Deittailu ja seurustelu, milloin kerrotte vanhemmillenne?
Erosin yli 20 vuoden liitosta. Vajaan vuoden jälkeen aloin deittailla. Kun olin reilun puoli vuotta seurustellut kivan miehen kanssa, kerroin hänestä 77v äidilleni ja kysyin haluaako tavata, oli eräs tilaisuus jossa sitten kuitenkin törmäisivät. Äiti parahti, ettei halua tutustua kehenkään uuteen ihmiseen! No, en sitten edes esitellyt. Suhde loppui jossain kohtaa ja sittemmin tapasin uuden miehen. Oltiin seurusteltu vuosi ja äiti oli kuullut joltain toiselta, että mut oli nähty jonkun kanssa. Oli sitten loukkaantunut, kun hänelle ei kerrota mitään.
Tätä samaa se oli nuorenakin, äidilläni on tosi vihamielinen asenne miehiin. Lasteni isän esittelin kun oltiin 2 vuotta seurusteltu, kun edellinen kertominen oli aiheuttanut suuttumisen
Kommentit (15)
Eikö aikuiset ihmiset voi elää omaa elämää. En ole mikään lapsi joka tarvii hyväksyntää siihen kenet ottaa elämäänsä. Jos jossain sukujuhlissa näkee sit nii näkee. Ei ole tilivelvollinen asioista. Parempi vaan kun ei sotke liikaa ihmisiä suhteeseensa. Eipä tuu ongelmia. Sen oppinut iän myötä. Kaikki ei tuu aina hyväksymään sun valintoja oli ne sit mihin tahansa liittyviä. Turha niillä on päätä vaivata.
Vierailija kirjoitti:
Asia ei kuulu vanhemmille- varsinkaan kun ihmisellä ilmeisesti ikää on yli 40 v.
Pidätkö seurustekumppanisi siis piilossa salarakkaina? Sun ystävät, exä, lapset, naapurit tietää. Mutta sukulaisilta salataan.
Itselleni ei vanhemmat ole enää niin keskeinen osa omaa elämääni, että tällaiset kysymykset olisivat minulle edes olennaisia. Olen 47, itselläni on lapsia, ja olen irrottautunut lapsuudenkodista jo nuorena ja perustanut oman perheen. Ei ole vanhemmille kertominen mitenkään olennaista.
18 vuoden suhteen päätyttyä seurustelin erään miehen kanssa reilut 3 vuotta, enkä edes kertonut hänestä vanhemmilleni. Nyt tapailen erästä puolituttua, joten ennemin tai myöhemmin saavat tietää jotain kautta. Ei yli viisikymppisenä enää tule tehtyä tiliä seurusteluhsuhteistaan. Varsinkin, kun tiedän vanhempieni juoruilevan asiasta muille sukulaisille.
Mun äiti ei eron jälkeen enää halunnut uutta miestä. Eikä voinut ymmärtää, että minä halusin. Ei tullut enää kertaakaan kylään kun muutin uuden miehen luo. Karua, mutta minkäs teet
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti ei eron jälkeen enää halunnut uutta miestä. Eikä voinut ymmärtää, että minä halusin. Ei tullut enää kertaakaan kylään kun muutin uuden miehen luo. Karua, mutta minkäs teet
Whaat?!?! Siis mä en tajua näitä :D Onneksi mulla on "normaalit" vanhemmat ja sukulaiset. N33
Vierailija kirjoitti:
Ihme asenne sun mutsillas 🤔
77-vuotiaan kohdalla nyt voi olla kyse ihan vaikka vanhuuden höperöinnistä. Minusta tuollaisten iäkkäiden oikuista ei vaan kannattaisi välittää.
Kyllä jää kertomatta kokonaan, paitsi jos on kuoleman jälkeistä elämää. Harkitsen sitten kun nään kuinka sen kanssa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme asenne sun mutsillas 🤔
77-vuotiaan kohdalla nyt voi olla kyse ihan vaikka vanhuuden höperöinnistä. Minusta tuollaisten iäkkäiden oikuista ei vaan kannattaisi välittää.
Niin varmaan sitten. Onneksi omilla isovanhemmillakin järki pelasi yli 80 ja 90 vuotiaanakin :) Tuo persoonan muuttuminen on mun mielestä vanhenemisen pelottavimpia puolia.
Äitini ei ole tavannut ketään seurustelukumppaniani, vaikka pisimmät suhteeni ovat olleet 3-4 vuotta. Haluan pitää oman elämäni omanani.
Onko kellään 40+ ikäisellä sellaista, että juttelee äitinsä kanssa vaikka jo ihastuksista, deitailusta, jne?
Tapasin miesystäväni vanhemmat 2kk seurustelun jälkeen ja minut otettiin kirjaimellisesti avosylin vastaan. Omille vanhemmilleni en ole miestä esitellyt, koska ovat juntteja möllejä. Olen 55v
Asia ei kuulu vanhemmille- varsinkaan kun ihmisellä ilmeisesti ikää on yli 40 v.