Lue keskustelun säännöt.
Muita kenen vanhempia ei lastenlapset kiinnosta?
15.07.2025 |
Keskustelua tai vertaistukea aiheesta.
Kun olin itse lapsi, vietimme mummolassa paljon aikaa. Kesälomasta iso osa, pidennetyt viikonloput ja mummon näkeminen oli parasta. Kuitenkin nyt kun olen itse melko nuorena tullut äidiksi, vanhempiani ei juurikaan kiinnosta auttaa.
Sain kaksoset ja erosin lasteni isästä. Kaikki univelat ja vuodet olen hoitanut lapsiani yksin. 6v yökyläilyjä on 2x.
Odottaessani lapsia en todellakaan ajatellut jääväni ihan yksin. Tämä on ollut raskainta aikaa elämässäni osin siksi, että en olisi uskonut ettei perhettäni kiinnosta ja oma kokemukseni vanhempieni vanhemmista on ihan päinvastainen.
Kellään käynyt samoin? 😅
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi liittyä siihen että eivät tykänneet/hyväksyneet lasten isää ja piirejä jotka yhdistyivät tämän - siis lasten ja heidän isänsä - kautta teidän perheeseen. Jos mies olisi ollut heillekin mieluinen niin voisivat luultavasti olla kovinkin innoissaan teidän lapsistanne. Jokainen lapsi syntyy kahteen sukuun eikä ypöyksinäisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Joiden
Oliko vaikea ymmärtää kirjoitusta?
Joo eipä paljon lapsenlapset isovanhempia kiinnostaneet. Apua ei saatu. Vähän tympäisee nyt, kun kokoajan pitää olla niitä isovanhempia jeesimässä. Tuntuu jotenkin epäreilulta.
Vierailija kirjoitti:
Voi liittyä siihen että eivät tykänneet/hyväksyneet lasten isää ja piirejä jotka yhdistyivät tämän - siis lasten ja heidän isänsä - kautta teidän perheeseen. Jos mies olisi ollut heillekin mieluinen niin voisivat luultavasti olla kovinkin innoissaan teidän lapsistanne. Jokainen lapsi syntyy kahteen sukuun eikä ypöyksinäisyyteen.
Melko sairas mieli pitää olla, että se lapsille pitää kostaa. Eivät he ole vanhempiaan valinneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa harmillista. Kaikki ei vain ole niin lapsirakkaita tai eivät jaksa/ehdi puuhata lastenlasten kanssa. Ovatko vanhempasi vielä työelämässä? Se itsessään vie niin paljon aikaa ja energiaa monen elämässä, että välttämättä lapsiarki ei kiinnosta, kun omat on saanut pesästä.
Vierailija kirjoitti:
Onpa harmillista. Kaikki ei vain ole niin lapsirakkaita tai eivät jaksa/ehdi puuhata lastenlasten kanssa. Ovatko vanhempasi vielä työelämässä? Se itsessään vie niin paljon aikaa ja energiaa monen elämässä, että välttämättä lapsiarki ei kiinnosta, kun omat on saanut pesästä.
Eihän silloin tällöin lastenlasten kanssa ajan viettäminen ole mitään lapsiarkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä aiheesta on vuosikaudet täällä kirjoitettu pitkiä selostuksia. Oikeastaan ei viitsi enää kommentoida.
Vierailija kirjoitti:
Voi liittyä siihen että eivät tykänneet/hyväksyneet lasten isää ja piirejä jotka yhdistyivät tämän - siis lasten ja heidän isänsä - kautta teidän perheeseen. Jos mies olisi ollut heillekin mieluinen niin voisivat luultavasti olla kovinkin innoissaan teidän lapsistanne. Jokainen lapsi syntyy kahteen sukuun eikä ypöyksinäisyyteen.
Kuulostaa typerältä tekosyyltä.
Jotkut ihmiset vain ovat itsekeskeisiä. Se kuvastuu siinä, kuinka aikoinaan lykkäsivät omat lapsensa vanhempiensa hoitoon, ja nytkään eivät halua viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Ehkä eivät edes tiedä, miten lasten kanssa oltaisiin muuten kuin normaalin herätys -aamiainen-päiväkoti-illallinen-hammaspedu-nukkumaan -arjen puitteissa.
Oma elämä on heillä kaiken keskipiste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muita, joiden
Ja kyllä. Oli vaikea ymmärtää kysymystä.
Mulle kävi näin. Itse muistan viettäneeni toisen isoäidin kanssa kaikki arki-iltapäivät kolmen lukuvuoden ajan, kun olin ala-asteella. Toinenkin isoäiti kävi ainakin joitain kertoja siivousapuna ja kestitsi meidät kun kävimme siellä kylässä.
Isältäni tiesin olla odottamatta mitään isovanhemmuutta, mutta äitini asenne yllätti. Hän on tyystin unohtanut saamansa lastenhoitoavun ja kauhistelee, miten hänen siskonsa "joutuu olemaan lapsenpiikana" omille lapsenlapsilleen. Äitini saa nauttia vapaudestaan jatkossakin, sillä eivätpä nuo lapset häntä kadulla tunnistaisi tai hänen peräänsä kysele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapseni eivät kiinnosta vanhempiani tippaakaan. Sisareni lapsia pidetään koko kesä (ja kaikki mahdolliset lomat ja vapaat) hoidossa, käytetään harrastamassa ja lomareissuilla, kaikki pyörii näiden ympärillä. Välillä lähdetään viikoiksi toisia lapsenlapsia hoitamaan, mutta ei koskaan meille - mitään lasteni harrastus- tai koulumenestystä ei noteerata, mutta muiden lastenlasten pienimmätkin saavutukset (ja ne yhteiset tekemiset) muistetaan jakaa viestillä kuin hierottaisiin suoraan sontaa naamaan. Lienee sanomattakin selvää, kuka oli lapsuudenperheeni hiljainen vaiennettu seinäruusu, se joka jäi aina paitsi ja vaille, sillä välin kun sisarukseni saivat harrastaa kalliisti haluamaansa ja keräsivät vanhempien kehut ja huomion? Raakaa herätä aikuisiällä siihen todellisuuteen, minkä on aina tiennyt, mutta vasta nyt ymmärtänyt, millainen lapsuus todella oli.
Hei kiitos näistä kommenteista, piristitte niin mun iltaa vaikka surullisia osa ovatkin!!
Välillä on tuntunut et oon niin yksin ja ympärillä näkee useimmiten vaan kavereilla sellaisia äitejä ja isejä jotka vähän väliä haluaa viettää aikaa lastenlastensa kanssa ja tekevät yhdessä kaikkea kivaa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani ovat lapsen kanssa joskus harvoin pari tuntia ilman meitä vanhempia. Silloin kun me olemme paikalla, lapsi kelpaa vain siihen asti kunnes tulee pienikin vastoinkäyminen. Sitten se loppuu kuin seinään, ja lapsi tyrkätään meille takaisin.
Oon huomannut et isovanhemmilla ei hermot kestä meteliä eikä lasten oikuttelua. Ei siis yhtään. Niistä näkee et nyt riittää eikä tee edes mieli viedä lapsia kylään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joiden
Oliko vaikea ymmärtää kirjoitusta?
Oli, koska otsikossa oli kysymyspronomini ja pohdin, että pitääkö tähän nyt vastata että Kasper Virtanen, koska kysymyspronominilla halutaan saada selville se henkilö, jonka kokemuksesta kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi liittyä siihen että eivät tykänneet/hyväksyneet lasten isää ja piirejä jotka yhdistyivät tämän - siis lasten ja heidän isänsä - kautta teidän perheeseen. Jos mies olisi ollut heillekin mieluinen niin voisivat luultavasti olla kovinkin innoissaan teidän lapsistanne. Jokainen lapsi syntyy kahteen sukuun eikä ypöyksinäisyyteen.
Kuulostaa typerältä tekosyyltä.
Jotkut ihmiset vain ovat itsekeskeisiä. Se kuvastuu siinä, kuinka aikoinaan lykkäsivät omat lapsensa vanhempiensa hoitoon, ja nytkään eivät halua viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Ehkä eivät edes tiedä, miten lasten kanssa oltaisiin muuten kuin normaalin herätys -aamiainen-päiväkoti-illallinen-hammaspedu-nukkumaan -arjen puitteissa.
Oma elämä on heillä kaiken keskipiste.
Aika outoa kirjoittaa noin tilanteessa, jossa ap on itse valinnut itsekeskeisen elämäntavan karkottamalla muut ympäriltään. Normaalisti vaaditaan isää osallistumaan omien lastensa hoitamiseen, ap:lla ei käy edes mielessä, että lasten isä on ykkösvastuullinen, ei ap:n omat vanhemmat.
Onhan tällaista paljon