Lue keskustelun säännöt.
Eron jälkeen rahat ei riittäisi
21.07.2025 |
Exä kirjoitutti avioehdon ennen avioliittoa ja en tule saamaan käytännössä kuin vaatteeni kaapista jos lähden. Mies saisi pitää talonsa, sijoitusasunnot, rahansa, autot yms. Tienaan 2500€/kk ja käytännössä 1900 jää käteen kuussa. Kaupungissa asunnot pieniä/kalliita ja maaseudulla pakko olla auto ja siihen vuokrat ja muut kulut päälle. Miten tahansa lasken niin aina joku on pielessä. Maaseudulla asuessa ei jää käytännössä mitään käteen ja kaupungissa ei ole omaa pihaa / asunnot pieniä ja liikkuminen täysin linja-autojen varassa. Lähteä en voi, mutta en halua jäädäkkään.
Kommentit (30)
Mulla oli aikoinaan hyvä mies ja minä olin se joka lähti. Luulin, että hän piti minua itsestäänselvyytenä, mutta tilanne oli todellisuudessa toisinpäin. Sinkkuilu oli mahtavaa aluksi ja sai olla "vapaa", mutta kun arki koitti ja yksinäisyyden kylmyys laski niin tuudittauduin huonoihin parisuhteisiin jossa tajusin kuinka huonosti minua kohdeltiin jo uusien suhteiden alkuvaiheissa. 5-vuotta kesti, että löysin nykyisen "hyvän" miehen, mutta suoraan sanoen tämä nykyinen on kaukana ensimmäisestä miehestäni. Ei ole päivää, etten ajattele exääni. Lapsista tuli nopeasti isän kullanmuruja ja ymmärrän tietysti lapsia tässä sillä heidän isänsä omisti aina koko elämänsä heille. Asuimme maaseudulla ja puitteet oli ihanteelliset lasten kasvatukseen. Talo ja velka oli miehen nimissä ja velkaa oli enemmän mitä omaisuutta, eli minä en saanut kuin omat vaatteeni, astioita, sohvan, pesukoneen ja kuivausrummun. Käytännössä minä olisin joutunut maksamaan tasinkoa, mutta hän ei siihen suostunut. Lapset muuttivat lopulta takaisin isänsä luo asumaan ja se aika oli todella synkkää aikaa minulle. Olenkin aina sanonut, että jos mies ei alista, lyö, ryyppää tai käy vieraissa niin ei saa silloin erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli aikoinaan hyvä mies ja minä olin se joka lähti. Luulin, että hän piti minua itsestäänselvyytenä, mutta tilanne oli todellisuudessa toisinpäin. Sinkkuilu oli mahtavaa aluksi ja sai olla "vapaa", mutta kun arki koitti ja yksinäisyyden kylmyys laski niin tuudittauduin huonoihin parisuhteisiin jossa tajusin kuinka huonosti minua kohdeltiin jo uusien suhteiden alkuvaiheissa. 5-vuotta kesti, että löysin nykyisen "hyvän" miehen, mutta suoraan sanoen tämä nykyinen on kaukana ensimmäisestä miehestäni. Ei ole päivää, etten ajattele exääni. Lapsista tuli nopeasti isän kullanmuruja ja ymmärrän tietysti lapsia tässä sillä heidän isänsä omisti aina koko elämänsä heille. Asuimme maaseudulla ja puitteet oli ihanteelliset lasten kasvatukseen. Talo ja velka oli miehen nimissä ja velkaa oli enemmän mitä omaisuutta, eli minä en saanut kuin omat vaatteeni, astioita, sohvan, pesukoneen ja kuivausrummun. Käytännössä minä olisin joutunut maksamaan tasin
Tai sitten sinulla on aika kullannut muistoja, etkä enää muista niitä syitä miksi erosit.
Hyvän elämän voi saada myös ihan yksinololla, itse olen todennut tämän olevan itselleni parempi vaihtoehto kuin huono / korkeintaankin ihan ok parisuhde. Silloin ei myöskään tarvitse lähteä mihinkään huonoihin parisuhteisiin kaipaamaan sitä suhdetta, joka ei ollut ihan niin paha (muttei toisaalta hyväkään).
En tiedä miten selvisin erosta taloudellisesti, olin juuri lähtenyt opiskelemaan, en edes muista montako satasta sain opintotukea tms, kaksi lasta ja ei ollut edes mitään jaettavaa, velkainen asunto. Miehellä oli hyvät tulot ja YHDESSÄ oli laskettu, että pari vuotta pärjätään hyvin eläen kivaa keskiluokan elämää, vaikka opiskelen. Mies kuitenkin lähti suuntaan jonne mlkk näytti, ystävällisesti antoi molemmille teineille 50€ kuukausirahaa, oikeasti en voinut kuin nauraa. No pian asiat saatiin sen suhteen järjestykseen, mutta kummasti pari vuotta lasten kanssa pärjättiin reilulla tonnilla.
Ja nyt olen jo vuosia elänyt 1900-2300€ yksin, lapset aikuisia, ihan hyvää elämää, myös taloudellisesti ehkä tuo pari vuotta opetti tai oikeasti olen hyvin säästäväinen ihminen, mitä ex ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea ei voi saada, niin se vaan menee.
Mitä sinä olet sitten liitossa maksanut, jos et edes omaa autoasi?
Mies on siis S Borgin mainostama alfa provider ja ap on saanut elää pilvilinnassa. Nyt miettii eroa kun joutuu pyykkäämään miehen sukkia.
Vierailija kirjoitti:
Aina, ihan aina ja joka tilanteessa pitää oma selusta suojata. Jos oma mieheni jättäisi tai vaikka kuolisi onnettomuudessa niin pärjäisin kyllä ja voisin jäädä meidän taloon asumaan. Pystyisin ostamaan miehen osuuden talostamme milloin tahansa. Olen myös opetellut huoltamaan talotekniikan ja osaan käyttää esim moottorisahaa.
En tosiaankaan toivo, että miehelleni tapahtuisi jotain mutta aina pitää olla varautunut.
Oi, oikein moottorisahaa osaat käyttää ja tunnet talotekniikan.
Nuo eivät ole mitään taitoja missään muualla, kuin tällä palstalla, missä ihmiset uikuttavat aamusta iltaan.
Eihän tämä porukka uskalla olla edes yksin kotona! Heidän mielestään elämää on vain Helsingissä, siellä omassa neukkukuutiossaan istuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs olet mennyt sieltä mistä aita on matalin. Joko elät sen ukon kanssa hamaan tappiin tai otat vastuun omasta elämästä ja elät varojesi mukaan yksin. Minä olen jopa opiskelijana sijoittanut rahastoihin pahan päivän varalle ja valmistuessa oli muutaman tonnin pesänuna odottamassa.
Ihmettelen naisia, jotka laittaa itsensä noin heikkoon asemaan kuin sinä.
Helppous houkuttaa. Entinen vaimo tykkäsi sijoittaa vain itseensä ja auto piti olla valkoinen, laukku MK ja virtapankki piti olla sometuksen takia teipattuna puhelimeen. Yritin kannustaa kehittämään omaa uraansa, mutta hän ei siihen jaksanut ryhtyä. Lapset sai huomiota vain kivoja kuvia varten. Hän sitten sai jonkun voimaantumisen ja laittoi minut "liuskaan". Kun karu arki kohtasi tasinkojen loppumisen kälkeen niin silloin hän vasta tajusi mennä opiskelemaan. Nyt exä on alannut vinkumaan takaisin, mutta me olemme lasten
Että semmoinen tarina. Ei siitä erosta kauaa ole, jos kuopus on edelleen leikkipuistoiässä.
Ehkä et olekaan niin tyytyväinen, mitä väität
Oispa tuloja, niin voisin elää vapaammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummasti sitä pärjää.
Niin minäkin ajattelin, että en tule koskaan pärjäämään. Mutta, hätä keinot keksii ja yllävästi sitä saattaa saada apua mitä ei osannut ajatella. Toki, sen varaan ei voi laskea.
Nyt kun mietit eroa. Ala säästämään, vaikka toiselle tilille. Siirrät sinne säännöllisesti rahaa. Näillä saat oman elämäsi alkuun sitten kun päätät lähteä. Ei tarvitse ottaa heti lainaa. Kalustat asunnon torin yms avulla. Etsit edullisen vuokra-asunnon vaikka kaupungin vuokra-asunnoista että pääset alkuun.
Tee vaikka kahta työtä.
Ilman pihaakin pärjää hyvin, vaikka pihasta luopuminen tuntuu tosi pahalle. Siihenkin tottuu.
Mikä merkkaa eniten? Oma hyvinvointisi vai materia?
Varaudu ja valmistaudu. Ihan nyt heti. Mene verkkopankkiin, avaa toinen tili ja siirrä sinne xx summa rahaa. Ja vaikka siirtäisit aivan pieniä summia, hiljalleen niistä kertyy uuden elämän alku. Vaikka joka kauppareissun jälkeen laitat 5€. Joka palkasta 100€. Tai 50€. Saatko veronpalautuksia? Ne säästöön. Vuoden päästä sulla on pesämuna. Ja jos et haluakkaan erota, voithan aina vaan kasvattaa sitä pesämunaa, kenties jonain päivänä haluat eron. Tai sitten voit joskus ottaa tililtä hieman rahaa ja tehdä jotain mukavaa.
Voithan myydä persettä sinkkunakin. Sitähän sinä nytkin käytännössä teet.
Ilmeisesti teillä ei kovin huono suhde voi kuitenkaan olla jos pelkän asunnon takia mietit siihen jäämistä.