Lue keskustelun säännöt.
En kykene hyväksymään sitä, että en ehkä koskaan tule kokemaan rakkautta.
17.07.2025 |
Suhde vanhempiin on aina ollut ongelmallinen, mutta silti tuntuu raastavalta nähdä heidän tekevän hidasta kuolemaa. Ne vähäiset ihmissuhteet, joita elämässäni on, ovat hyvin pintapuolisia. Olen nykyisessä kotikaupungissani kirjaimellisesti täysin vailla kontakteja, ja vaikka olen hakeutunut erilaisiin ryhmäaktiviteetteihin, niin ystäviä (tasapainoisesta parisuhteesta puhumattakaan) on näin kolmekymppisenä äärimmäisen vaikea hankkia.
Miten te muut vastaavassa tilanteessa tuskailevat olette tulleet sinuiksi sen todennäköisyyden kanssa, että vietätte mahdollisesti koko loppuikänne yksin? Tuntuu, että se on silti katkera pala niellä, vaikka introvertiksi itseni miellänkin.
Kommentit (37)
Olen pohtinut enemmän rakkauden käsitettä ja tullut siihen tulokseen, että en edes usko rakkauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkautta on monenlaista. Minä rakastan luontoa ja siellä liikkumista. Sairastuin vakavasti ja elämän jatkuminen on kysymysmerkki. Rakastan silti elämää joka päivä ja tunnen olevani elossa kun kävelen metsässä ja näen kaiken sen kauneuden.
Vierailija kirjoitti:
Olen pohtinut enemmän rakkauden käsitettä ja tullut siihen tulokseen, että en edes usko rakkauteen.
Rakkaus on pelkkä hormonimyrsky loppupeleissä. Rakkaus on pelkkää panemista. Rakasta itse itseäsi, tai hanki lemmikki, jos haluat kokea aitoa välittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen pohtinut enemmän rakkauden käsitettä ja tullut siihen tulokseen, että en edes usko rakkauteen.
Joo, se on kyllä elämän raadollinen totuus, että ihmisten väliset siteet perustuvat pitkälti kaupunkäyntiin ja symbioottisiin riipuvuussuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta on monenlaista. Minä rakastan luontoa ja siellä liikkumista. Sairastuin vakavasti ja elämän jatkuminen on kysymysmerkki. Rakastan silti elämää joka päivä ja tunnen olevani elossa kun kävelen metsässä ja näen kaiken sen kauneuden.
Kuljeskelen metsässä lenkkipoluilla ja nussin puita oksanreikään tai maaten sammaleeseen, joskus hinkkaan kiveä vasten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä, olet tuon ikäinen ja puhut kuin olisit vanhus. 🤔
Muista, että 20 vuoden päästä ajattelet nykyisestä itsestäsi: Miten hölmö ja nuori olinkaan ja luovutin turhaan jo silloin, vaikka olisi voinut tehdä paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarpeeksi pettymyksiä, enää haluan vain olla rauhassa
Tää on kaunis ja lohduttava lyriikoiltaan, vaikka laulajasta olisi mitä mieltä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta on monenlaista. Minä rakastan luontoa ja siellä liikkumista. Sairastuin vakavasti ja elämän jatkuminen on kysymysmerkki. Rakastan silti elämää joka päivä ja tunnen olevani elossa kun kävelen metsässä ja näen kaiken sen kauneuden.
Kuljeskelen metsässä lenkkipoluilla ja nussin puita oksanreikään tai maaten sammaleeseen, joskus hinkkaan kiveä vasten.
Mukava kuulla, että olet löytänyt oman tapasi nauttia luonnosta.
Mikä sitten estää aapeetä rakastamasta? Rakkaus on pitkälti valinta.
Virhe, minkä moni tekee, on odottaa saavansa rakkautta. Oikea asenne on pyrkiä antamaan rakkautta. Enkä tietenkään puhu nyt seksistä, tämä palstainceleille tiedoksi, vaan rakkaudesta. Onnellisimmat ihmiset ovat niitä, jotka rakastavat. Ihan kivaa on myös tulla rakastetuksi, mutta sitä ei kannata odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä, olet tuon ikäinen ja puhut kuin olisit vanhus. 🤔
Täh?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pohtinut enemmän rakkauden käsitettä ja tullut siihen tulokseen, että en edes usko rakkauteen.
Rakkaus on pelkkä hormonimyrsky loppupeleissä. Rakkaus on pelkkää panemista. Rakasta itse itseäsi, tai hanki lemmikki, jos haluat kokea aitoa välittämistä.
Eli siis meinaat että pitäs runkata tai vaihtoehtoisesti panna sitä lemmikkiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä tiedä. Tässä nelikymppisenä vaan homehdun sohvalla vuokramurjussani ja mietin mitä tällä turhalla elämällä tekis. Vanhemmatkin vanhenee eikä varmaan montaa vuotta kuvioissa enää ole. Elämällä ei tunnu olevan oikein mitään tarjottavaa ja edessä näkyy vain kaikkea epäkivaa.
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Tässä nelikymppisenä vaan homehdun sohvalla vuokramurjussani ja mietin mitä tällä turhalla elämällä tekis. Vanhemmatkin vanhenee eikä varmaan montaa vuotta kuvioissa enää ole. Elämällä ei tunnu olevan oikein mitään tarjottavaa ja edessä näkyy vain kaikkea epäkivaa.
Mikset ala juomaan viinaa?
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Tässä nelikymppisenä vaan homehdun sohvalla vuokramurjussani ja mietin mitä tällä turhalla elämällä tekis. Vanhemmatkin vanhenee eikä varmaan montaa vuotta kuvioissa enää ole. Elämällä ei tunnu olevan oikein mitään tarjottavaa ja edessä näkyy vain kaikkea epäkivaa.
Miksi et siis anna rakkautta? Jos kerta rakkauden puute on ongelmasi.
Vähän ot, mutta olen aina ihmetellyt väitettä siitä että ystäviä on vaikea aikuisena löytää. Minä ja mieheni ollaan kumpikin saatu paljon parempia kavereita ja ystäviä aikuisena, koska tunnetaan itsemme paremmin. Tämä siis lähinnä siksi, että saattaa olla itseään toteuttava profetia sanoa itselleen, että ystäviä on vaikea saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Tässä nelikymppisenä vaan homehdun sohvalla vuokramurjussani ja mietin mitä tällä turhalla elämällä tekis. Vanhemmatkin vanhenee eikä varmaan montaa vuotta kuvioissa enää ole. Elämällä ei tunnu olevan oikein mitään tarjottavaa ja edessä näkyy vain kaikkea epäkivaa.
Miksi et siis anna rakkautta? Jos kerta rakkauden puute on ongelmasi.
No etkö ymmärrä? Ei ole mistä antaa kun ei ole sitä rakkautta. Mikä tässä on niin vaikea nyt käsittää, taliaivo?
Ala vetää peukkua piritorilla muiden kanssa