Kertokaa nyt mikä on se liikuntalaji joka parantaa masennuksen?
Kaikki aina sanoo, että liikunta auttaa masennukseen. Mutta olen kokeillut vaikka mitä, kävelyä, juoksua, kuntosalia ja uintia. Mikään ei ole auttanuta. Mitä teen väärin?
Kommentit (71)
Meressä tai järvessä uiminen. Kaikista paras olotila tulee uimisen jälkeen.
Luultavasti liikunnan merkitystä liioitellaan. Tärkeämpää kuin varsinainen liikunta on lähteä liikkeelle eikä maata sängyssä ja velloa pahassa olossa.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti liikunnan merkitystä liioitellaan. Tärkeämpää kuin varsinainen liikunta on lähteä liikkeelle eikä maata sängyssä ja velloa pahassa olossa.
Siksipä neuvot ovat vääriä. Pitäisi puhua liikkumisesta eikä liikunnasta.
Ei lajilla varmaan sinänsä väliä, kunhan siitä nauttii. Yritä muistella, millaisesta liikunnasta pidit lapsena (tai milloin sitten olitkaan nykyistä paremmassa kondiksessa), ja koeta löytää se mielihyvä uudelleen.
Ajatus kaiken takana on se, että liikunta vapauttaa endorfiineja, hyvän olon hormoneja. Se varmaan onnistuu paremmin silloin, kun ei tee sitä hampaat irvessä ja odottaen, että no, joko se alkaa vaikuttaa? Vaan keskittyy siihen, miltä juuri nyt tuntuu. Ja toki, jos ei ole mitään liikuntaa harrastanut aikoihin, niin alussa voi tuntua vähemmän mukavalta, mutta toiston kautta se alkaa toimia. Muista silti olla aina itsellesi armollinen, tee ns. ilon kautta.
Masentuneen aivot toimivat "hitaalla" eli liikunnan täytyy jatkua pitkään (ainakin 1-2 tuntia yhtäjaksoisesti), että alkaa erittyä endorfiineja. Ei-masentuneella nuo hyvän olon hormonit erittyvät paljon lyhyemmässä ajassa liikkuessa. Kävely on siksi hyvä liikunta masentuneelle, että sitä jaksaa tehdä pari tuntia yhtä jaksoisesti. Nyt kesällä voi samalla marjastaa tai sienestää.
Vapaaottelu. Eikä tartte mihkään kilpatasolle pyrkiä.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti liikunnan merkitystä liioitellaan. Tärkeämpää kuin varsinainen liikunta on lähteä liikkeelle eikä maata sängyssä ja velloa pahassa olossa.
Kävellessä ehtii myös liikaa velloa pahaa oloa :( Ehtii liikaa ajatella ikäviä ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen aivot toimivat "hitaalla" eli liikunnan täytyy jatkua pitkään (ainakin 1-2 tuntia yhtäjaksoisesti), että alkaa erittyä endorfiineja. Ei-masentuneella nuo hyvän olon hormonit erittyvät paljon lyhyemmässä ajassa liikkuessa. Kävely on siksi hyvä liikunta masentuneelle, että sitä jaksaa tehdä pari tuntia yhtä jaksoisesti. Nyt kesällä voi samalla marjastaa tai sienestää.
Masentuneelle voi olla ihan liian raskas ajatus että pitäisi lähteä kahdeksi tunniksi johonkin liikkumaan, silloin jää helposti vaan suosiolla kotiiin. Mikä tahansa on tyhjää parempi, olkoon vaikka sitten kymmenen minuutin rauhallinen kävely.
Vierailija kirjoitti:
Vapaaottelu. Eikä tartte mihkään kilpatasolle pyrkiä.
Tämä voisi toimia motivaattorina liikkua ja tyjentää pään ajatuksista.
Sillä jos et liiku ja keskity seuraa välitöntä kipua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatri totesi minulla keväällä keskivaikean masennuksen ja akuutin ahdistusreaktion. Suosittelivat myöskin liikuntaa lääkkeiden ja raittiuden lisäksi.
Olen ollut innokas kävelijä koko ikäni ja minua se ainakin auttaa. Raitis ilma ja maiseman vaihtuminen on paljon parempi vaihtoehto kuin kotona istuminen. Lisäksi keilaan, mikä saa keskittymään niin, että paha olo unohtuu. Tosin sitä ei voi tehdä aamusta iltaan.
Lisäksi aloitin laulutunnit, käydään tanssimassa ja nyt kesällä purjehdin. Veikkaan, ettei lajilla niin ole väliä vaan sillä, että tekee jotain muuta kuin istuu kotona ja murehtii.
Sinä pidät kävelystä. Moni muu ei. Laulutunnit ja tanssit. Ei hyvänen aika sentään.... Jos pelottaa lähteä ulos ihmisten sekaan, niin kuinka voi mennä laulamaan tai tanssimaan?
Tarkoitukseni oli sanoa, että pitää tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä. Jos ainoa hyvää oloa tuottava on peiton alla makaaminen, pitää hakea tehokkaampaa apua. Yksi tuttu ei ysärillä muuta jaksanut ja ambulanssi vei suljetulle, kun ei enää vessaan jaksanut nousta. Hänkin parani takaisin työelämään aikanaan.
Liikunta on yksi tekijä kymmenien muiden joukossa. Ei sillä yksistään ole elämää muuttavaa vaikutusta jos viettää pari tuntia viikossa jonkin lajin parissa. Kyllähän siinä saa mielihyvähormoneja liikkeelle, saa paremmat unet, saa ehkä hetken tauon sietämättömästä olosta ja pystyy ajattelemaan jotain muuta. Pidemmän päälle kaikki pienet asiat alkavat näkymään isommassa kuvassa.
Vierailija kirjoitti:
Meressä tai järvessä uiminen. Kaikista paras olotila tulee uimisen jälkeen.
Totta. Vesi ottaa huonon energian pois.
Kävele metsässä matalilla sykkeillä pitempiä matkoja.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan eri ihmisillä eri lajit. Itselläni auttoi kun lähdin aamulla 4-5 aikaan kävelemään metsään otsalampun kanssa, aluksi pelotti ja tuntui että ei jaksa. Kun aurinko alkoi nousta rupesi helpottamaan ja kun 3 vuotta tuota jaksoin tehdä, alkoi masennus väistyä ja 7 vuoden jälkeen en ole ollut yhtään masentunut. Sitä en tiedä mitä sinä teet väärin.
Eipä tuosta voi oikein vetää suoraa johtopäätöstä, että aamukävelyt auttoivat sinua. Ihan hyvin saattoi olla jokin muukin syy.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan eri ihmisillä eri lajit. Itselläni auttoi kun lähdin aamulla 4-5 aikaan kävelemään metsään otsalampun kanssa, aluksi pelotti ja tuntui että ei jaksa. Kun aurinko alkoi nousta rupesi helpottamaan ja kun 3 vuotta tuota jaksoin tehdä, alkoi masennus väistyä ja 7 vuoden jälkeen en ole ollut yhtään masentunut. Sitä en tiedä mitä sinä teet väärin.
Suurin osa masennuksista parantuu spontaanisti kolmessa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen aivot toimivat "hitaalla" eli liikunnan täytyy jatkua pitkään (ainakin 1-2 tuntia yhtäjaksoisesti), että alkaa erittyä endorfiineja. Ei-masentuneella nuo hyvän olon hormonit erittyvät paljon lyhyemmässä ajassa liikkuessa. Kävely on siksi hyvä liikunta masentuneelle, että sitä jaksaa tehdä pari tuntia yhtä jaksoisesti. Nyt kesällä voi samalla marjastaa tai sienestää.
Tutkitusti osalla ihmisistä liikunta ei vapauta endorfiinejä.
Vierailija kirjoitti:
Hiihto...
Kesällä?
Kyse on kokonaisuudesta. Nukkuminen, stressin vähentäminen, ruokavalio, liikkuminen, ihmissuhteet, lääkitys, terapia, päihteettömyys, nämä ovat kaikki tärkeitä tekijöitä, eri ihmisillä erilaisilla kombinaatioilla.