Kun miehessä ei kiinnosta enää mikään, kannattaako suhdetta jatkaa lasten vuoksi?

Takana yli 20 vuotta yhdessä. Tällä kokemuksella voisin sanoa että tunteet ja tilanteet vaihtelee. Loistohotellissa lemmenlomalla mies kuin mies tuntuu ihanammalta kuin kotona kesken lauantaisiivouksen.



Jos mies pahoinpitelee perheenjäseniä, juo tolkuttomasti tai juoksee jatkuvasti vieraissa antaisin tyypille epäröimättä kenkää.

Muussa tapauksessa yrittäisin löytää miehestä ne hyvät puolet uudelleen. Ihan alussa se taisi kuitenkin tuntua siltä oikealta.

Mitäs se mies mahtaa sinusta ajatella ?



Ei ne miehet välttämättä vaihtamalla parane. Kaikissa on joku vika.

Ja uusioperhekuviot vaikuttaa ihan älyttömän rasittavilta elatusmaksuriitoineen ym. Varsinkin jos mukana roikkuu jopa 3 omaa ja toisen lapset. Ongelmat vaan moninkertaistuu.

vai onko välillä myös rakastavia tunteita?



me ollaan oltu yhdessä kohta 10v ja samoja tuntemuksia. Mutta aika kausiluontoista. Välillä inhottaa koko mies, välillä ihan sama. välillä ihan ok ja välillä olen ihan rakastunut.

Harmi vaan että noita rakkauden tunteita on harvemmin kun muita :(

Välillä olen ihan sekaisin omien tunteitteni kanssa.

Ei ne miehet välttämättä vaihtamalla parane.

Jos sulla on jo joku varmasti parempi mies katsottuna tai olet niin ihana nainen kolmen lapsen jälkeenkin, että uskot sellaisen löytäväsi, niin vaihda vaan miestä.

Yksin jääminen kolmen lapsen kanssa ei kuulosta kivalta.

Vai yhteishuoltajuuttako ajattelit ?

Meillä tai minulla oli myös katkeria ajatuksia menneistä.. Mies ei aina ole ollut se paras mahdollinen ja satuttanut todella paljon. Ensimmäistä lasta odotetaan ja melkein koko raskauden ajan olen ollut sitä mieltä, ettei tästä kertakaikkiaan tule mitään ja olinpa ihastunutkin jo toiseen mieheen. En kuitenkaan antanut periksi ja jatkettiin yhteiseloa kuten tähänkin asti. Nyt alkaa taas vanhat tunteet pikkuhiljaa palata. Olen tyytyväinen, etten pakannut hätiköiden matkalaukkuja.. Ehkä tästä vielä selvitään :)



Mutta jos olette jo kaiken yrittäneet niin ei kannata suhdetta jatkaa lasten vuoksi. Olette ehkä parempia vanhempia erikseen.

ensin mennään yhteen ja saadaan lapsia ja sitten halutaan riistää lapsilta isä ja etsiä uusi mies vaan koska se nykyinen mies on olevinaan huono.Ap:llä voi kyllä olla tässä kunnollinenkin syy. Jos syynä on väkivalta,pettäminen,ryyppääminen yms.niin ero voi olla suotavaa.Mutta jos on vaan tylsistyminen toiseen ihmiseen ja suhteen muuttuminen veli sisko suhteeksi niin eiköhän ole aika normaalia ja koittaa parantaa suhdetta.Ei ne toiset miehet varmasti parempia ole. Alussa ehkä on perhoset kantapäissä mutta se arki astuu silti aina kuvaan. Kun on yhteisiä lapsia niin välttäisin kyllä viimeiseen asti eroa.

Omalla kohdalla ero oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Varsinkin lapsien kannalta. Olemme exän kanssa paremmissa väleissä kuin vuosiin asuessamme yhdessä. Jos erosta ei tehdä katkeraa valtataistelua niin ei se isä mihinkään katoa lasten elämästä päin vastoin yhteinen aika on mitä todennäköisemmin laadukkampaa ja läheisempää.



Onko se sitten oikein että lapset saavat täysin vääristyneen kuvan parisuhteesta kun vanhemmat ovat väkisin yhdessä? Kuka jaksaa teeskentelyä ja valheellisia kulisseja? Onko se oikeaa elämää että sukulaisissa ja riennoissa käydään pariskuntana vaikka kukaan ei sitä halua?



En ole kannalla että eroon pitäisi astella kevyin perustein, mutta jos kaikki on jo kokeiltu ja vuosia kituutettu niin ero on paras ratkaisu.

kaikki riippuu siitä miksi miehesi sinua nykyään nyppii. Onko asia jotenkin parannettavissa? Onko takana myös hyviä vuosia? vai Onko miehellä esim alkoholiongelmaa tms?



Erossa lapset kärsivät ja vaikka eron myötä oma olo paraisi niin vaikeita tilanteita ja keskusteluja lasten kanssa on edessä. Sinä ja miehesi olette niistä vanhempina vastuussa.



Jos loppuelämä yksin on parempi ratkaisu kuin suhde nykyisen miehen kanssa niin eroa. JOs haluat uutta kumppania, rakkauden huumaa, miesten huomiota tms niin katso peiliin ja mieti onko vika sittenkin sinussa eikä niinkään miehessäsi.