Lue keskustelun säännöt.
Lapset eivät halua nähdä vanhempiaan - ilmiö yleistyy
22.07.2025 |
Pelkästään Yhdysvalloissa noin 25% väestöstä on katkaissut välit vanhempiinsa.
Näyttäisi olevan yleinen/yleistyvä ilmiö länsimaissa.
Onko sinulla mennyt välit poikki omiin vanhempiin?
Jos olet itse vanhempi, miten reagoit jos/kun oma aikuinen lapsi laittaa välit poikki?
Kommentit (43)
On surullista etteivät pidä yhteyttä, perheet on tukena ja apuna puolin ja toisin monessa asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa äänestää jaloillaan, jos siltä tuntuu.
Ei tulisi kuuloonkaan etten pitäisi yhteyttä äitiini. Joka päivä soittelen ja haluaisin kyllä nähdäkkin vähän useammin jos voisin. Äitini hoiti ja huolehti minusta hyvin kun olin lapsi. Ymmärrän toki, jos äitiin on huonot välit niin ei halua nähdä.
Minä olin lapsi aikana jolloin mentaliteetti oli että lapset menivät "siinä muun elämän sivussa" eikä niihin tarvinnut sen kummemmin panostaa.
Ei mun vanhemmat ikinä olleet kiinnostuneita musta tai mun elämästä. Kun olin lapsi niin tärkeintä oli että pysyttelin pois tieltä ja olin mahdollisimman vähän vaivaksi. Ei saanut näkyä, ei kuulua eikä olla omia mielipiteitä tai persoonallisuutta.
Nyt ne on mulle kuin vieraat ihmiset. Soitellaan välillä pintapuolisia puheluita mutta ei ne tiedä mun elämästä mitään syvällisempää kuin minkä ammatin luin ja mihin päädyin töihin. En ala leikkimään läheistä tai välittävää, tuntuisi luonnottomalta.
Lapset eivät halua nähdä boomerivanhempiaan. Kylmät ja tunteettomat boomerit kasvattivat x-sukupolven ja osan milleniaaleista melko väkivaltaisin keinoin, ja jatkoivat v*ttuilua ja ilkeilyä kun lapset aikuistuivat. Osa kontrolloi lapsien valintoja vielä nuorina aikuisina. Nyt he niittää sen minkä kylvi. Itse en ole ollut 10 vuoteen äitini kanssa tekemisissä, ihan itsesuojelun takia. Kun yritin antaa hänelle uutta mahdollisuutta, hän sanoi minulle ihan hirveitä asioita. En yritä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkaissut välejä vanhempiini enkä sukulaisiini. N49
Miten 49-vuotiaalla voi olla vanhemmat elossa?
Miten joku voi olla näin tyhmä?
Vierailija kirjoitti:
Minä olin lapsi aikana jolloin mentaliteetti oli että lapset menivät "siinä muun elämän sivussa" eikä niihin tarvinnut sen kummemmin panostaa.
Ei mun vanhemmat ikinä olleet kiinnostuneita musta tai mun elämästä. Kun olin lapsi niin tärkeintä oli että pysyttelin pois tieltä ja olin mahdollisimman vähän vaivaksi. Ei saanut näkyä, ei kuulua eikä olla omia mielipiteitä tai persoonallisuutta.
Nyt ne on mulle kuin vieraat ihmiset. Soitellaan välillä pintapuolisia puheluita mutta ei ne tiedä mun elämästä mitään syvällisempää kuin minkä ammatin luin ja mihin päädyin töihin. En ala leikkimään läheistä tai välittävää, tuntuisi luonnottomalta.
Monet eivät ole kypsiä vanhemmaksi, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun pystyisinkin. Oma äitini on raskas marttyyri. Lapsuuteni oli alkoholinkäryinen ja vanhemmat tappelivat, tai lähinnä äitini. Yritti tappaa itsensä ja minä olin 5v ainut joka oli paikalla.
Kaikesta on aina epäilty ja ikinä ei uskota, aina olen väärässä. Kaikki hänen ongelmansa ovat maailmanluokan tärkeimpiä ja kukaan muu ei stressaa ja kärsi kuten hän. Isäni siinä sivussa sitten yrittää tehdä mitä pystyy, mutta väärin menee nekin hommat mutsin mielestä.
Nyt pitäisi sitten avustaa rahallisesti ja muutenkin, mutta koska olemme töissä, on lapset ja oma talo mitä hoitaa, niin emme pääsee aamulla kello 5 ajamaan niille nurmikkoa tai lumitöihin, kun pitäisi kerketä töihin (tai nukkua) niin olemme sitten paskoja ja meitä sitten haukutaan kaikille.
Kuulemma on, en vain itse tiennyt. Äitini kanssa sovittiin että soittaa kun pankkitunnukset tulee, niin saadaan s ryhmä sovellus auki ja saa tilattua ruokaa. No noin puoli vuotta sen jälkeen kertoi siskolleni että olin sanonut etten ikinä sinne ole menossa. Nyt on siis puolitoista vuotta mennyt, ei ole vielä soittanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole katkaissut välejä, mutta ollaan kasvettu erillemme eikä tule oltua yhteyksissä. Näin on käynyt myös monen lapsuudenkaverin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma on, en vain itse tiennyt. Äitini kanssa sovittiin että soittaa kun pankkitunnukset tulee, niin saadaan s ryhmä sovellus auki ja saa tilattua ruokaa. No noin puoli vuotta sen jälkeen kertoi siskolleni että olin sanonut etten ikinä sinne ole menossa. Nyt on siis puolitoista vuotta mennyt, ei ole vielä soittanut
Kärvistelköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli väkivaltainen alkoholisti ja lääkkeiden väärinkäyttäjä. Hyvin harvakseltaan nähtiin. Ei välit kuitenkaan täysin poikki.
Surullisia tarinoitahan nämä monet ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkaissut välejä vanhempiini enkä sukulaisiini. N49
Miten 49-vuotiaalla voi olla vanhemmat elossa?
Tietenkin voi. Omat vanhemmat olivat tuossa vaiheessa 74 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkaissut välejä vanhempiini enkä sukulaisiini. N49
Miten 49-vuotiaalla voi olla vanhemmat elossa?
Kaikkien vanhemmat eivät ole lisääntyneet mummoiässä. Ikävä kuulla että sun vanhemmat sai sut joskus 40-50 iässä ja kasvavat jo horsmaa hautausmaalla.
Siinäkin ikähaarukassa lapsen saaneet voivat ihan hyvin olla elossa lapsen ollessa 49.
Mä en ole juurikaan missään tekemisissä äitini kanssa, nähdään kerran kaksi vuodessa sukulaisten juhlissa. En ole edes tallentanut hänen numeroaan puhelimeeni. Vanhempani erosivat äitini alkoholismin takia kun olin 17, sen jälkeen en ole jaksanut sitä rapajuoppoa katsella. Tuskin olisin tämän enempää tekemisissä, vaikka alkoholismia ei olisi, oli sen verran huono äiti. Muisti koko mun lapsuuteni kertoa, ettei musta ole mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkaissut välejä vanhempiini enkä sukulaisiini. N49
Miten 49-vuotiaalla voi olla vanhemmat elossa?
Ihanko tosissasi kysyt tätä? Minun isäni on 74-vuotias ja hänenkin äitinsä on vielä elossa.
Vierailija kirjoitti:
Yhden tapauksen tiedän ettei pidä yhteyttä.ä äitiinsä. äiti vieraannutti ja esti ulkomaan matkankin isän kanssa. Lapsi tajusi aika nopeasti aikuisena että isälle hän olisi ollut tärkeä. Tunnen molemmat jollain tasolla ja kyllä alunperinkin isän olisi pitänyt olla huoltaja. Myöhemmin isä oli hyvä isä bonuslapsille mittaxei unohtanut omaansa. Nyt lapsella ja isällä on hyvät välit ja äiti suljettu ulos lapsen elämästä. Äidille on lapsi kertonut avoimesti syyn ja ilmoittanut ettei ole millään tavoin tervetullut hänen elämäänsä enää.
Lapsi, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi.
Ei meillä isän kanssa koskaan mitään välejä ollutkaan. Käytöksellään teki selväksi etten ollut halutunlainen lapsi. Äiti sentään piti puoliani, muuten olisin tyyliin kulkenut kirppisvaatteissa, kun muut sisarukset saivat upouudet merkkituotteet.
Ja ennen kuin spekuloitte mitään niin olen ihan sisarusteni näköinen, luonteeni oli vaan "väärä".
Jollain tavalla voin samaistua. Vaikka kaikki on nykyään periaatteessa ookoo niin jotenkin ne ikävät hetket lapsuudesta vaan välillä muistuttelee etenkin kun siellä lapsuuden kodissa käy kylässä ja tuntuu että olisi helpompi vaan elellä omassa tynnyrissään.
Vitsikö tämä yrittää olla? Olen 48-vuotias. Vanhempani seitsemänkymppisiä ja isoäitinikin elossa 93-vuotiaana.
Kukaan ei ole mikään teinivanhempi siis ollut. Ihan normaali iät.