Tulevan seiskaluokkalaisen vanhempi! Hoida seuraavat asiat kuntoon ennen koulun alkua, jos puutteita löytyy.
Onko lapsellasi sopivat ikäkauden mukaiset vaatteet? Joka vuosi yläkouluun tulee teinejä, joilla on pieneksi jääneet pikkulapsen vaatteet päällä. Löytyykö sopivia kenkiä? Lapsesi tarvitsee liikuntaan erilliset lenkkarit, tavalliset kengät päivittäiseen käyttöön ja talvikaudelle riittävän lämpimät kengät. Osassa kouluista käytetään sisäkenkiä. Vielä on aikaa kiertää kirppiksiä, jos rahaa on vähän. Tukea voi saada myös erilaisilta järjestöiltä.
Liikuntaan tarvitaan erilliset ja sopivat vaatteet. Hikisillä liikuntavaatteilla ei tulla tunneille ja farkuissa ei urheilla.
Tytöille siteet, tamponit ja särkylääkkeet mukaan. Koulupäivä on pidempi ja koulu on usein kotoa kauempana. Koulusta ei saa särkylääkkeitä enää.
Jokaiselle oppilaalle penali ja ehjä reppu. Suuri osa oppilaista pyrkii säilyttämään kyniään repun pohjalla. Ne puhkovat repun ja katoavat nopeasti. Kouluissa ei ole lainakyniä. Liikuntavarusteiden kuskaamiseen tarvitaan myös jokin kassi.
Osaahan lapsesi kellon? Viikonpäivät? Entä sujuuhan kuukaudet ja niitä vastaavat kuukausien numerot?
Sitten se tärkein. Tutustu arvioinnin kriteereihin. Vältyt monelta mielipahalta ja opettajan turhalta syyllistämiseltä, kun tiedät lapsesi arvioinnin perusteet. Kriteerit ovat useissa oppiaineissa täysin toisenlaiset, kuin omana kouluaikanasi. Viitosen saa entistä vähäisemmällä osaamisella, kymppiin pitää osata joissain aineissa paljon enemmän.
Osa seitsemännen luokan numeroista jää suoraan päättötodistukseen ja vaikuttaa suoraan toiselle asteelle pääsemiseen. Eli jo seitsemännellä luokalla pitää olla opiskeluissa tosissaan.
Päättöarvioinnin kriteerejä voit vilkaista täältä.
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Perusopetuksen%20p%C3%…
Kommentit (281)
Mun mielestä tästä puuttuu tärkein, eli: pidä huoli, että lapsesi on lukenut elämänsä aikana edes yhden kirjan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on juuri sitä vanhemmuutta, jonka seurauksena on ahdistuneita lapsia. Vanhemmat vaativat kiitettäviä arvosanoja, kasi ei kelpaa.
Kyllä ne ahdistuu huomattavasti enemmän siinä viaheessa, kun kohtaavat todellisen maailman ja huomaavat, ettei se kodin rima riitä yhtään mihinkään.
Just taas koko kevään kuuntelin, miten yhtäkkiä onkin tajuttu, ettei se seiska, kasi yksinkertaisesti riitä minnekään, mihin nuori haluaisi. Ja on myöhäistä tehdä asialle mitään. Ja aletaan uhkailla opettajia, että kyllä se ysi/kymppi oikeasti olisikin oikea.
Minne se kasi ei riitä ja miksei sitten voi miettiä vaihtoehtoja, mihin se riittää, eikä syyllistää, kun ei käsityöt seiskalla maistunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä pointteja. En millään muotoa halua väittää vastaan, mutta totean kuitenkin, että tuon ikäinen nuori ei enää ole puettavissa ja kouluun lähetettävissä samalla tavalla kuin pienempi. Vaikka kaikki olisi tehty listan mukaisesti, voi penaalin käyttö olla liian vaivalloista, ja liikuntatunneillekin mennään farkuissa, koska kaverit.
Ja sama pätee myös noihin arviointeihin. Jos nuori itse päättää, että kasi on riittävä numero, ja antaa ympäri vuoden kasin näyttöä, en minä voi vanhempana rähjätå, että kokeesta tuli kymppiminkka ja mussukkani on muutenkin niin lahjakas. Hyvää syksyä teille, jotka työksenne tätä hupaisaa ja kamalaa ihmisryhmää kasvatatte.- Yläkoululaisen mutsi.
Tästä olen täysin eri mieltä. Jos lapsesi on päättänyt kasin riittävän, on sinun huoltajana kerrottava hänelle miksi se ei riitä. Ei seiskaluokkalaisen aivoil
Kyllä, vanhempana voin selittää. En kuitenkaan voi vahtia mitä tunnilla tapahtuu. On opettajan tehtävä pitää kuria ja kieltää perseily tunnilla. Voin pakottaa lapseni "lukemaan" kokeeseen. En kuitenkaan voi pakottaa sisäistämään lukemaansa. Valitettavasti.
Pari vuotta sitten olin seiskaluokkalaisen vanhempana vanhempainillassa. Luokanvalvojan viesti oli aika selvä: älkää sekaantuko liikaa lastenne koulunkäyntiin. Hänen ohjeensa oli, että vanhemmille kuuluu ruoasta ja unesta huolehtiminen, opetustyö on koulun vastuulla, ja yläkoulun tärkein tavoite on itsenäisyyden oppiminen ja itsenäisesti koulutyöstä huolehtiminen.
Toki varmaan tämä vaihtelee alueen ja ryhmän mukaan. Kyseessä oli sellainen ryhmä, johon todennäköisesti on hakeutunut kunnianhimoisten vanhempien nuoria.
Vierailija kirjoitti:
Kasi on kelpo numero, mutta jos sen kasin saa helposti, kannattaa alkaa tähtäämään ysiin.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Muistattehan vielä sellaisen asian, että ammattilan vaihtaminen voi olla mahdotonta lapsellesi. Tällä hetkellä alan vaihtaminen on korkeakoulutetuille aikuisille hyvin vaikeaa ja suurelle osalla mahdotonta. Opintoihin ei välttämättä mahdu sisälle, vaikka olisi rahaa maksaa koko tutkinto omasta pussista.
Ammatin voi vaihtaa muutenkin kuin menemällä kouluun.
Jokainen ihminen, joka tosissaan tahtoo vaihtaa aikuisena alaa ja rahkeet on uudellekin alalle, myös tekee niin.
Tällä palstalla pyörii aivan ihmeellisiä opiskelu-uskovaisia, jotka eivät ilmeisesti tunne lainkaan maailmaa oman perin suppean kuplansa ulkopuolella. Ja sitten neuvotaan muita ja pilataan niiden omien lasten elämä iskostamalla niiden päähän, että elämässä pärjää vain hyvillä numeroilla ja kaikki on kamalan vaikeaa ja jokainen päätös lopullinen.
Ei se niin mene. Jos on fiksu ja joustava, voi kääntää kurssia missä elämänvaiheessa hyvänsä. Jos ei Suomessa onnistu, niin maailmaa kyllä riittää.
Itse tunnen todella monia elämässä hyvin pärjänneitä ihmisiä, jotka ovat esim. olleet ensin yrittäjiä yhdellä alalla, pärjänneet siinä ja vaihtaneet toiseen ja pärjänneet siinäkin. Äkkiseltään tulee mieleen kolme, joilla on vähintään kahden eri alan menestynyt yrittäjyys takana. Sitten tunnen niitä, jotka ovat lopettaneet sinänsä ihan okei menneen toimistotyön, kokeilleet jotain ihan muuta alaa joko palkollisena ja yrittäjänä, todenneet että ei natsaa - ja palanneet vanhaan työhönsä, mutta korkeammalle jakkaralle ja paremmalle palkalle.
Ei ole monenkaan järkevää pyrkiä parhaaseen lukioon ja aloittaa sinne valmistautumista jo 13-vuotiaana pettymys takataskussa, ja sairas ajatusmalli että vain paras kelpaa. Ennemmin pitäisin huolta nuoren mielenterveydestä ja jaksamisesta kuin numeroista. Olisi varmaan lapselle mukavin, jos hän löytää kiinnostavan alan ja opintotien jo nuorena, mutta kaikki eivät löydä tai pääse sitä kulkemaan, ja se on ihan okei, myöhemminkin oikeasti ehtii, aikuisuutta on ihan helkkaristi jäljellä!
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten olin seiskaluokkalaisen vanhempana vanhempainillassa. Luokanvalvojan viesti oli aika selvä: älkää sekaantuko liikaa lastenne koulunkäyntiin. Hänen ohjeensa oli, että vanhemmille kuuluu ruoasta ja unesta huolehtiminen, opetustyö on koulun vastuulla, ja yläkoulun tärkein tavoite on itsenäisyyden oppiminen ja itsenäisesti koulutyöstä huolehtiminen.
Toki varmaan tämä vaihtelee alueen ja ryhmän mukaan. Kyseessä oli sellainen ryhmä, johon todennäköisesti on hakeutunut kunnianhimoisten vanhempien nuoria.
Huom. Kunnianhimoisten vanhempien, niillä nuoren haluilla ei ole merkitystä.
Kukahan psykonasse tämänkin on sepustanut?
Minne se kasi ei riitä ja miksei sitten voi miettiä vaihtoehtoja, mihin se riittää, eikä syyllistää, kun ei käsityöt seiskalla maistunut?
Ei toisen asteen valintoihin vaikuta taito- ja taideaineet.
Hyvin moni paikka on ulottumattomissa noilla numeroilla pk-seudulla.
Tottakai nuori sitten joutuu miettimään niitä vaihtoehtoja opon kanssa, mihin hänellä on realistinen mahdollisuus, mutta jos ei ysin kevättä ennen ole koti ollut yhtään valveilla, niin se herätys on monelle aika karu.
Ja siellä on sitten joukossa myös niitä, jotka silti lätkii ne valintansa liian korkealentoisesti eikä pääse mihinkään.
Minultakin vaadittiin yhtäkkiä kymppiä opettamastani kielestä tytölle, joka erittäin hyvällä tahdolla oli edes se kasin oppilas. Mutta kun todellisuus kolahti vasta huhtikuussa päin naamaa ja sitten alkaa opettajien häiriköiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiallisia vinkkejä, mutta me ollaan vielä lomamoodissa. Ostoslista on tehty valmiiksi, ja sen kimppuun käydään elokuun ensimmäisellä viikolla.
Kyllä ne kannattaisi hankkia alennusmyynneistä, samalla opettaa teinille taloudenpitoa.
Totta varmasti monen kohdalla. Meillä on sellainen teini, joka on tarkka rahasta. Ei tuhlaa rahojaan, ei oikeastaan edes käytä niitä juuri koskaan. Laskeskelee vaan :) Kyllä on helppoa olla pojan äiti, kun rahat ei valu Normaliin. (Tämä ei ollut piikittelyä.)
Ja juu, oli meilläkin teinillä hyvät vaatteet ja välineet eikä siitä jäänyt kiinni mitä sillä oli päällä ja missä kynät olivat. Talvikengät ja hupparin löys päälleen sitten kun tarpeeksi kylmä puri. Ei senikäisiä pakottaakaan enää voi.
Opintojen hyvin sujumiseksi:
- katso välillä reppuun, että siellä on penaalissa muutama kynä ja kumi. Oma harppi ja piirtokolmio ovat kätevät myös.
- seuraa Wilmaa: jos on läksyunohduksia, reagoi heti, ala tarkistaa läksyt päivittäin kunnes ne alkavat sujua itsenäisesti. Myös lukuläksyt. Kaikki opettajat eivät läheskään aina kirjaa läksyunohduksia, joten kannattaa joka tapauksessa pistotarkastaa silloin tällöin että lapsi tekee ja lukee läksyt.
- jos lapsi myöhästelee, hoida aamut kuntoon hänen kanssa yhdessä. Tarvittaessa saata kouluun, se on nopein keino saada myöhästelyt pois.
- varmista että lapsi syö aamupalan. Ja tarvittaessa ottaa pientä iltapäiväevästä kouluun.
- jos on oppimisen kanssa vaikeaa: pane lapsi tutustumaan seuraavaan kappaleeseen/aiheeseen oppituntia edeltävänä iltana. Tällöin asia ei tule täysin uutena koulussa ja se on helpompi omaksua. Tätä opiskelumetodia kannattaisi käyttää, vaikkei olisi oppimisen vaikeuksia.
- varmista että lapsi opiskelee kokeisiin. Auta tarvittaessa.
- lue lapsen kanssa ja lapselle. Lukutaidot ovat lapsilla ja nuorilla todella heikot. Suurin osa ei lue yhtään mitään tekstejä, osa vain koulujutut. Pienen pieni osa lukee vapaa-ajalla muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Kasi on kelpo numero, mutta jos sen kasin saa helposti, kannattaa alkaa tähtäämään ysiin.
Tai sitten voi pitää hauskaa. Oma lapseni oli alakoulussa todella yksinäinen, ja kun sosiaalinen elämä puhkesi kukkaansa, ei enää pelkkä lukeminen huvittanut iltaisin. Soin hänelle mielelläni tämän elämänvaiheen, koska sosiaalinen kehitys lopulta on tärkeämpää loppuelämän menestyksen kannalta kuin numeroilla mitattu koulumenestys, ja itselläni ikävä kyllä yläkoulukin meni yksinäisyydessä kympin oppilaana.
Vierailija kirjoitti:
Opintojen hyvin sujumiseksi:
- katso välillä reppuun, että siellä on penaalissa muutama kynä ja kumi. Oma harppi ja piirtokolmio ovat kätevät myös.
- seuraa Wilmaa: jos on läksyunohduksia, reagoi heti, ala tarkistaa läksyt päivittäin kunnes ne alkavat sujua itsenäisesti. Myös lukuläksyt. Kaikki opettajat eivät läheskään aina kirjaa läksyunohduksia, joten kannattaa joka tapauksessa pistotarkastaa silloin tällöin että lapsi tekee ja lukee läksyt.
- jos lapsi myöhästelee, hoida aamut kuntoon hänen kanssa yhdessä. Tarvittaessa saata kouluun, se on nopein keino saada myöhästelyt pois.
- varmista että lapsi syö aamupalan. Ja tarvittaessa ottaa pientä iltapäiväevästä kouluun.
- jos on oppimisen kanssa vaikeaa: pane lapsi tutustumaan seuraavaan kappaleeseen/aiheeseen oppituntia edeltävänä iltana. Tällöin asia ei tule täysin uutena koulussa ja se on helpompi omaksua. Tätä opiskelumetodia kannattais
Muista myös mustepullo, ja sulkakynä, oma helmitaulu on myös kiva.
Vierailija kirjoitti:
Minne se kasi ei riitä ja miksei sitten voi miettiä vaihtoehtoja, mihin se riittää, eikä syyllistää, kun ei käsityöt seiskalla maistunut?
Ei toisen asteen valintoihin vaikuta taito- ja taideaineet.
Hyvin moni paikka on ulottumattomissa noilla numeroilla pk-seudulla.
Tottakai nuori sitten joutuu miettimään niitä vaihtoehtoja opon kanssa, mihin hänellä on realistinen mahdollisuus, mutta jos ei ysin kevättä ennen ole koti ollut yhtään valveilla, niin se herätys on monelle aika karu.
Ja siellä on sitten joukossa myös niitä, jotka silti lätkii ne valintansa liian korkealentoisesti eikä pääse mihinkään.
Minultakin vaadittiin yhtäkkiä kymppiä opettamastani kielestä tytölle, joka erittäin hyvällä tahdolla oli edes se kasin oppilas. Mutta kun todellisuus kolahti vasta huhtikuussa päin naamaa ja sitten alkaa opettajien häiriköiminen.
Sitten lähtee pk-seudun ulkopuolelle, jos kerran siellä ei kasilla pärjää.
Sitten lähtee pk-seudun ulkopuolelle, jos kerran siellä ei kasilla pärjää.
Mutta kun sitä ennen ei haluta ymmärtää tätä, vaan siinä sitten yhtäkkiä aletaan vaatia niitä numeroita ja tehdään väärät yhteishaut jne.
Kyllä kodin kannattaisi edes kerran istua ennen ysiluokkaa alas ja käydä se tilanne läpi silloin nuoren kanssa, eikä antaa nuoren painaa sinne ysin huhtikuulle ja sitten alkaa riehua.
Vierailija kirjoitti:
Opintojen hyvin sujumiseksi:
- katso välillä reppuun, että siellä on penaalissa muutama kynä ja kumi. Oma harppi ja piirtokolmio ovat kätevät myös.
- seuraa Wilmaa: jos on läksyunohduksia, reagoi heti, ala tarkistaa läksyt päivittäin kunnes ne alkavat sujua itsenäisesti. Myös lukuläksyt. Kaikki opettajat eivät läheskään aina kirjaa läksyunohduksia, joten kannattaa joka tapauksessa pistotarkastaa silloin tällöin että lapsi tekee ja lukee läksyt.
- jos lapsi myöhästelee, hoida aamut kuntoon hänen kanssa yhdessä. Tarvittaessa saata kouluun, se on nopein keino saada myöhästelyt pois.
- varmista että lapsi syö aamupalan. Ja tarvittaessa ottaa pientä iltapäiväevästä kouluun.
- jos on oppimisen kanssa vaikeaa: pane lapsi tutustumaan seuraavaan kappaleeseen/aiheeseen oppituntia edeltävänä iltana. Tällöin asia ei tule täysin uutena koulussa ja se on helpompi omaksua. Tätä opiskelumetodia kannattais
Sori, mun mun on käytävä töissä, en ehdi käymään koulua samalla.
Vierailija kirjoitti:
Minne se kasi ei riitä ja miksei sitten voi miettiä vaihtoehtoja, mihin se riittää, eikä syyllistää, kun ei käsityöt seiskalla maistunut?
Ei toisen asteen valintoihin vaikuta taito- ja taideaineet.
Hyvin moni paikka on ulottumattomissa noilla numeroilla pk-seudulla.
Tottakai nuori sitten joutuu miettimään niitä vaihtoehtoja opon kanssa, mihin hänellä on realistinen mahdollisuus, mutta jos ei ysin kevättä ennen ole koti ollut yhtään valveilla, niin se herätys on monelle aika karu.
Ja siellä on sitten joukossa myös niitä, jotka silti lätkii ne valintansa liian korkealentoisesti eikä pääse mihinkään.
Minultakin vaadittiin yhtäkkiä kymppiä opettamastani kielestä tytölle, joka erittäin hyvällä tahdolla oli edes se kasin oppilas. Mutta kun todellisuus kolahti vasta huhtikuussa päin naamaa ja sitten alkaa opettajien häiriköiminen.
Aika hassua, että yläkoulun opettajaksi esittäytyvä ihminen väittää, etteivät taide- ja taitoaineet vaikuttaisi toisen asteen valintoihin.
Kasi on kelpo numero, mutta jos sen kasin saa helposti, kannattaa alkaa tähtäämään ysiin.