Te, joilla on kehitysvammainen lapsi

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan helpotu...olen nähnyt n.4-kymppisen vammaisen lihavan naisen isänsä kanssa torikahvilla..ihme korinaa ja pään sekä kropan vääntelyä edestakaisin...työnnä sitten auringon paahteessa tätä eteenpäin,kun voima/energia loppuu hauiksesta  ja maha huutaa kahvia ja muuta syötävää..ei s-tana,noiden paikka on jossain laitoshoidossa eikä muiden ihmeteltävinä..

Kaltaisesi ihmiset ovat kuvottavia.

Kyllä se helpottui ajan kanssa. Lapsi osaa pukea itse, syödä ja käydä vessassa itsenäisesti. Perushoidot sujuvat hänellä siis hyin ja hänet voi jättää muutamaksi tunniksi itsekseen kotiin.

Koska hän on kodin ulkopuolella aina jonkun aikuisen kanssa, ei meillä ole edes sitä huola, mitä muiden vanhemmilla: mitä lapsi touhuaa, missä kulkee ja mitä hänelle mahdollisesti voisi käydä kulkiessaan ulkona kavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapuritalossa asuu aikuinen kehitysvammainen mies äitinsä kanssa. Hänen kasvuaan on seurattu kauhunsekaisin tuntein. Sellainen jääkaappipakastimen kokoinen korsto, joka on mieleltään kuin lapsi. Kun hän jostain mielensä pahoittaa niin hän alkaa hyvin väkivaltaiseksi, siinä saa oikeasti juosta karkuun kun hän alkaa repiä esim pensaita maasta irti ja huitoo niillä ympäriinsä.

Miksei äiti laita häntä kehitysvammaisten hoitolaan?ihan oman turvallisuutensa vuoksi?

Jos on alle 18, ei hoitopaikkaa ehkä saa pelkästään äidin turvallisuuden vuoksi.  Jotkut myös pitävät sitkeästi kiinni lapsestaan.

Alle 18-v voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle, jos perheen muut lapset ovat vaarassa.  

Riippuu siitä lapsesta, toiset omaksuvat paremmin taitoja ja heidän käytöksensä on ennakoitavampaa kuin toisten.

Meidän vaikeasti kv tyttäremme oppi käymään itse vessassa ja pukemaan itse, se oli suuri helpotus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpottaa. Mun kehitysvammainen lapseni asuu omassa asunnossa tuettuna, tekee itse ruokansa, pesee pyykkinsä ja elää lähes normaalia elämää.

Riippuu tapauksesta. Sinun lapsesi ei kuvauksesta päätellen ole 2,5-vuotiaan tasolla.

Niin? Kehitysvammainen hänkin on ja tämä keskustelu käsittääkseni koskee kehitysvammaisia.

Mun serkun elämä alkoi uudelleen, kun sai kehitysvammaisen lapsensa hoitolaitokseen. Lapsella on siellä asuanmukainen hoito ja kaltaisiaan kaverina, eikä serkun tarvitse pelätä väkivaltaisen, itseään päätä pidemmän ja tuplasti leveämmän lapsen raivokotauksia.

Vierailija kirjoitti:

Mun serkun elämä alkoi uudelleen, kun sai kehitysvammaisen lapsensa hoitolaitokseen. Lapsella on siellä asuanmukainen hoito ja kaltaisiaan kaverina, eikä serkun tarvitse pelätä väkivaltaisen, itseään päätä pidemmän ja tuplasti leveämmän lapsen raivokotauksia.

Kaltaisiaan? Olet sairas.

Vierailija kirjoitti:

Naapuritalossa asuu aikuinen kehitysvammainen mies äitinsä kanssa. Hänen kasvuaan on seurattu kauhunsekaisin tuntein. Sellainen jääkaappipakastimen kokoinen korsto, joka on mieleltään kuin lapsi. Kun hän jostain mielensä pahoittaa niin hän alkaa hyvin väkivaltaiseksi, siinä saa oikeasti juosta karkuun kun hän alkaa repiä esim pensaita maasta irti ja huitoo niillä ympäriinsä.

Tiedän pariskunnan jotka tekivät ns vanhoilla päivillä lapsen. Jokin parisuhteen yhteenliimamislapsi  kai mitä kuulin. No, eihän hän terve ollut. Nyt sitten on todella yhteinen liima sillä nainen ei pärjäisi yksin kehitysvammaisen lapsen kanssa. Ei kaikki seulonnat löydä kaikkea kehitysvammaisuutta,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapuritalossa asuu aikuinen kehitysvammainen mies äitinsä kanssa. Hänen kasvuaan on seurattu kauhunsekaisin tuntein. Sellainen jääkaappipakastimen kokoinen korsto, joka on mieleltään kuin lapsi. Kun hän jostain mielensä pahoittaa niin hän alkaa hyvin väkivaltaiseksi, siinä saa oikeasti juosta karkuun kun hän alkaa repiä esim pensaita maasta irti ja huitoo niillä ympäriinsä.

 

Tiedän pariskunnan jotka tekivät ns vanhoilla päivillä lapsen. Jokin parisuhteen yhteenliimamislapsi  kai mitä kuulin. No, eihän hän terve ollut. Nyt sitten on todella yhteinen liima sillä nainen ei pärjäisi yksin kehitysvammaisen lapsen kanssa. Ei kaikki seulonnat löydä kaikkea kehitysvammaisuutta,

Ei kaikki vammaisten vanhemmat suinkaan ole ikäloppuja vaan kehitysvammaisia lapsia syntyy ihan kaikenikäisille vanhemmille, myös nuorille.

Minulla oli kauan sitten mieskollega, joka meni naimisiin naisen kanssa, jolla oli 10-vuotias kehitysvammainen tytär edellisestä avioliitosta. Kun tapasin miehen uudelleen 25 vuotta myöhemmin, vaimo ei vieläkään pystynyt olemaan poissa tyttären luota muuten kuin pistäytymään nopeasti lähikaupassa, vaikka tytär oli jo 35-vuotias. Tytär ei pärjännyt yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapuritalossa asuu aikuinen kehitysvammainen mies äitinsä kanssa. Hänen kasvuaan on seurattu kauhunsekaisin tuntein. Sellainen jääkaappipakastimen kokoinen korsto, joka on mieleltään kuin lapsi. Kun hän jostain mielensä pahoittaa niin hän alkaa hyvin väkivaltaiseksi, siinä saa oikeasti juosta karkuun kun hän alkaa repiä esim pensaita maasta irti ja huitoo niillä ympäriinsä.

 

Tiedän pariskunnan jotka tekivät ns vanhoilla päivillä lapsen. Jokin parisuhteen yhteenliimamislapsi  kai mitä kuulin. No, eihän hän terve ollut. Nyt sitten on todella yhteinen liima sillä nainen ei pärjäisi yksin kehitysvammaisen lapsen kanssa. Ei kaikki seulonnat löydä kaikkea kehitysvammaisuutta,

Ei kaikki vammaisten vanhemmat suinkaan ole ikäloppuja vaan kehitysvammaisia lapsia syntyy ihan kaikenikäisille

Toki. Kerroin tästä pariskunnasta, en kaikista 🙂

https://aidinelamaa.blogaaja.fi/

 

tässä on hyvä blogi nuoresta naisesta jolla on kehitysvammainen lapsi.

Ei helpota. Oma lapsi 15v ja noin 6vuotiaan tasolla. Raivareita, kiukuttelua, huono hygienia ym .Meillä käy nyt perhetyöntekijä selittämässä tytölle että suihkuun pitäisi mennä ja tyttö menee kiljumaan  pöydän alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun serkun elämä alkoi uudelleen, kun sai kehitysvammaisen lapsensa hoitolaitokseen. Lapsella on siellä asuanmukainen hoito ja kaltaisiaan kaverina, eikä serkun tarvitse pelätä väkivaltaisen, itseään päätä pidemmän ja tuplasti leveämmän lapsen raivokotauksia.

Kaltaisiaan? Olet sairas.

Sivusta:

Kyllä se seura voi olla hyväksi.  Oma kv tyttäreni on nyt paikassa, jossa asuinkaverit ovat jollain tapaa samantyyppisiä ja hän viihtyy paremmin kuin edellisessä paikassa, jossa asuintoverit eivät kyenneet ollenkaan kommunikoimaan, vaan olivat täysin autettavia.

Henkilökunnan on myös helpompi suunnitella asukkaile yhteistä ajanvietettä, kun kaikki ovat suurinpiirtein samalla tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Ei helpota. Oma lapsi 15v ja noin 6vuotiaan tasolla. Raivareita, kiukuttelua, huono hygienia ym .Meillä käy nyt perhetyöntekijä selittämässä tytölle että suihkuun pitäisi mennä ja tyttö menee kiljumaan  pöydän alle.

Murrosikä voi kehitysvammaisella olla hirveä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kauan sitten mieskollega, joka meni naimisiin naisen kanssa, jolla oli 10-vuotias kehitysvammainen tytär edellisestä avioliitosta. Kun tapasin miehen uudelleen 25 vuotta myöhemmin, vaimo ei vieläkään pystynyt olemaan poissa tyttären luota muuten kuin pistäytymään nopeasti lähikaupassa, vaikka tytär oli jo 35-vuotias. Tytär ei pärjännyt yksin.

Hullua pitää väkisin kehitysvammaisesta kiinni loppuun asti. Hyvä hoitopaikka onnparempi kuin ikälopun vanhemman kanssa. Entä sitten, kun äiti kuolee? Kehitysvammaisen elämältä putoaa pohja kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kauan sitten mieskollega, joka meni naimisiin naisen kanssa, jolla oli 10-vuotias kehitysvammainen tytär edellisestä avioliitosta. Kun tapasin miehen uudelleen 25 vuotta myöhemmin, vaimo ei vieläkään pystynyt olemaan poissa tyttären luota muuten kuin pistäytymään nopeasti lähikaupassa, vaikka tytär oli jo 35-vuotias. Tytär ei pärjännyt yksin.

Hullua pitää väkisin kehitysvammaisesta kiinni loppuun asti. Hyvä hoitopaikka onnparempi kuin ikälopun vanhemman kanssa. Entä sitten, kun äiti kuolee? Kehitysvammaisen elämältä putoaa pohja kerralla.

Hyvä hoitopaikka ei ole itsestäänselvyys.

https://areena.yle.fi/1-66871370

Elämänkokemus karttuu elettyjen vuosien, ei määritellyn ikätason mukaan. Oppiminen ja tottuminen tai vaikka tilanteiden tunnistaminen lisääntyvät useimmilla. Kaksikymppinen on aina ikänsä vuoksi kokeneempi kuin 5-vuotias. Ja ymmärrettävästi on myös mahdollista,  että epämieluisat hoitotoimenpiteet tai aggressiivinen käytös voivat kuormittaa aiempaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei helpota. Oma lapsi 15v ja noin 6vuotiaan tasolla. Raivareita, kiukuttelua, huono hygienia ym .Meillä käy nyt perhetyöntekijä selittämässä tytölle että suihkuun pitäisi mennä ja tyttö menee kiljumaan  pöydän alle.

Murrosikä voi kehitysvammaisella olla hirveä.

Niin on. Ja elämä onneksi helpottaa, kun siitä vaiheesta pääsee yli. 

Tiedoksi, että kaikki vammat - mukaanlukien kehitysvamma - luokitellaan diagnostisesti asteikolla lievä/keskivaikea/vaikea. Siksi siis joku kehitysvammainen elää itsenäisesti ja toinen on laitoksessa. Kehitysvamma on aina yksilöllinen diagnoosi ja vaikuttaa jokaisella eri tavoin. Tietyt kromosomipoikkeamat tai tiettyjen aivoalueiden vauriot tietysti usein oireilevat samankaltaisesti. Kehitysvammaan johtajavan aivovaurion voi saada vaikkapa syntymässä hapenpuutteesta.