Raskaan työpäivän jälkeen mies menee suoraan sohvalle makaamaan. Miten suhtautuisit moiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odottaako se, että mä kokkaan sille, käyn kaupassa ja siivoan jäljet? Siinä tapauksessa muuttakoon muualle. 

Ei odota, mutta useimmiten teen meille ruokaa, mutta mies auttaa siivoamisessa.

Miksi se auttaa siivoamisessa eikä vain siivoa? En tajua tätä äipän pikku apuri -ajattelua.

Mitä sekoilet? Jos olen yksin kokannut miehen nukkuessa, niin mies korjaa kaikki ja siivoaa ruokailun päätteeksi.

Niin. Miksi se auttaa siivoamisessa? Eikö se vaan yksinkertaisesti siivoa? Et säkään auta ruuanlaitossa vaan sä laitat ruuan.

Oliko sun exäsi tollanen kuten kuvailit?

Mieheni laittaa ruokaa ja siivoaa. Minä joskus autan häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odottaako se, että mä kokkaan sille, käyn kaupassa ja siivoan jäljet? Siinä tapauksessa muuttakoon muualle. 

Ei odota, mutta useimmiten teen meille ruokaa, mutta mies auttaa siivoamisessa.

Miksi se auttaa siivoamisessa eikä vain siivoa? En tajua tätä äipän pikku apuri -ajattelua.

Mitä sekoilet? Jos olen yksin kokannut miehen nukkuessa, niin mies korjaa kaikki ja siivoaa ruokailun päätteeksi.

Miksi sitten sanoit, että mies auttaa siivoamisessa, jos hän kerran ihan itse siivoaa? Kun sanot että hän auttaa sinua, kuulostaa siltä että sinä siivoat ja mies oje

 

Sanotko myös, että sinä autat häntä tekemään ruuan? Vaikka sinä teet sen yksin?

Jos et, niin miksi siivoaminen on auttamista vaikka mies tekee sen itse?

Oho, muutkin on kysynyt samaa ennen kuin huomasin. Mutta joo, tuo ilmaisu on hämmentävä.

Itsellä on loma lopuillaan, eikä orastava burnout ole ihan paljoa hellittänyt. Ongelmana, että meillä on lapsi ja kun olen töissä, niin rasittavan työpäivän jälkeen vaimo olettaa, että teen kaiken lastenhoidon loppupäivänä siltä istumalta kun työt loppuvat, vaikka etätöidenkin ohessa hoidan lasta. Ei ole oikein palautumishetkiä. 

Lisäksi pitää 'huomioida' ja 'olla kiitollinen' puolisolle koko ajan tai tulee pitkä kylmänkalskea saarna ja itsesäälin purkauksia. 

Jos teillä ei ole lapsia tai ne osaavat jo pitää huolen itsestään, niin ottakaa vain rennosti. Liika pakko ja jatkuva tekeminen ajavat jokaisen piippuun jossain välissä.

Tehdään molemmat niin, mää tosin en nuku, mutta lepäilen muuten.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on loma lopuillaan, eikä orastava burnout ole ihan paljoa hellittänyt. Ongelmana, että meillä on lapsi ja kun olen töissä, niin rasittavan työpäivän jälkeen vaimo olettaa, että teen kaiken lastenhoidon loppupäivänä siltä istumalta kun työt loppuvat, vaikka etätöidenkin ohessa hoidan lasta. Ei ole oikein palautumishetkiä. 

Lisäksi pitää 'huomioida' ja 'olla kiitollinen' puolisolle koko ajan tai tulee pitkä kylmänkalskea saarna ja itsesäälin purkauksia. 

Jos teillä ei ole lapsia tai ne osaavat jo pitää huolen itsestään, niin ottakaa vain rennosti. Liika pakko ja jatkuva tekeminen ajavat jokaisen piippuun jossain välissä.

Kiitos asiallisesta kommentista aiheeseen. Oletko hakenut apua burnoutiin?

Jätä se sika!

En suhtautuisi sen kummemmin. Kyllä ihmisen pitää saada kotonaan levätä. Itsellänikin on ollut ajanjakso jolloin otin päiväunet joka ikinen päivä töiden jälkeen. Olisi ollut hirveää jos joku olisi yrittänyt kieltää tai vaatinut minua tekemään jotain muuta.

Tietenkään en itsekään vaatinut miestäni tekemään puolestani mitään nukkuessani. Muistaakseni tuolloin tehtiin usein yhdessä viikonloppuisin pakastimeen ruokaa, mitä saattoi sitten arkena syödä jos kumpikaan ei jaksanut kokata. Siivoukset ja muut vastaavat jätettiin myös suosiolla viikonloppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki kannattaa selvittää ettei ole jotain terveydellistä ongelmaa taustalla. Jos ei ole niin kai jokainen saa työpäivänsä jälkeen tehdä tai olla tekemättä mitä lystää. Oma työni on raskasta henkisesti, fyysisesti ja varsinkin sosiaalisesti. Töiden jälkeen istun nojatuolissa luurit päässä katselemassa sarjoja siihen asti että menen nukkumaan. Muita juttuja tehdään sitten vapaapäivänä (jos jaksaa, yleensä ei jaksa) tai lomalla.

 

Työ vie mieheltä kaikki mehut, joten siksi ottaa torkut sohvalla niin teki tänäänkin.

Sittenhän asia on sillä selvä. Työ vie mehut, vapaalla levätään niin paljon kuin on tarve. Ei kai siinä mitään muita suhtautumisia tarvita. Vai mitä sen miehen sitten pitäisi tehdä?

Hyvän "kotikomentajan" tunnistaa siitä, että ei polta miestä loppuun

Hauska muotoilu tuo suhtautuminen.. Olisiko parempi lähestyä asiaa niin, että yrität ymmärtää miksi näin tapahtuu. Jos unen tarve on lisääntynyt, se voi kieliä myös terveyshaasteista, jotka olisi hyvä selvityttää vaikka työterveydessä ennen kuin mitään tapahtuu. Ja kyllä, missä muualla sitä ihminen lepäisi ellei kotona. 

Ymmärrän häntä, kun rankka päivä takana on ihana rojahtaa sohvalle ja katsoa typeriä saippuoita vaikka ei tiedä juonista mitään. 

Laita sille moppi käteen. Minä komennan miehen siivoamaan työpäivän jälkeen.

Ihan ok kunhan maksaa menot suhteessa tuloihinsa eikä sitten sohvalta käsin neuvo ja komentele. Myös jos en ole samassa kerroksessa tai lähettyvillä pitäisi nousta sohvalta, jos vaikka ovikello soi tai lapset tarvitsee jotain. Muuten ok.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok kunhan maksaa menot suhteessa tuloihinsa eikä sitten sohvalta käsin neuvo ja komentele. Myös jos en ole samassa kerroksessa tai lähettyvillä pitäisi nousta sohvalta, jos vaikka ovikello soi tai lapset tarvitsee jotain. Muuten ok.

Mies ei komentele eikä käskytä sohvalta.

Siten että asuisimme erillämme. "Raskaan työpäivän jälkeen" kuulostaa duunarielämältä. Etsisin sivistyneempää seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Laita sille moppi käteen. Minä komennan miehen siivoamaan työpäivän jälkeen.

Kunnon vaimo ei komenna vaimoaan.