Miksi pitkiä ja hoikkia naisia on oikeus nimitellä luuviuluiksi, tikuksi ja hongankolistajaksi?

naisella keho on bisnes jolla hankitaan etuisuuksia ja rahaa sekä hyvinvointia ja siihen vaikuttaa ratkaisevasti ulkonäköä minä en ymmärrä minkä takia ei miehet saisivat arvostella naisia koska he maksavat heidän ulkonäöstään myös naisen sukupuolielin me maku riippuu naisen ulkonäöstä.

Ja hoikat ei saa sanoa, että minä vain olen tälläinen, en vahdi syömisiäni, en kuntoile maanisesti, kroppa vaan on tälläinen ilman mitään erityistä syytä. EI VOI OLLA, ihan varmaan näännytät itseäsi ja salaa kuntoilet, ei voi olla noin hoikka ilman, että tekee jotain sen eteen, mutta geeneillä ja painavilla luilla voi kyllä selittää miksi ei ole hoikka.

Vierailija kirjoitti:

Ja hoikat ei saa sanoa, että minä vain olen tälläinen, en vahdi syömisiäni, en kuntoile maanisesti, kroppa vaan on tälläinen ilman mitään erityistä syytä. EI VOI OLLA, ihan varmaan näännytät itseäsi ja salaa kuntoilet, ei voi olla noin hoikka ilman, että tekee jotain sen eteen, mutta geeneillä ja painavilla luilla voi kyllä selittää miksi ei ole hoikka.

Tämä!!!

Mutta siltikin on jotenkin hyväksyttävämpää sanoa jotain laihaksi kuin läskiksi päin naamaa. Kun hoikkana syö ison pullan niin joku voi sanoa "helppoahan se sinulla kun ei missään näy", mutta jos isompikokoinen syö saman pulla niin hänelle ei kehdata sanoa, että "no sinussa se pulla kyllä näkyykin". Voi hele.

Joillakin nyt vain on ilm. mahdotonta tai ilm vierasta osata ns. käyttäytyä.

Lyhyenä (alke 166 cm) miehenä tiedän kokemuksesta, että en enää kasva pituutta ja kroppani on aina vääränlainen eli edustan kokonaisuutta, jota kohti on joidenkin ollut helppo sivaltaa tai sanoa jotain muka hauskaa viittanalla pituuteeni.

Kun olin hoikka niin olin hukkapätkä tai pulkan naru  pyöreämpänä sain kuulla olevani puutarhatonttu. Kun treenasin vimmatusti saaden aikaan näkyvät rintalihakset (ja nsix bagii)  olin vain epätoivoinen pullistelija.

Tutuksi ovat käyneet myös kyselyt, että olenko adoptotu vai minkä virheen itseäni pidemmät vanhemmat tekivät vai saivatko vain väärän pennun synnäriltä kotiin... 

Ja koska olen lapsen mittainen niin olen tietysti aivotoiminnaltani ja psyykkeeltäni myös vajaa; eipä tätä vajetta poista tutkinnot yliopistoilta. 

Nyt lopetan muutoin kuullostan liian katkeralta kun enempi kannattaisibyrittää keskittyä niihin asioihinnja puuhiinnjoille voi tehdä itsekin jotain; kun kyllä maailmassa on isompiakin murheita kuin oma pituus....

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena lyhyt ja hoikka, ja kyllä minuakin haukuttiin luuviuluksi, lankuksi jne. ja sanottiin, että "miehet tykkää kun on mistä ottaa kiinni, koirat tykkää luista". Jopa omat "kaverit" sanoivat, etteivät uskalla koskettaa, kun pelkäävät minun menevän rikki. Hommasinpa sitten massaa kasvattamalla lihaksia, niin sitten huudellaan, että olen liian lihaksikas, näytän mieheltä ja miehet ei tykkää (tosin monella suomalaisella miehellä on isommat tissit ja pienemmät lihakset kuin minulla). Kommenteilla ei ole mitään väliä, kun mies löytyi silloin kun olin laiha, ja on ollut vierellä, vaikka kehoni on muuttunut treenauksen myötä ja olenpa ollut raskaana ja synnyttänyt. Rinnat kasvoivat ja kutistuivat. Ja aina hän kehuu kehoanikin.

Naisen kehossa tuntuu olevan huutelijoiden mielestä aina, siis aina jotain vikana. Jos sinulla olisi ollut ''jotain mistä ottaa kiinni'', niin ihan takuu varmasti olisit saanut kuulla läskittelyjä ja ''miehet tykkäävät vain laihoista naisista'' -saarnaa. Ja rintavana olisit varmaan saanut kuulla h**rittelua ja moralisointia.

Vierailija kirjoitti:

Mutta siltikin on jotenkin hyväksyttävämpää sanoa jotain laihaksi kuin läskiksi päin naamaa. Kun hoikkana syö ison pullan niin joku voi sanoa "helppoahan se sinulla kun ei missään näy", mutta jos isompikokoinen syö saman pulla niin hänelle ei kehdata sanoa, että "no sinussa se pulla kyllä näkyykin". Voi hele.

Ihmisten pitäisi vaan oppia siihen, ettei ylipäätään kommentoida kenenkään syömisiä vaan pidetään mölyt mahassa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta siltikin on jotenkin hyväksyttävämpää sanoa jotain laihaksi kuin läskiksi päin naamaa. Kun hoikkana syö ison pullan niin joku voi sanoa "helppoahan se sinulla kun ei missään näy", mutta jos isompikokoinen syö saman pulla niin hänelle ei kehdata sanoa, että "no sinussa se pulla kyllä näkyykin". Voi hele.

Mutta onko laiha yhtä kielteinen sana kuin läski? Kun monesti laihuudesta puhutaan tavoiteltavana asiana tai positiivisempaan sävyyn. 

Esim. sanonta mikään ei maistu yhtä hyvältä kuin laihuus.

Miehetkin tuntuvat korostavan, ettei riitä, että nainen on normaalipainoinen tai hoikka, vaan pitää olla laiha.

Olen myös luonnostaan hoikka ollut aina. En ole ikinä laihduttanut ja olen kaikkiruokainen. Olen saanut kuulla olevani risukinttu, lauta, anorektikko, kuivan kesän orava jne. Ja yleensä aina kommentoija on reilusti ylipainoinen nainen. Itse en ole ikinä haukkunut ylipainoisia, koska olen lapsesta asti saanut kuunnella hoikkuuteni arvostelua. Se on tosi ikävää, koska kukaan ei ulkonäölleen mitään mahda. Muistan kun yritin nuorena lihottaa itseäni, mutta eihän se paino mihinkään noussut. 

Aina on väärän näköinen ja kokoinen jonkun mielestä. Nimittelijät ovat yleensä itse jotenkin epävarmoja itsestään tai kropastaan, ja siksi kokevat tarvetta kiusoitella tai haukkua muita. Sen olen huomannut..mukavat ja fiksut ihmiset hyväksyvät muut sellaisena kuin he ovat eivätkä halua tehdä kenenkään oloa epämukavaksi tai rumaksi.