Dokaamisen lopettamisen (röökinpolton myös) konkreettinen vaikutus

Luuletko että viinaa juovia ihmisiä kiinnostaa mikään muu kuin saisi pään sekaisin laillisesti ja lääkäri taputtaa käsiään kun diagnisoi sulle 12 eri sairautta?

Vierailija kirjoitti:

Luuletko että viinaa juovia ihmisiä kiinnostaa mikään muu kuin saisi pään sekaisin laillisesti ja lääkäri taputtaa käsiään kun diagnisoi sulle 12 eri sairautta?

Minäkin huomasin kun lopetin viinanjuomisen. Se viina oli ongelmien juurisyy, kun aivot palautuivat siinä meni se muutama vuosi, niin poistui myös ahdistuskohtaukset, ajoittaiset paniikkihäiriökohtaukset, lievä masennus jne. Viinanjuomista olisi toki voinut jatkaa kun olisi syönyt ties kuinka monta pilleriä per päivä, minä päätin lopettaa.

Joskus tuntuu, että alkoholin aiheuttamista mt ongelmista ei puhuta tarpeeksi, minä en ainakaan saanut mitään valistusta tai tietoa mistään, toki moni hekumoi varsinkin nuorena kuinka ihanaa on olla kännissä, kun ei edes krapulat kauheasti paina. Monilla se ryyppääminen ja sen aiheuttamat ongelmat ihan jo henkisesti on yhtä helvettiä, pää on aivan sekaisin.

Mun mielestä kaikista parasta alkottomuudessa on se, että tuntee aidosti kaikki fiilikset. Oli ne sitten surun tunteita, masennusta, iloa yms. Ei kannata alkoholiin turruttaa ongelmia, vaan kohdata ne aidosti ja siten vain eteenpäin. 

Kun on alkoton, niin ei mene päiviä hukkaan eikä tarvitse maata seuraavana päivänä krapulassa.

Ruoka maistuu paremmalta, terveys parempi, rahaa säästyy ja ylipäätänsä elämä parempaa.

Saman huomannut. Passikuvasta muuten huomaa erityisen hyvin eron dokaavan minän ja raittiin minän välillä. Ensimmäinen turpea ja lähes piirteetön. Katseestakin näkee, että tyyppi on aivan kujalla. Viisi vuotta myöhemmin otetussa kuvassa kameraan katsoo skarpin ja levollisen näköinen ihminen. Turvotus on laskenut ja kasvojen piirteet erottuvat selkeästi. Kyllä se vain oli näiden vertailun jälkeen myönnettävä, että reipas ryyppääminen näkyy ulkonäössä ja koko olemuksessa.