko on asia, joka vastaanotetaan lahjana Jumalalta jolloin, kun sen on saanut, niin sitten se vaan on ihmisen sydämessä, ilman että täytyisi jotenkin yrittämällä yrittää uskoa. Oma ponnistelu yrittää uskoa on paremmin uskonnollisuutta kuin aitoa uskoa.
Eli pitää vain odotella että lahja taivaasta kopsahtaa. Ja jos ei satu kopsahtamaan niin tulee kuumat oltavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usko ei ole sitä, että yrittää pinnistää itsestään irti uskoa.
Paavalin kirjeessä sanotaan "usko on luja luottamus siihen mitä ei näe, ojentautuminen sen mukaan mitä toivotaan."
- Uskossa ihmisellä on luja sisäinen luottamus siitä että Jumala on olemassa ja Jeesus on Jumalan Poika. Sanoisin: on jatkuvasti varma sisällinen tietoisuus ja varmuus Jumalasta. Kun se usko on, niin silloin on aivan helppoa uskoa että Jeesus ja Jumala ovat todellisuutta.
Oikea usko on asia, joka vastaanotetaan lahjana Jumalalta jolloin, kun sen on saanut, niin sitten se vaan on ihmisen sydämessä, ilman että täytyisi jotenkin yrittämällä yrittää uskoa. Oma ponnistelu yrittää uskoa on paremmin uskonnollisuutta kuin aitoa uskoa.
Minä uskon kyllä. En yritä vakuutella itseäni siitä että uskon. Ongelma on se, että usko ei "näy" elämässäni mitenkään. Teen jatkuvasti syntiä, ja turhaudun kun taas epäonnistuin. Silloin tuntuu että miksi edes yritän, kun ei tästä tule mitään. Luen kyllä raamattua. Haluaisin toimia oikein, sanotaanhan että uskoon tuleminen näkyy hyvinä tekoina. Luulisi, että jos olen uskossa, olisi helppo tulla hyväksi ihmiseksi ja toimia oikein. Ap
On vain todella vaikeaa saada omin voimin mitään muutosta elämään aikaiseksi. Siihen tarvitsisin Jeesusta avuksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se uskovaisuus ole kaikkien juttu. Turha pakottaa itselleen sellaista, mikä ei tunnu oikealta. Enkä nyt sano, että uskovaisuus olisi mitenkään väärin. "On monta tietä samaan päämäärään" on ihan hyvä elämänohje. Kaikille se oikea polku ei ole Jumalan seuraaminen.
Eikös usko ole Jumalan lahja eikä sen saamiseksi voi tehdä itse mitään? Toiset vaan joutuu käristykseen ja toiset saa lahjan. Aika epistä mutta minkäs teet.
Hengellistä väkivaltaa kokeneena voin sanoa, että se uskovaisuuskin voi olla portti helvettiin.
Jeesus vetäisi henkilökohtaisesti turpaan jokaista kuka on käyttänyt hänen sanomiaan väärin. Väärää uskovaisuutta on olemassa aivan liikaa. Helvetisti liikaa.
Jeesus oli hyvä filosofi. Jokainen tulkoon autuaaksi valitsemallaan tiellä.
Vierailija kirjoitti:
On vain todella vaikeaa saada omin voimin mitään muutosta elämään aikaiseksi. Siihen tarvitsisin Jeesusta avuksi. Ap
Valitettava totuus, mutta sinä olet ainoa avain oman elämäsi muutoksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.youtube.com/shorts/a9LpQkQ2PrA
Jung, sveitsiläinen psykiatri ja analyyttisen psykologian kantaisä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säännöllinen hengellinen harjoitus voi auttaa. Jos jo luet Raamattua säännöllisesti, niin ehkä voit kokeilla lukea Raamattua useammin. Lisäksi kannattaa suhtautua varautuneesti niihin henkilöihin, jotka kokevat muuttuneensa hyviksi ihmisiksi tultuaan uskoon. On mahdollista, että he ovat samanlaisia ihmisiä kuin ennenkin.
Johtuu siitä, ettei psykoosi ole vielä iskenyt sinuun. Juo enemmän alkoholia. Höpöheinää voit myös yrittää, mutta takeita hulluuden tulemisesta ei ole.
Tietyt kristilliset suunnat korostavat uskossa voimakkaasti tunnetta ja tahtoa (esim. hellarit, jotkut herätysliikkeet jne.). Minulle riittää, että tahdon uskoa ja usko on lahja. Ei siinä mitään yliluonnollista tarvitse kokea uskoakseen Jumalaan. Se on enemmänkin sellaista hiljaista luottamusta että Hän kantaa vaikka elämässä tapahtuisi mitä tahansa hyviä asioita tai vastoinkäymisiä. Toki elämän varrella tulee väistämättä koettelemuksia ja vastoinkäymisiä, joiden keskellä olen itse henkilökohtaisesti kokenut että Jumala on rakkaus. Rukoilen, että kokisit Jumalan läsnäolon elämän pienissäkin asioissa (luonnon kauneudessa ja järjestyksessä, lähimmäisissä, hyvissä teoissa jne.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se uskovaisuus ole kaikkien juttu. Turha pakottaa itselleen sellaista, mikä ei tunnu oikealta. Enkä nyt sano, että uskovaisuus olisi mitenkään väärin. "On monta tietä samaan päämäärään" on ihan hyvä elämänohje. Kaikille se oikea polku ei ole Jumalan seuraaminen.
Eikös usko ole Jumalan lahja eikä sen saamiseksi voi tehdä itse mitään? Toiset vaan joutuu käristykseen ja toiset saa lahjan. Aika epistä mutta minkäs teet.
Haluan mieltää hyvän uskon samaksi kuin hyvän meditaation. Avoinna kaikelle, mitä ikinä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Johtuu siitä, ettei psykoosi ole vielä iskenyt sinuun. Juo enemmän alkoholia. Höpöheinää voit myös yrittää, mutta takeita hulluuden tulemisesta ei ole.
Moni on kohdannut olemattomuuden/tyhjyyden/Jumalan taikasienitripillä. En siis suosittele kenellekään suoraan taikasienöen kokeiluja mutta tämän olen lukenut.
Jeesus sanoi: tunne itsesi. Älä etsi totuutta ulkopuolelta vaan itsestäsi.
Kukaan ei anna totuutta itsellesi elle itse mene lähteelle.
Vastaan ohi, että minulle Jumala vasta alkoi silloin vastata todella, kun aloin kunnioittamaan Häntä omilla teoillani. Hän oli kyllä varjellut minua siitä huolimatta, mutta rukoilu tuntui tylsältä, koska en tuntenut vastakaikua. Sitten tajusin, että olen itse omilla teoillani työntänyt Jumalaa poispäin ja muistanut Hänet vasta silloin, kun olen halunnut jotain. Aloin rukoilla, että voisin toimia Hänen tahtonsa mukaisesti, ja että Hän muuttaisi sydämeni, ja Hän on tuonut elämääni ihania yllätyksiä toisensa jälkeen sekä tehnyt yhden ihmeen, jota ei voi järjellä selittää. Enää en vain usko, vaan tiedän Hänen olevan olemassa.