Miten opetit lapsesi uimaan?

Omilla lapsilla vasta oppiminen edessäpäin, mutta muistan, kuinka lapsena kävin uimakoulussa, enkä oppinut uimaan siellä. Kaikenmaailman kellukepelleilyä piti tehdä ja päristellä vettä. Muistan sen hetken 6-vuotiaana, kun kaverin kanssa vaan leikittiin järvessä ja sitten tehtiin erilaisia käsiliikkeitä ja pysyinkin pinnalla ilman, että koskin pohjaan jaloilla. Siitä se lähti. Kaverien kanssa ne sukeltamiset ja kuperkeikat veden alla, käsilläseisonnat yms. opittiin.

En muista muuten kuka minut opetti. Ei varmaan kukaan. Joskus ala-aste ikäisinä alettiin kulkea porukalla parin kilometrin päähän penskat rantaan. Ei aikuisia mailla halmeilla. Siinä sitä kai sitten oppi. En suosittelisi nykyään.

Opetin potkuja pitämällä käsistä. Sitten käsi liikkeitä tukemalla vatsan alta.

Haluttiin, että lapset oppivat kunnolla uimaan, niin veimme heidät paikallisen uimaseuran uimakouluun. Tykkäsivät uimisesta, ja kaikki kolme kävivät koko uimarinpolun eli uimakoulun jälkeen jatkoivat tekniikkauimakouluun ja siitä sitten kilpauintiryhmään. Vuosikaudet ovat uineet kilpaa, edelleenkin kaksi heistä.

Meillä kaikki lapset käyneet vauvauinnissa. vanhin oli juuri täyttänyt neljä kun kolmas aloitti vauvauinnissa. Oltiink äyty samassa ryhmäsä pitkään ja ohjaja ehdotti, että tullaan akikki veteen. Hän vakuutti, että vanhin oppii nopeasti itse uimaan ja me voidaan kesksittyä kahteen nuorempaan. Ekalla kerralla ohjaaja vä'hän auttoi lasta mutta sitten oppi uimaan. Jatkoi syksyllä uimakouluun, josta jatkoi tekniikkakurtssien jälkeen kilpauinta.  Nuorin ja keskimmäinen on myös laitettu heti kun ikä on riittänyt uimakouluun ja sen lisäksi käyty paljon uimassa. Uimakoulu on siitä hyvä että siellä oppii heti alusta lakaen oikea ntekniikan. Monesti uimahallisssa näkee kun lapsia opetetaa nuimaan ,että kasvot on pinnalla. Siinä asennossa on vaikea saada oikeaa uimasentoa ja helposti jalat painuvat pohjaa kohti. Meillä lapset on laitettu uimakouluun vaikka itse olen käynyt uimaopettaja koulutuksen ja mies on kilpauimari. 

Meidän naapuri opetti alkeet ja sitten lapset meni uimakouluun oppimaan kunnon tekniikan.

En ole itse eikä sisarukseni eikä omat lapsenikaan mitään uimakoulua tarvinut. Lapsena me oltiin paljon järvessä ja niin sitä vain opittiin. Omien lasten kanssa järvessä ja uimahallissa, antaa vaan melskata. Eniten kuopus tykkää altaan pohjasta hakea niitä renkaita. Ensin oppi sukeltamaan ja sitten uimaan.

ei se vaadi kuin vedessä olon, innon ja aikuisen vahtimaan viereen! 

Itse olen uinut käsipohjaa niin pienestä kuin muistan. Varsinaisesti uimaan opin 5-vuotiaana syvässä tummassa lammessa, pidin laiturista kiinni ja polskin, äiti piti kiinni mahan alta ja polskin lisää, sitten irrotti aina välillä ja uin. Muutaman kerran näin ja osasin uida, koiraa pitkään, sammakkoon meni pari vuotta lisää

Vierailija kirjoitti:

No itse opetin pitämällä vatsan alta ja pikkuhiljaa aina käsiä pois alta ja siitä se alkoi pinnalla pysyä.

Muistan, että isäni opetti minut uimaan näin joskus ennen kouluikää mökkirannassa.

Oma lapseni kävi kolmessa uimakoulussa, joista ei paljon apua ollut. Ensimmäisessä vain kyykisteltiin vedessä ja laitettiin naamaa veteen. Kahdessa muussa sukellettiin ja potkittiin eteenpäin veden alla. Veden pinnalla uimista ei ollut lainkaan.

Olen käynyt lapseni kanssa uimahallissa lähes viikoittain ja jokirannassa kesäisin, ja joka lomalla olemme pari päivää jossain kylpylässä. Opetin hänelle kellumisen ihan ensimmäiseksi, ja tosiaan se sukeltamalla eteneminen oli hallussa jo kauan ennen kouluikää. Joskus ekaluokalla lapsi innostui merenneitouinnista, ja tilasimme pyrstön. Sen kanssa hän veti kauheaa vauhtia veden alla, mutta pinnalla uiminen oli yhä kehnoa. Vain muutaman vedon verran hän meni sujuvasti.

Enemmän se vedessä oleilu on sukeltelua, hyppimistä, käsillä seisomista ja kuperkeikkoja. Nyt 12-vuotiaana hän osaa uida vaadittavat 50 m pysähtymättä, jolla pääsee aikuisten altaaseen. Sinne ei saa tulla kellukkeilla. 

Pojan ollessa 2 v muutimme kerrostaloon, jossa oli uima-allas. Siellä vietimme paljon aikaa sen vuoden aikana. 4 v aloitti uimaseuran uimakoulussa, joku tenavauinti tms oli kai nimeltään. Sen vuoden aikana hän oppi uimaan. Kävimme myös paljon rannassa ja uimahallissa perheen kesken. Jokusen vuoden hän ui seurassa, mutta ei pitänyt kilpailemisesta, joten jatkoimme vain perheen kesken uimassa käymistä.

Heitin veteen ja sanoi ui henkesi edestä  ja kato saatana oppi uimaan 😀😃

Lapsi kävi pari vuotta kerran viikossa uimahallissa uimakoulussa, se oli enempi sellaista leikkiä ja pulikointia ja veteen totuttelua. Sitten ilmoitin yhtenä kesänä hänet uimakouluun, joka oli joka päivä ja kesti kaksi viikkoa. Siellä oppi uimaan.

Salaisuus minusta on se, että oli päivittäin vedessä. Kerran viikossa on aika vähän uimataidon kannalta. En muista ihan tarkkaan ikää, kuinka vanha oli. Ehkä 7 v kun oppi uimaan.

Vein uimakouluun ja tadaa, kolmannen kerran jälkeen osasi uida. 

Lapsi ei käynyt uimakoulua ja mökillä järvivesi oli liian kylmää suurempaan harjoitteluun. Kun tyttö täytti 5 v, lähdettiin parin viikon lomalle Kreikkaan, katsottiin kohde sen mukaan että siellä on suojainen, matala ranta. Kaksi viikkoa vietettiin Välimeressä, suolainen meri kelluttaa hyvin, ja harjoiteltiin, aikuinen koko ajan mukana vedessä. Koiraa oppi uimaan kahdessa päivässä ja sammakkoa seuraavalla viikolla. 

Nuorempi lapseni ei oppinut uimaan koulun järjestämässä uimaopetuksessa ja oppimisen sijaan alkoi pelätä vettä. Hänellä on myöhemmin todettu ADD ja Aspergrin oireyhtyä, mutta ei ollut vielä tuolloin tiedossa.

Tein ison työn saadakseni lapseni uimataitoiseksi, koska asume kahden järven välissä,,, ja muutenkin. Vein hänet joka viikko 1-2 kertaa uimahalliin ja tätä kesti melkein kaksi vuotta. Sitten kerran, kun lastenaltaan vesi jostain syystä oli tavallista korkeammalla, hän tajusi uimisen idean jouduttuaan altaan syvempään päähän. Tästä innostuneena hän halusi saman tien myös aikuisten altaaseen ja uiminen sujui melko mallikkaati. Itse uin tietysti vieressä.

Poikani oppi hitaasti uimaan, oli kylmähköt ilmat ranta uimakoulujen aikaan, opettajalle voi mainita kun kouluun menee ettei osaa uida, mainitsin vielä kun meni yläasteelle, urheiluope sanoi kyllä minä opetan pojan paremmin uimaan. nykyään harrastuksensa on uimahallissa uiminen.

Vein uimakouluun, uintiseuran järjestämä. Ensin joku uimaleikkijuttu, sitten alkeiskurssi ja sitten jatko. Suorittivat uintimerkin tai vastaavan (tästä jo aikaa, en muista tarkkaan). Kurssin päätteeksi uivat sen 200m, josta 50m selkäuintia. 

Kahden viikon uimakoulu, tunti per kerta.

Uimaopetuksessa on jotain vikaa, jos uimakoulussa kukaan ei oppinut. Itsekin osasin uida vähän kouluikään mennessä, mutta koulun uimaopetuksessa aloin taas pelkäämään vettä, harjoitukset olivat epämiellyttäviä ja opetus sisälsi pakottamista.

5v molemmat lapset meni uimakouluun. Tyttö oppi 1.kerralla. Pojalla oli niin huono säkä kun yksi kullannuppu riehui koko uimakoulun ja koko homma meni pieleen enenmmän tai vähemmän. Poika joutui 6v uudestaan menemään uimakouluun ja oppi uimaan kunnolla.