Mä vihaan kerrostalossa asumista.

Meillä saa jokainen olla rauhassa. Kyylääjiä ei ole ja naapurin penskatkin on ihan siedettäviä ellei peräti mukavia. Niin ja ihan vuokratalossa asutaan:-)

On vähän tuuristakin kiinni, että millaiseen sattuu muuttamaan, kun ei voi etukäteen tietää. Ei tämmöistä meidän edellisessä ollut, ei ainakaan tässä määrin.



ap

...olen joka muutossa saanut riesakseni yläkerran juopon :(. Nyt asumme kuudennessa kerroksessa, talossa seitsemän kerrosta- kaikkialla on hiljaista PAITSI TUOLLA SAATANAN JUOPPOASUNNOSSA!!!

ONNEKSI päästiin pois tuosta kyylien paratiisista. Neljä vuotta kestettiin ja sekin oli neljä vuotta liikaa. Nyt asutaan toisessa kerrostalossa ja tämä on loistava. Ei häirikkö naapureita eikä kyylän kyylää.

Me asuttiin vielä vuosi sitten kerrostalossa ja voi sitä reimun päivää kun oli aika koittaa omakotitaloomme! en ole päivääkään ikävöinyt takaisin sinne koiranulkoiluttajakyttääjien sekaan asumaan.

oma tupa, oma lupa. parempaa ei voisi olla :)

Ylin kerros, joten saa tepastella alasti miten tahtoo, kukaan ei näe.

Moni tuttava perhe asuu upouudessa omakotitalossa postimerkin kokoisella tontilla ja naapureita on joka suunnalla ja sisälle näkee helposti.

asuttiin ylimmässä kerroksessa. Tuntui että kotiin kun meni niin oli ihan täydellinen rauha ja yksityisyys.

Nyt omakotitalossa ei voi piiloutua yllätysvierailta kun auto on pihassa ja ikkunoista voi käydä kurkkimassa. Keittiön ikkunasta näkyy kadulle, ja muutenkin jotenkin turvattomampi olo kun kerrostalossa.

juuri tuo omakotitalo postimerkkitontilla. Siellä vasta naapurit kyyläisivätkin kaikkea tekemistä ja pitäisi pitää jatkuvasti verhot edessä. Meillä kerrostalossa ei naapureista ole muuta tietoa kuin satunnaiset rappukäytäväkohtaamiset. Suurimmasta osasta en tiedä edes nimeä, ellen ole sattunut näkemään mihin asuntoon ovat menossa. Iloisesti kyllä tervehditään kun tavataan, mutta siinä se. Joskus on talon yksiöissä asuvat opiskelijanuoret pitäneet vähän railakkaampia bileitä, mutta naapurikuri pelaa sen verran hyvin, että ei näitä tosiaankaan kovin usein ole. Muuten ei naapureista kuulu yhtään mitään.

kertoo juuri sellaisesta "halvasta" kerrostalosta, jossain lähiöalueella.



Usko pois, on myös sellaisia laadukkaita kerrostaloja. Esim. tämä meidän, jossa asunnot maksaa sen verran, ettei juoppoja ole. Ei ole 48 asunnon yhtiössä edes kuin 3 lasta, koska suurimmat asunnot maksavat yhtä paljon kuin ne isot rivarit tai jopa omakotitalot.



Meidän talossa asuu siis lähinnä hyvin toimeetulevia lapsettomia nuorehkoja pariskuntia sekä keski-ikäisiä, joiden lapset jo muuttaneet omilleen ja he ovat vaihtaneet sen omakotitaloelämän kerrostaloasumiseen.



On hiljaista eikä kukaan kyttää toistensa tekemisiä. Muutettiin itse tänne rivariyhtiöstä, jossa kaikki asunnot kuin tarjottimella ja pihalla ei voinut olla "rauhassa" kun aina tuli joku naapuri juttelemaan. Tätä ongelmaa ei ole kerrostalossa, kun naapureita vaan tervehditään ystävällisesti hymyillen.

Asuttuani omakotitalossa 7v jouduin lopulta pakenemaan naapureitani ja muuttamaan kerrostaloon. Omakotitalossa naapurit kyttäsivät, hetkeäkään ei saanut rauhaa.

Täällä kerrostalossa on useimmiten hiljaista. Kesällä ärsytti, kun naapuri hankki sähkörummut ja soitti vuorokaudet läpeensä, mutta lienee saanut varoituksen, koska on nyt hiljentynyt.

Kukaan ei kyttää täällä. Ärsyttää tosin rappukäytävässä olevat lukuisat lastenvaunut, pelkään tuhopolttajia. Meillä olisi tilava ulkoiluvälinevarastokin, jonne ei ole yhtään rappua. Silti vaunut raahataan alaovesta rapun yli käytävään. Outoa.

Suurin harmi, joka pilaa koko talon, on samassa kerroksessa asuva alkoholistiperhe, joilla vauva ja alle 2v lapsi. Mies hakkaa naista ja molemmat ovat aina kännissä.

Myös naapureiden vessassakäyntiäänet ovat asia, joihin täytyy tottua. =)

Omakotitaloon kaipaan, tosin sitten ihan maalle; silleen, ettei naapureita ole näkömatkan päässä. Omakotitaloalueelle en enää halua.

kertoo juuri sellaisesta "halvasta" kerrostalosta, jossain lähiöalueella.

Usko pois, on myös sellaisia laadukkaita kerrostaloja. Esim. tämä meidän, jossa asunnot maksaa sen verran, ettei juoppoja ole. Ei ole 48 asunnon yhtiössä edes kuin 3 lasta, koska suurimmat asunnot maksavat yhtä paljon kuin ne isot rivarit tai jopa omakotitalot.

Meidän talossa asuu siis lähinnä hyvin toimeetulevia lapsettomia nuorehkoja pariskuntia sekä keski-ikäisiä, joiden lapset jo muuttaneet omilleen ja he ovat vaihtaneet sen omakotitaloelämän kerrostaloasumiseen.

On hiljaista eikä kukaan kyttää toistensa tekemisiä. Muutettiin itse tänne rivariyhtiöstä, jossa kaikki asunnot kuin tarjottimella ja pihalla ei voinut olla "rauhassa" kun aina tuli joku naapuri juttelemaan. Tätä ongelmaa ei ole kerrostalossa, kun naapureita vaan tervehditään ystävällisesti hymyillen.