Uskostanne luopuneita, onko täällä heitä? Kerroitteko asiasta suvullenne vai oletteko vältelleet ja kierrelleet aihetta?

Varmaan arvaattekin että itsellä usko hiipunut ja lopulta sammunut kokonaan. Raamatun Jeesus vaikuttaa edelleen kiinnostavalta ja ihailtavalta persoonalta, mutta hedelmistään puu tunnetaan: selvää on että kristinusko on huuhaata kun katsoo kristittyjen menoa ja meininkiä. Ei nyt maailmankuva ehkä kestä muutenkaan loogista tarkastelua.

Ongelmana kuitenkin se, että esimerkiksi vanhempani ajattelevat että joudun nyt helvettiin. Samoin monet ystäväni, sisarukseni, serkkuni... on siis aika korkea kynnys suoraan paljastaa etten enää usko pätkääkään. Tulen siis sellaisesta uskonyhteisöstä jossa tämä on kyllä/ei-kysymys ja sellainen epämääräinen harmaalla alueella olo ei oikein ole mahdollista.

Esittäminenkin tuntuu aika rankalta ja toki myös epärehelliseltä. Varmaan helpointa olisi ottaa reilusti etäisyyttä ja vältellä aihetta ilman että suoraan valehtelee? Tämän kokoisella keskustelupalstalla on varmaan monia ihmisiä, joilla kokemusta aiheesta.

Ja tiedän että tähänkin keskusteluun saattaa tulla joku uskonsoturi saarnaamaan minua takaisin uskon pariin. Tavallaan ymmärrän käytöstänne, mutta teette turhaa työtä.