En jaksa edes ajatella miehen kaverien tapaamista. Miten välttää? 😄
Mies tapasi sattumalta nuoruuden kaverinsa ja kaveri on tulossa lomareissulle tänne päin lähiviikkoina. Olivat jo puhuneet että täytyy sitten tavata.
Itse kauhistuin heti koko ajatusta. Ei kiinnosta yhtään, ei pätkääkään, häntä tavata. Teen todella sosiaalista työtä ja vapaa-aikana mieluusti olen vain miehen kanssa tai ihan yksikseni. Aloin jo ehdottaa että kai tapaavat jossain muualla, eikä tuo kaveri ainakaan meille tule. Jos tulee, niin voisin vaikka mennä aittaan päiväunille siksi aikaa, mutta jos onkin kuuma niin se ei onnistu. Haluaisin mieluummin lähteä vaikka kirjastoon, kuin istua nököttää vaivaantuneena lähes vieraan ihmisen seurassa.
Onko kenestäkään muusta tullut näin hankalaa keski-iässä? 😄
Kommentit (22)
Tiedän tunteen. Viime kesänä odotin autossa kun mies kävi tapaamassa lapsuudentoverinsa ravintolassa. Oltiin siis itse läpikulkumatkalla paikkakunnalla. Meni mielestäni hyvin näin. Minä opettelin autossa virkkaamaan ja miehet saivat vaihtaa rauhassa kuulumisensa. Kaveri halusi minut tavata myöhemmin ja pikaisesti kadulla toisemme tavattiin. Ei lainkaan hämmästellyt. Eihän hänenkään vaimonsa mukaan ollut tunkenut.
Hep. En meinaa jaksaa edes omia kavereita, mutta siihen pakotan itseni. Puoliso onneksi tapaa omiaan muualla. Luojan kiitos.
Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.
Vierailija kirjoitti:
Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.
Kuulostat juuri niin ällöttävältä kuin kuvailemasi miehet ovat livenäkin.
Se on sun koti ja sun parisuhde. Puhukaa suoraan, älä vain vaivihkaa ehdottele.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Viime kesänä odotin autossa kun mies kävi tapaamassa lapsuudentoverinsa ravintolassa. Oltiin siis itse läpikulkumatkalla paikkakunnalla. Meni mielestäni hyvin näin. Minä opettelin autossa virkkaamaan ja miehet saivat vaihtaa rauhassa kuulumisensa. Kaveri halusi minut tavata myöhemmin ja pikaisesti kadulla toisemme tavattiin. Ei lainkaan hämmästellyt. Eihän hänenkään vaimonsa mukaan ollut tunkenut.
Niin, sinä alennuit ja jäin yksin autoon istumaan, kun miehet viettiävät hauskaa iltaa keskenään. Itse olisin lähtenyt jonnekin, eikä jäänyt autoon odottamaan miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Viime kesänä odotin autossa kun mies kävi tapaamassa lapsuudentoverinsa ravintolassa. Oltiin siis itse läpikulkumatkalla paikkakunnalla. Meni mielestäni hyvin näin. Minä opettelin autossa virkkaamaan ja miehet saivat vaihtaa rauhassa kuulumisensa. Kaveri halusi minut tavata myöhemmin ja pikaisesti kadulla toisemme tavattiin. Ei lainkaan hämmästellyt. Eihän hänenkään vaimonsa mukaan ollut tunkenut.
Niin, sinä alennuit ja jäin yksin autoon istumaan, kun miehet viettiävät hauskaa iltaa keskenään. Itse olisin lähtenyt jonnekin, eikä jäänyt autoon odottamaan miestä.
Ei he mitään iltaa viettäneet, vaan kävivät lounaalla. Tottakai olisin voinut lähteä mihin vain, mutta en halunnut. Istuskelin ja katselin järvellä ajelevia veneitä ja tosiaan opettelin virkkaamaan. Hyödyksi meni sekin aika ja sen jälkeen lähdettiin yhdessä miehen kanssa nähtävyyksiä katselemaan 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Viime kesänä odotin autossa kun mies kävi tapaamassa lapsuudentoverinsa ravintolassa. Oltiin siis itse läpikulkumatkalla paikkakunnalla. Meni mielestäni hyvin näin. Minä opettelin autossa virkkaamaan ja miehet saivat vaihtaa rauhassa kuulumisensa. Kaveri halusi minut tavata myöhemmin ja pikaisesti kadulla toisemme tavattiin. Ei lainkaan hämmästellyt. Eihän hänenkään vaimonsa mukaan ollut tunkenut.
Niin, sinä alennuit ja jäin yksin autoon istumaan, kun miehet viettiävät hauskaa iltaa keskenään. Itse olisin lähtenyt jonnekin, eikä jäänyt autoon odottamaan miestä.
Mistä lähtien naisen oma toive on ollut alentumista?
Silti on pakko olla se mies vaikka viihtyisitte paremmin yksin. Jotenkin säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Silti on pakko olla se mies vaikka viihtyisitte paremmin yksin. Jotenkin säälittävää.
Säälittävää ettei sulla ole miestä, vaikka haluaisit.
Hämmästyttää näissä ketjuissa monesti se että naista pidetään jotenkin nolona ja typeränä, jos ei halua mukaan miehensä ja miehen kaverin tapaamisiin. Koska pitäähän hänen haluta osallistua!
Mies taas on tosi typerä, lapsellinen ja sairaalloisen omistushaluinen jos tulee mukaan vaimonsa ja vaimon kaverin tapaamisiin. Eikö se sen aikaa pärjää yksin ja antaisi naisten olla keskenään.
Mistä tämä ero johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Hämmästyttää näissä ketjuissa monesti se että naista pidetään jotenkin nolona ja typeränä, jos ei halua mukaan miehensä ja miehen kaverin tapaamisiin. Koska pitäähän hänen haluta osallistua!
Mies taas on tosi typerä, lapsellinen ja sairaalloisen omistushaluinen jos tulee mukaan vaimonsa ja vaimon kaverin tapaamisiin. Eikö se sen aikaa pärjää yksin ja antaisi naisten olla keskenään.
Mistä tämä ero johtuu?
täytyyhän vaimon tietää ettei ne miehet puhu muista naisista 😂
Minusta on ihanaa, kun miehelläni riittää kavereita joita tavata. Heitä kyllä riittää. Mieheni harrastusten myötä hänellä on laaja kaveriporukka.
Mieheni tapaa heitä halutessaan meillä kotona tai mökillämme joskus myös kaupungilla. He tekevät myös retkiä ja matkoja vuosittain yhdessä.
En ole halunnut mukaan näihin hänen piireihinsä toki tunnen useimmat kaverit ainakin ulkonäöltä. Keksin itselleni aina menoja ja omia juttuja, kun tapaavat. Onhan koti ja mökki myös hänen. Minä myös nautin yksin vaikka toisessa kaupungissa kulkemisesta. On hyvä, jos on omaa elämää molemmilla, siitä syntyy jaettavaa yhteiseen eloon.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihanaa, kun miehelläni riittää kavereita joita tavata. Heitä kyllä riittää. Mieheni harrastusten myötä hänellä on laaja kaveriporukka.
Mieheni tapaa heitä halutessaan meillä kotona tai mökillämme joskus myös kaupungilla. He tekevät myös retkiä ja matkoja vuosittain yhdessä.
En ole halunnut mukaan näihin hänen piireihinsä toki tunnen useimmat kaverit ainakin ulkonäöltä. Keksin itselleni aina menoja ja omia juttuja, kun tapaavat. Onhan koti ja mökki myös hänen. Minä myös nautin yksin vaikka toisessa kaupungissa kulkemisesta. On hyvä, jos on omaa elämää molemmilla, siitä syntyy jaettavaa yhteiseen eloon.
Minun miehellä ei ole paljoa kavereita todellakaan. Sitä suuremmalla syyllä sitten harvoin kun jonkun tapaa niin saa mun puolesta tavata keskenään. Olivat nyt sopineet paikalliseen kahvilaan tapaamisen, kaveri oli ehdottanut tätä. Hyvä niin. Ap
Kivoilla miehillä on yleensä kivoja kavereita. Mutta ne ei ole kuitenkaan omia ystäviä, joten niitä ei kaipaa nurkkiinsa.
Puoliso, joka pakoilee puolisonsa kavereita on nolo.
Vierailija kirjoitti:
Kivoilla miehillä on yleensä kivoja kavereita. Mutta ne ei ole kuitenkaan omia ystäviä, joten niitä ei kaipaa nurkkiinsa.
Kyllä nämä on ihan mukavia kavereita. Mutta en ymmärrä miksi minun pitäisi heitä tavata. Ap
Sama. Iän myötä minusta tuli täysin introvertti.