miten jaksatte koliikkivauvojen äidit?

Meillä esikoisella oli 3kk 6 pvää koliikki. Alkuun se oli iltahuutoja, noin 3-4h putkeen, ilman helpotusta. Ainoastaan tissi lopetti huudot hetkeksi, mutta heti taas alkoi kun tissi lähti suusta pois...



2kk iässä esikoistyttö huusi vuorokaudesta liki 22h, kunnes alkoi helpottamaan säännöllisellä vyöhyketerapialla, ja kun ikää tuli 3kk6pvää, se loppui kuin seinään!!!!



Käytiin sairaalassa tutkimuksessakin jotta saatiin varmuus ettei huutojen syynä varmasti ollut muu, kuin koliikki. Suosittelen siis sinuakin tarkistuttamaan kuitenkin itkujen syyt, ellet jo ole niin tehnytkin!!



Se loppuu aikanaa, sen voin sanoa! Siihen asti, yritä päästä miehen tultua kotiin hetkeksi kokonaan kodista pois, jotta saat kerättyä itellesi hetkeksi energiaa ja voimia!! KAmalaa se oli, mutta onneksi tosiaan ajan kanssa se helpottaa ja loppuu kokonaa!! Ei siihen oikein lohdutuksen sanoja löydä, valitettavasti!!!

Ja kun huolehtii siitä, että saa itse levätä ja ei vaan aina istu neljän seinän sisällä kuuntelemassa sitä huutoa.

meillä myös koliikki kesti sinne 3kk asti. ja oli todella rankkaa aikaa.. vyöhyketerapiat ja tipat kokeiltiin meilläkin, ei hyötyä.. meillä rauhoittui välillä rintareppuun, välillä sitteriin, kunhan heijasi kokoajan.. mutta eipä siihen itkuun oikein auta mikään:(

Voimia sinne!!

Että meilläkin esim ns. rajumi heijaus/hytkyttäminen auttoi jonkin verran -> laitettiin vaunukoppaan ja olohuoneen matto erittäin rullale/kasalleen ja sen päällä hytkytettiin tunteja, tunteja ja tunteja jotta tärinää riitti ja tyttö oli hiljaa. Jotenkin sitä jaksoi sitä tunteja kestävää hytkyttämistä paremmin kuin lohdutonta itkua.



Toinen mitä tehtiin oli, että ajettiin yöllä (silloin n. 2kk iässä) n. 2-5h putkeen, autossa huuto loppui ja tyttö nukkui, ja näin varmistui että edes toinen vanhemmista sai joka toisen yön nukutuksi hyvin. Vaihdeltiin sitten kuskia vuoro öin..



Ja kolmas mitä minä tein päivisin oli se, et kävelin hirveesti, pitkiä pitkiä kävelylenkkejä. Vaunuissa tyttö oli hiljaa ja nukkui, kun siis vain liikettä ja tärinää riitti.



Eli summarum, kun liikettä ja tärinää ja heijausta riittää, lapsi pysyi suht hiljaisena =D

Hei

Meillä oli myös koliikkia nuoremmalla lapsella. Asennoitumisella siitä selvittiin. Tehtiin itsellemme selväksi, että tätä kestää aikansa ja loppuu sitten ja nyt sitten seistään vaikka päällämme tämä aika. Huomiota silloin tarvitsi myös esikoinen ja välillä olikin aika rankkaa. Illat oli suoraa huutoa pari kuukautta, poika vuorotellen molempien käsivarsilla kannossa ja toinen sitten keskittyi isompaan. Näin mentiin ja onnellisesti selvittiin senkin yli. Tosin vaadin kyllä miestäni jättämään omat menot ja harrastuksen näiden parin kuukauden ajaksi. Ilman miehen apua en olisi selvinnyt. Ei ollut kuitenkaan liikaa vaadittu olla pari kuukautta aina iltaisin kotona. Päivät olivat helpompia vaikkei meillä juuri paivaunia nukuttukkaan.

Jos ensimmäisellä lapsellamme olisi ollut koliikki olisin varmasti ollut enemmän poikki ja epätoivoinen. Toisen kanssa se meni jo helpommin kun asennoiduimme siihen rennnosti. Mitään emme kuitenkaan olisi voineet asialle enempää tehdä...



Jaksamista :)

Yhdyn edelliseen ja haluaisin vielä lisätä, että kaikesta huudosta ja väsymyksestä huolimatta NAUTI pikkuvauva-ajasta. Se kun on niin tavattoman nopeasti ohi, ja pian huomaat että sylissäsi köllöttää varsin touhukas ja tomera pikkuinen...

Masuvaivat helpottaa kyllä jossain vaiheessa! Meillä poika huusi n.2,5kk ikäiseksi joka yö klo24-03 välisen ajan. Helpotti kun ajattelin, että ei tämä elämä enää rankemmaksi voi mennä. Kaikesta selviää kyllä.



Jaksamisia :)

sitten helpotti . pahinta oli just tuo 5-7vk.. silloin itkut joka ilta 4-6 tuntia. olihan se rankkaa. ja varsinkin kun yöt meni iltahuutojen jälkeen tunnin välein tankkaillessa.



Meilläkään ei auttanut vyöhyketerapiat eikä tipat, ei myöskään omat rajutkin ruokavaliomuutokset (kaikki vähänkin ärsyttävä pois ruokavaliosta.. kokeilin neuvolatädin suosituksesta myös maidottoman ja gluteiinittoman, ei apuja)



Sen sijaan apuja löytyi hiukan kantoliinasta.. siinä tytön oli selkeästi helpointa olla ja joskus jopa pystyi hiukan torkahtamaan huutojen välillä. Ja samalla itse sain tehtyä kotihommia jne.. koska liikkeessä kyllä piti olla kokoajan :D Ostettiin myös tärinäsitteri ja koliikkikiikku (selainen itseään keinuttava fisher prise) sitteri ei auttanut, mutta kiikku oli hyvä!! ja autoajelu myös hyvä, mutta itse en kyllä sen valvomisen keskellä olisi ollut mikään turvallinen kuljettaja joten en viitsinyt liikenteeseen lähteä. mutta mies välillä kyllä kävi ajelemassa, että mä sain levättyä.



Niinkuin emilyn sanoi, niin kuulosuojaimet tai korvatulpat on varmaan hyvät ;)



Ja jos mahdollista saada hoitoapua, niin varmasti kannattaa ottaa. Itse en oikein osannut ottaa ja varsinkin kun " mummojen" mielestä " pieni itku kuuluu asiaan" ja että koliikki ihan hölynpölyä. No tajusivat kyllä sitten lopulta, kun ei heidänkään sylissä vauva rauhoittunut vaikka pulllo tolkulla maitoa ja muutkin perusjutut kunnossa ja pikkuinen kipristeli mahaansa. eli älä myöskään välitä ympäristön vähättelystä tms.!!



tsemppiä! ja koliikki onneksi yleensä alkaa helpottamaan edes hiukan 2kk jälkeen ja alkaa loppumaan siellä 3kk tienoilla!!! ja sitten se vauva-arki alkaa tuntumaan todella ihanalta!!

että missä iässä teillä on huuto alkanut? Kuinka kauan päivässä? Ja ajoittuiko aina vain iltaan/yöhön?



Leenis ja poika, huomenna kolme viikkoa ja masu vaivastellut n. viikon

Meillä huuto alkoi joskus siinä 2-3 vkon iässä, vaikea tarkkaan enää muistaa (tyttö 7kk) mutta muistan, että ekat viikot olivat tosi leppoisia kun vauva vaan nukkui ja söi. Siinä tuli sellaiset olkapäällä ja sylissä nukkumiskaudet (sängyssä nukkuessaan alkoi mahassa aina kiertää ja vauva heräsi) ja yhtäkkiä himpun ennen 3kk ikää se huutaminen (joskus kitinää ja itkua 9h päivässä sisältäen muutamat 5min torkut) vaan lakkasi. Se minkä itse tekisin nyt eri tavalla, olisi ruokavalion muutos pitemmäksi aikaa sillä vasta tuon jakson jälkeen luin että maidottomuuden vaikutuskin voi näkyä vasta 6viikon jälkeen.. en tiedä vaikuttivatko jotkut ruoka-aineet sitten sillä tavalla, että 3kk iässä vauva alkoi kestää niitä paremmin. Ruisleivät ja sipulit jätin pois, koska ne aiheuttivat kipeitä pieruja. Eli ilma/mahavaivat oli meillä se vauvan ongelma. Vyöhyketerapiassakaan ei käyty mutta nyt menisin sinnekin.

selvästi enemmän tuo massussa vääntäminen.. Pikkuhiljaa tyttö alkoi itkeä iltasella, ei viihtynyt paikallaan vaan tykkäsi, etä kannellaan ympäriinsä, ei saanut nukuttua, mutta välillä torkasti pariksi minuutiksi ja sitten heräsi taas huutamaan tosi kovaa kipuitkua. Hiljelleen (viikossa) muuttui säännölliseksi ja pitkäkestoiseksi nuo iltaitkut. itkua ei saanut loppumaan mitenkään. Se itkuaika oli yleensä klo18 ja loppui 02 välillä 4-6 tuntia, joskus 8 tuntiakin. joskus alkoi hiukan aikaisemmin, joskus hiukan myöhemmin. sitten kun nukahti nukkui 2h ja sitten heräsi syömään, sen jälkeen söikin sitten aamua kohti tiheämmin, mutta ei itkenyt. Päivisinkin oli äreä ja kiukkuinen, mutta pystyi kuitenkin nukkumaan, eikä itkenyt " normaali vauvaa" enempää.



tosiaan muita " oireita" oli, että kakka aina ihan vihreää ja paukutteli kipeästi ja paljon.



Tosiaan, itkut väheni huomattavasti 2kk jälkeen ja 3kk oli jo helppoa. 4kk mennessä koliikki oli jo voitettu.



Nyt tyttö 7kk tempperamenttinen pikkukomentaja, mutta turhia ei itkeskele ja hyvinkin aurinkoinen ja tyytyväinen osaa olla!! :D



EMILYN - oon aiemminkin törmännyt sun kirjoituksiin ja hirveen samankaltaisia ajatuksia monissa asioissa kuin itsellänikin! Muttamutta, mä olin 2kk täysin maidottomalla ja gluteiinittomallakin, jätin pois palkokasvit, kahvin, teen, mausteet, sipulit, kaalit jne.. mitähän mä oikeestaan söin? (kaurapuuroa ja mustikkakeittoa? keittoja?) mutta eipä niistä näyttänyt paljon hyötyä olevan.. (mutta tulipa yritettyä) Nyt kun jälkeenpäin mietin, niin oonpa ihan vakuuttunut, että kyse on jostain suoliston sopeutumattomuudesta tms. joka on kipeä jokatapauksessa, mutta tietysti sopivalla ruokavaliolla voi (ehkö?) vähän helpottaa, mutta ei se ainakaan meillä vaivoja poistanut.. ne kesti aikansa. Mutta luulenpa myös, että koliikki myös jotain muuta kuin vatsavaivaa kun luulisi sen mahan sitten olevan kipeä myös muina ajankohtina kuin tiettyyn aikaan illalla?? vai onko se vauvan väsymys siihen päälle sitten vielä? en tiedä, mutta onneksi on nyt ohi! Kova vauva kuume täällä jo puskemassa täytyy vaan toivoa, että jos toinen pieni meille suodaan, että olisi hänellä ainakin teräsvatsa ;)

Meillä ei ainakan vaikuttanut minkäänlainen oman ruuan dietti huutoihin jne. Vaan oli ihan puhdasta kipuhuutoa -> käsittääkseni koliikki vaivat kuitenkin sijoittuu eniten ns. suolistokipuihin, vaivoihin kuin vatsalaukun tienoolle -> selittää myös sen miksi ei äidin ruokadietit vaikuta siihen ollenkaan.

Näin ainakin Jorvin vastasyntyneiden lääkärit meille selvitti kun oltiin siellä 2 vuorokautta sisällä tutkittavana ja todettiin siis koliikiksi.



Meillä huudot ajoittui nimenomaan iltaan (18-22) ja siitä sitten siirtyivät vielä yön puolellekin. Pvällä ei ollut alkuun huutoja mutta ei saanut kyllä kunnolla nukutuksikaan. Jossain vaiheessa sitte kun alkoi jo vähenemään huudot, siirtyivät huudot enään yöhän kunnes loppuivat kokonaan.

Meidänkin typy on nykyään oikein tyytyväinen ilopilleri :)



Täytyy kyllä myöntää, että vähemmän kävi korviini ne ekojen kuukausien itkut (pieni vauva, pieni ääni) kuin nykyään 7kk ikäisen väsymysitkut, vaikka kestävätkin paljon vähemmän niin ekoina kuukausina sitä jaksoin paljon paremmin kuunnella sitä karjumista. Onneksi nykyään ne itkut on kuitenkin lyhytkestoisia ja ipana pirteä paketti, vaikka täältä netistä saa välillä lukeakin kuinka se olisi äidin syytä (ei osaa hoitaa) että pieni vauva itkee.. ja helpompaa on nyt kun ei tartte koko ajan toista sylissä nukuttaa jne.

Meidän tytöllä ei kyllä ollut kovinkaan pieni ääni silloin ihan pienenäkään.. varmaan naapuritkin hankki kuulosuojaimia ;) Musta taas tuntuu, että typyn itku nyt paljon vähemmän raastavaa nykyään, kai se vaan sitä, kun ei tosiaan itke enää kuin hetken ja rauhoittuu kyllä aina viimeistään syliin.



Mutta joo, tosiaan, jos nyt itkisi 6 tai 8 tuntia putkee, niin hui! Kyllä sitä miettii, että yllättävän hyvin sitä silloin vaan jaksoi sitä itkua. no toisaalta ei ollut vaihtoehtojakaan! niin ja onneksi on varmaan jotkut hoivahormonit ja kasvavat äidinvaistot niin korkeella, että sitä oman pikkuisen puolesta jaksaa mitä vaan;)

Vauva on nyt 3,5-kuukautinen ja masuvaivahuudot ovat jo historiaa. Nykyään meillä karjutaan joskus väsymystä sun muuta, mutta ne huudot ovat lastenleikkiä siihen, mitä oli tammi-helmikuussa.



Ensinnäkin haluan toivottaa kovasti voimia ja tsemppiä kaikille koliikkivauvojen vanhemmille! Moni koliikkivauvan äiti kertoo (jälkikäteen), että se helpottaa, ja niinhän se tekeekin, mutta itse en kokenut sitä kovin lohduttavana silloin, kun huudot olivat meillä pahimmillaan. Itse asiassa tuntui kovin lohduttomalta se klassinen 3 kk rajapyykkikin, kun yksi tuntikin otti voimille pahimpina aikoina. Tarkoituksena ei tosiaan ole tehdä ap:n oloa pahemmaksi, vaan lähinnä sanoa, että osaan samaistua hyvin tuntemuksiisi.



Meillä vaivat alkoivat 2-viikkoisena ja ne pahenivat koko ajan. Kaksi pahinta yötä olivat sellaisia, että vauva itki ja huusi aamukuuteen. Meillä huudot alkoivat yleensä vasta myöhään illalla (muistelen, että aikaisintaan klo 22), ja niitä kesti muistaakseni yleensä monta tuntia.



Tosin monesti oli niin, että vauva kyllä nukahti rinnalle, mutta heräsi puolen tunnin unien jälkeen lohduttomaan itkuun, johon ei auttanut oikeasti mikään. Hetkeksi saattoi huomion viedä muualle asennon vaihtaminen, mutta se oli vain hetkellinen apu. Hän saattoi nukahtaa taas uudelleen parin tunnin jälkeen, mutta jälleen sen puolen tunnin jälkeen alkoi " rumba" uudelleen.



Kaikkia tippoja ja D-vitamiinien poisjättämistä kokeiltiin meilläkin. Meillä avun toi vyöhyketerapia. Käytimme tyttöä kolme kertaa, ja heti ensimmäisen kerran jälkeen hänen vaivansa vähenivät. Joillakin voivat vaivat hetkellisesti pahentua ekan kerran jälkeen, joten suosittelen lämpimästi vähintään kolmea käyntikertaa.



Vauvalla on edelleen välillä ongelmia paukkujen kanssa, mutta ne saavat aikaan yleensä vain hetken kiljahduksen tai ärähdyksen, ei mitään pitkiä huutoja.



En voi sanoa, että aika kultaa noita vajaan kahden kuukauden takaisia muistoja, mutta niin voi sanoa, että pahin terä niistä kauheista ajoista on katkennut. En enää edes muista, kuinka kauheaa oli. Sen kyllä muistan, että pahimpina aikoina olin niin väsynyt päivisin, että itkin melkein koko päivän omaa väsymystä ja epätoivoa. Jouduimme pärjäämään kaksin miehen kanssa, sillä meillä ei ole ketään lähisukulaisia tai muita auttamassa. Esikoinenkin säälitti, mutta onneksi hän saattoi ainoana perheessämme nukkua, vaikka vauva karjui.



En tosiaan tiedä, miten selvisimme järjissäni. Ei kai siinä tietenkään ollut vaihtoehtoja, vaikka lujille se otti. Vertaistuki tällä palstalla auttoi kyllä minua. Meillä mieskin " osallistui" talkoisiin. Ts. kun en enää jaksanut kantaa huutavaa vauvaa, hän astui remmiin vaikka keskellä yötä ja vaikka aamulla oli töihin lähtö.



Jos huudot eivät muuten ala helpottaa 3 kk mennessä, kannattanee varmasti viimeistään silloin käydä lääkärin pakeilla tutkimassa, voisiko kyse olla jostain muusta kuin koliikista.



Niin, meillä muuten lääkäri sanoi, että usein koliikki on pahimmillaan juuri noin 6 viikon iässä. Toivon kovasti ap:lle, että teillä ei enää tilanne pahene ja että helpotus tulisi viimeistään 3 kk iässä. Tuntuu tyhjältä toivottaa voimia, mutta ei tässä oikein muuta mahda. *halaus*