Lue keskustelun säännöt.
Apua- rakastumassa hoitosuhteessa ollessa
17.07.2025 |
Nyt on tosi kyseessä ja tarvitsen hyviä neuvoja. Olen ollut viimeiset 2-3 vuotta harvakseltaan hoitosuhteessa miespuoliseen ammatinharjoittajaan. Kyse ei ole psykiatriasta tai psykologiasta, mutta muuten eräs tiivistä kontaktia vaatinut suhde, joka on taas aktivoitunut. En halua kertoa tarkemmin. Olen pitkälle koulutettu, hyvin toimeentuleva nainen, jolla on ollut tahtoessaan kysyntää miesrintamalla tai tarjokkaista ei ole ollut puutetta. En vain pysty selittämään tätä tilannetta, jossa pitäisi pysyä ammatillisena, mutta ajatukset menevät muuhun suuntaan. Mies on tiettävästi eronnut, mutta muuta en tiedä. Auttakaa!
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ei vaan saa sattua. Hoitosuhde ja sen säännöt.
Jos hoitosuhde lakkaa?
Silloin ei enää ole hoitosuhdetta eli ei estettä lääkärietiikan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivusta kommentoin,että tämä on syy miksi en halunnut terveysalalla olevaa miestä.Tasokkaita kumppaniehdokkaita on tarjolla niin työyhteisöissä kuin potilaissakin.Olen alalla, mutta en lääkäri tai hoitaja.Parinvaihtoviikot aina menossa joko rakkaudesta tai panetuksesta johtuen!!!
Vierailija kirjoitti:
Minulla aivan mieletön suhde (salainen) mieheltäni, ydinfyysikon kanssa, hän ON hyvä kokki !
Lucky you! Mäkin haluaisin rakastajan.
Tee vaan aloite. Voi olla elämäsi rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Se on se kielletty etelän hedelmän maku mikä sua kiehtoo. Lakkaa luomasta kaaosta, nainen.
Mikä etelän hedelmä? Tarkenna. Ja kaaosta luon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee vaan aloite. Voi olla elämäsi rakkaus.
En uskalla, koska tosi kyseessä. Muuten en ole kursaillut miesasioissa eli uskalluksesta ei ole ollut puutetta.
Eipä auta. Jäitä hattuun, kirjaimellisesti. Hellekään ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutko pääkaupunkiseudulla vai jossain pienemmässä paikassa? Jos pks, mitä väliä eli anna palaa.
Minä olen ollut suhteessa potilaaseen ja seurustelimme aikamme. Silloin ei ollut niin tarkkaa code of conductien kanssa. Nykyään pitää varoa kaikkea ja kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä ei vaan saa sattua. Hoitosuhde ja sen säännöt.
Miksi minä sitten tunnen suomalaisen avioparin, joka rakastui hoito/kuntoutus-suhteensa aikana? Ehkä he alkoivat varsinaisesti seurustella vasta sen loputtua sitten, mutta ei siinä ainakaan kauaa kestänyt. Aivan kelpo pari ovat.
Pitää miettiä onko se tukholman syndrooma auttajaan. Dramaattisessa tilanteessa tukeutuu helposti lääkäriin ja auttajaan, luonnollisesti, osa jopa ihastuu jos toinen on empaattisen oloinen. Komean kanssa kenties mielikuvitus laukkaa liikaa ja hakee turvaa, jotain normaalia? Vai onko se kaksisuuntaista välittämistä. Entä jos miehillä on vaan se mielessä tai ei kiinnostakaan sama. Mikä on realismi. Mutta unelmia voi tietysti kaikilla olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee vaan aloite. Voi olla elämäsi rakkaus.
Niin, tai sitten tilanne muodostuu niin noloksi ja mahdottomaksi, että ihastumisen tunteet vaihtuvat häpeäksi ja itsesyyttelyksi. Se riski on vain otettava, kerrottava tunteesta sen kohteelle enempää omassa mielessään kehittelemättä. Jos tunnetta vain vaalii ja vatkoo (vauvapalstalla) siitä saa itselleen isonkin ongelman, alkaa uskomaan enemmin mitä todellisuudessa onkaan.
Unohdan koko homman. Käyn vastaanotolla ja clousaan myös hoitosuhteen päättyneeksi. En ota riskiä, että kummatkin joutuvat noloon tilanteeseen. Onhan tämä aikuiselta ihmiseltä huonoa harkintaa. Pitää olla itsekuria sen verran, että jättää tunteet omaan arvoonsa. Kiitos neuvoista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unohdan koko homman. Käyn vastaanotolla ja clousaan myös hoitosuhteen päättyneeksi. En ota riskiä, että kummatkin joutuvat noloon tilanteeseen. Onhan tämä aikuiselta ihmiseltä huonoa harkintaa. Pitää olla itsekuria sen verran, että jättää tunteet omaan arvoonsa. Kiitos neuvoista!
Minulla oli kolme neljä vuotta tunteita hoitosuhteessa. Nähtiin kerran pari vuodessa, ja aina tunne roihahti uudelleen, kun tavattiin. En tehnyt asialle mitään. Kärsin itsekseni, pidin tunteeni omana tietonani, koska hoitosuhde ja mahdottomuus. Lopulta aika auttoi, onneksi. En tiedä mitään kamalampaa tunnetta kuin ihastuminen. Toivon, etten koskaan enää elämässä sitä koe. Se on ihan hirveää.
Tsemppiä sinulle. Aika lopulta parantaa, vaikka olisi pitkäkin.
Nämä ihastumiset ovat hankala homma. Ap päätös on ainoa järkevä omaan kokemukseeni pohjautuen
Vierailija kirjoitti:
Sivusta kommentoin,että tämä on syy miksi en halunnut terveysalalla olevaa miestä.Tasokkaita kumppaniehdokkaita on tarjolla niin työyhteisöissä kuin potilaissakin.Olen alalla, mutta en lääkäri tai hoitaja.Parinvaihtoviikot aina menossa joko rakkaudesta tai panetuksesta johtuen!!!
Näin tuppaa olemaan! Varsinkaan lääkärimiestä ei kannata ottaa; ovat kuin mesikämmen hunajapurkilla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla aivan mieletön suhde (salainen) mieheltäni, ydinfyysikon kanssa, hän ON hyvä kokki !
Miksi et eroa ?
Ap, tekeekö mielesi vain hässiä vai onko jostain vakavammasta kyse. Älä spoilaa hyvää hoitosuhdetta jos mielit vain qukkia.
Se on se kielletty etelän hedelmän maku mikä sua kiehtoo. Lakkaa luomasta kaaosta, nainen.