Kasvattaja valitsee, mikä koira ostajalle sopii?
Ymmärrän tämän roduissa, joissa kaikki pennut ovat lähes samannäköisiä keskenään. Esim. vaikka musta labbispentue tai samojedipentue. Valinta tehdään luonnetoiveiden mukaan. Mutta entä rotu, jossa ulkonäkövariaatio voi olla värityksen suhteen todella suuri esim. monet spanielit tai niinkuin tyttäreni haaveissa olevassa dalmatiankoirassa. Vähän pilkkuja, paljon pilkkuja? On minusta hullua väittää, että pelkkä luonne ratkaisee, koska koiran värityksellä on suuri merkitys näyttelyissäkin. Täytyy sille laittaa painoarvoa myös pennun valinnassa?
Kommentit (29)
Kannattaa huomioida, että kasvattajia on joka lähtöön ja toisissa pentueissa voi olla paljon varaajia ja toisia pentueita/rotuja on vaikeampi myydä. On ihan ymmärrettävää, että kasvattaja, joka on tarkkaan harkinnut pentueensa vanhemmat ja panostanut niiden käyttö-tai näyttötuloksiin ja tekee pentueita enemmän sydämestä kuin pelkästään rahasta valikoi pentueen omistajat tarkemmin. Toiset vaan pennuttaa ja kerää rahat pois. Jalostustietokantaa tutkimalla huomaa kyllä millä perusteella kasvattaja pentuja teettää.
Kasvattaja seuraa pentuja, niiden kehitystä, luonnetta ja taipumuksia pentujen syntymästä luovutukseen asti ja on siten paras henkilö arvioimaan, millaiseen kotiin ja millaisille omistajalle ne myy. Siihen hänellä on täysi oikeus.
Ei ole pakko ottaa, jos kasvattajan ehdottama pentu ei miellytä. Kasvattaja saa myydä kenelle haluaa ja millä kriteereillä haluaa. Onhan niitäkin kasvattajia, joille ei ole mitään väliä vaan kunhan rahat on näpissä niin alles klar.
Omistajan ja koiran luonteiden pitää sopia yhteen, koska se vaikuttaa koulutukseen ym. Omistaja joutuu sopeuttamaan koulutustyylin koiralle sopivaksi. Itselläni on ollut hitaita ja rauhallisia ja nopeita ja yksi supernopea. Se ei vaan ole hyvä, jos koira on omistajan ohjausta edellä, koska palkitsemisen pitää tapahtua oikea-aikaisesti. Kuvittelet, että ohjaat koiraa, mutta koira ehtii tehdä sata asiaa itsenäisesti sillä välin. Koiran luonteen tulee olla erilainen lapsiperheessä, kuin mikä kaikki yksinäiselle ihmiselle voi sopia. Oletko kova ihminen? Silloin sinulle ei voi antaa pehmeää koiraa. Pehmeälle omistajalle luonteeltaan luja koira voi olla tosi iso paikka. Siinähän jäkötätte, kunnes ihmisenä annat periksi (jota siis ei saa tehdä, vaan pitää jäköttää kauemmin, kuin koira) Ehdit lukea pari päivälehteä mielessäsi, ennen kuin koira kyllästyy ja antaa periksi (esim. hihnakäytös jne.). Ihminen tekee itselleen karhunpalveluksen, jos ei kiinnitä jo pentuvaiheessa huomiota siihen, millainen luonne on ja sopiiko oman luonteen kanssa yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Kasvattaja seuraa pentuja, niiden kehitystä, luonnetta ja taipumuksia pentujen syntymästä luovutukseen asti ja on siten paras henkilö arvioimaan, millaiseen kotiin ja millaisille omistajalle ne myy. Siihen hänellä on täysi oikeus.
Ei ole pakko ottaa, jos kasvattajan ehdottama pentu ei miellytä. Kasvattaja saa myydä kenelle haluaa ja millä kriteereillä haluaa. Onhan niitäkin kasvattajia, joille ei ole mitään väliä vaan kunhan rahat on näpissä niin alles klar.
Aina mätsäys ei onnistu, vaikka yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin? Kasvattaja kysyy myös, aiotteko harrastaa näyttelyitä. Tuskin antaa siinä tapauksessa koiraa, joka ei olisi "sallitun" värinen. Pelkkien ostajan oikkujen ja mieltymysten perusteella kukaan vastuullinen kasvattaja ei koiraa luovuta.
Mitä jos noin toimittaisiin muuallakin? Autokauppias ei myy sinulle haluamaasi autoa, koska "et sinä sillä osaa ajaa" tai ruokakauppa kieltää sinulta suklaan katsoessaan, että olet syönyt jo tarpeeksi?
Mulle on käynyt autokaupassa näin. Myyjä, joka oli kyseisen autokaupan omistaja ei myynyt minulle autoa johon olin iskenyt silmäni. Sanoi, että minun ajokilometreilläni kyseinen auto käy liian kalliiksi. Jäin sillä kertaa ilman. Sama automyyjä soitti viikkoja myöhemmin, että nyt olis spekseihin kutakuinkin täydellisesti sopiva yksilö, tuutko hakee. Menin, koeajoi
Tätähän nuo kitisijät ei tajua. Olisiko pitänyt luovuttaa se rasavilli ensimmäiseksi jos juuri väri olisi miellyttänyt kokematonta? Tai rauhallinen sille joka tarvii aktiivisen yksilön. Mut eihän ne kasvattajat tiiä...
Kasvattajankin kannattaa perustella, jos hän tekee päätöksiä toiveiden vastaisesti. Koiran kanssa on arjessa helppoa, jos temperamentit sopivat yhteen. Koirassahan olennaisin ominaisuus on sen kyky kiintyä ihmiseen, mutta mikä tahansa koira ei kiinny kunnolla keneen tahansa ihmiseen. Koiranpennun valinta onkin vähän kuin kävisi Ollivanderilla ostamassa taikasauvaa. Sauva valitsee velhon ja pentu ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattaja seuraa pentuja, niiden kehitystä, luonnetta ja taipumuksia pentujen syntymästä luovutukseen asti ja on siten paras henkilö arvioimaan, millaiseen kotiin ja millaisille omistajalle ne myy. Siihen hänellä on täysi oikeus.
Ei ole pakko ottaa, jos kasvattajan ehdottama pentu ei miellytä. Kasvattaja saa myydä kenelle haluaa ja millä kriteereillä haluaa. Onhan niitäkin kasvattajia, joille ei ole mitään väliä vaan kunhan rahat on näpissä niin alles klar.
Aina mätsäys ei onnistu, vaikka yrittää.
Luonnollisestikaan ei, kuten ei mikään muukaan asia onnistu AINA. Mutta kasvattajaa parempaa arvioijaa ei juuri hänen kasvattamilleen pennuille ole.
Kuten sanottu, ei ole mikään pakko ostaa jos kerran ei miellytä.
Hulluja kommentteja täällä. Ainoa järkevä oli tuo, missä todettiin, että etsi sellainen mitä olet etsimässä. Kyllä se joskus napsahtaa kohdalleen. Sekä luonne että ulkonäkö vaikuttavat tietenkin. Koira on "eläimellisyydestään" huolimatta Suomen laissa kauppatavara.
Sain eri värisen koiran kuin mitä olin toivonut. Paras koira ikinä. Valintaperuste oli se, että kyseinen pentu ymmärsi heti, mitä siltä toivoin, kun otin sen ensimmäistä kertaa syliin. Se reagoi pyyntöihini ja rauhoittui syliini ihan eri tavalla kuin muut pennut pentueessa. Edelleen se on tosi voimakkaasti minun koira ja ymmärtää ihan pyytämättäkin, mitä siltä toivotaan missäkin tilanteessa. Oppi paljon asioita pentuna täysin opettamattakin.
Nyt väritoive tuntuu aika tyhmältä, vaikka rodussa on hyvin erilaisia värejä ja ne vaikuttavat ulkonäköön tietysti paljon. Siinä on vinha perä, että koiraa ei ole karvoihin katsominen.