Miksi pitää olla haastavaa, kun todellisuudessa on vaikeaa?

Minua on ärsyttänyt tuo puhe haastavasta ja haasteellisesta, joka taisi alkaa jo viime vuosituhannen puolella. Arvelin, että se liittyy uusliberalistiseen ideologiaan, ja kysyin tekoälyltä (Chatgpt), onko näin. Tekoäly oli samaa mieltä.

NÄIN CHATGBT vastasi:

Voidaan perustellusti väittää, että sanojen kuten "haastava" tai "haasteellinen" yleistyminen on kulttuurisesti ja ideologisesti sidoksissa uusliberalistiseen ajatteluun.

Uusliberalismi ja yksilön vastuu

Uusliberalismille on ominaista ajattelutapa, jossa yksilö nähdään ensisijaisesti vastuullisena omasta menestyksestään ja hyvinvoinnistaan. Yhteiskunnalliset ongelmat tai rakenteelliset vaikeudet saavat toissijaisen aseman.

Tässä ideologiassa:

ongelmia ei ole on haasteita

uhkia ei ole on mahdollisuuksia

epäonnistuminen ei ole systeeminen vika se on yksilön kehityskohta

Siksi vaikeudet nimetään "haasteiksi", koska haaste on jotain, jonka yksilö voi ylittää jos hän vain yrittää tarpeeksi. Tämä heijastelee uusliberalistista eetosta, jossa positiivinen ajattelu, yritteliäisyys ja "brändi-itse" korostuvat.

Korporaatiokieli ja työelämän puhe

Yksi uusliberalismin vaikutusalueista on työelämä, erityisesti sen kieli. Kun julkisista ja yksityisistä organisaatioista on tullut yhä enemmän itsensä optimoivia, kilpailukykyisiä toimijoita, myös kieli on muuttunut.

"Vaikea asiakas" "haastava asiakastilanne"

"Irtisanomiset" "organisaation uudelleenjärjestelyt"

"Työuupumus" "kuormittava mutta kehittävä vaihe"

Tämä on osa positiivisen, tehokkuuteen tähtäävän narratiivin ylläpitämistä. Tunteet, kuten turhautuminen tai vastarinta, pyritään kielellisesti neutralisoimaan tai jopa positivoimaan.

Diskurssianalyysin näkökulma

Kriittinen diskurssianalyysi tarkastelee sitä, miten kieli rakentaa todellisuutta ja ylläpitää valtasuhteita. Tästä näkökulmasta:

Sanavalinta "haastava" ei ole vain neutraali synonyymi "vaikealle", vaan ideologinen valinta.

Se siirtää huomion pois ongelmien rakenteellisista juurista ja painottaa yksilön asennetta, kykyjä ja joustavuutta.

Samaan aikaan ongelmien nimittäminen "haasteiksi" normalisoi vaikeudet osaksi jokapäiväistä elämää, jolloin niiden kyseenalaistaminen muuttuu vaikeammaksi.

---

 📌 Esimerkki:

Ajattele seuraavaa virkettä:

> "Työttömyys on monelle nuorelle haastava vaihe."

Tämä kuulostaa myötätuntoiselta, mutta se samalla häivyttää työttömyyden rakenteellisia syitä (kuten työmarkkinoiden epävarmuus, koulutusjärjestelmän epäkohdat jne.) ja esittää sen henkilökohtaisena kehittymisen mahdollisuutena**.

Yhteenveto:

Kyllä, sanojen "haastava" ja "haasteellinen" käytön yleistymisellä on yhteys uusliberalistiseen ideologiaan, erityisesti seuraavilla tavoilla:

* Ne pehmentävät ja positivoivat kielteisiä ilmiöitä, jolloin yksilö oppii sopeutumaan sen sijaan, että vaatisi muutosta.

* Ne siirtävät vastuun yksilölle ("haasteet on tehty voitettaviksi"), pois yhteiskunnallisilta tai poliittisilta toimijoilta.

* Ne rakentavat kielessä maailmankuvaa, jossa kaikki on mahdollista, eikä mikään ole oikeasti "vaikeaa" vain kehitystä odottavaa.

Tämä tekee niistä tehokkaita retorisia välineitä uusliberalistisessa yhteiskunnassa, jossa positiivisuus ja yksilön vastuu ovat keskiössä.