Mitä tekisitte tilanteessani, rehellisesti??

Kyseessä meidän ystäväperhe. Mies ollut minun mieheni kaveri lapsesta saakka, nainen tuli kuvioihin mukaan 4v sitten ja ollaan ns. hyvissä väleissä, muttei mitään sydänystäviä.

Heillä on pieni poika, 1v5kk ikäinen. Mies on todella hyvä isä, mutta ns. sossutapaus eli pitkäaikaistyötön, "entinen" alkoholisti (siis ollut 4,5v sitten 8kk kuivilla ja sen jälkeen kohtuukäyttöä, sossun papruissa silti alkoholisti). Huolehtii pojasta todella hienosti, poika on isälleen kaikki kaikessa ja en montaa niin mahtavaa isää tiedä.

Äiti taas.. oli ekat n.4kk kuin äiti täydellisyys, täysimetti, hoiti ja hoivasi ja kehui, kuinka hän kyllä jaksaa miljoonat yöheräämiset ja kuinka heillä ei korvikkeita käytetä. Sitten vauvan ollessa n. 5kk ikäinen, alkoi bilettäminen maistua ja siitä asti tämä äiti on 1-4 iltaa viikossa baareissa kavereidensa kanssa. Saattaa olla 2vrk putkeen kännissä, poika kotona isän kanssa.

Pojan isä on jo kauan puhunut, kuinka heillä on vain kulissiliitto pojan vuoksi ja kuinka vaimollaan on muita miehiä eikä sitä edes peittele. Eilen juttelin tuon naisen kans pitkästä aikaa ja hän vahvisti asian. Asuvat vaan yhdessä, mutta elävät molemmat omaa elämäänsä.

Nyt sitten kuulin kahdelta luotettavalta taholta, että tuo äiti on todella ilkeä pojalle. Siis poikahan on PIENI, eikä voi vielä olettaa, että ymmärtäs kaiken. Äitinsä kuulemma huutaa naama punaisena, jos poika ei heti uskoa kieltoa. Sitten läpsii sormille tai vie lastenhuoneeseen oven taakse huutamaan, jos poika koskee kiellettyyn asiaan tai kiukuttelee. Jos poika herää aamulla liian aikaisin, äitinsä huutaa ihan kauheasti tyyliin "saatana, nyt nukut vielä, perkele nyt ei vielä herätä". Mies on jo aiemmin tuosta minun miehelleni kertonut, mutta tänään minunki mies oli kuullut, kun oli siellä käymässä. Nainen oli ollut poikansa kanssa makarissa, ei ollu tienny että tuli vieraita. Mieheni sanoi, että se huutaminen oli todella(!!!) pahan kuuloista ja että poika sitten itki välillä kovastikin ja mitä enempi itki, sen enempi äitinsä karjui ja torui.



Meilläkin kyllä lähes päivittäin korotetaan ääntä nuille isommille (5v ja 6v), mutta ei tulis mieleenikään karjua pienelle! Ja mieheni sanoi, että se oli tosissaan raivoamista eikä mitään pientä äänen korotusta.



Tuon pojan isä oli sitten avautunut miehelleni siitä, kuinka heillä olis todella hyvä olla pojan kans, jos äiti ei olis kotona ja sanonut, että tuota kauheaa karjumista se on aamusta iltaan. Mies haluaisi eron ja yksinhuoltajuuden, mutta sossussa oli sanottu, että ehdottomasti äiti saa huoltajuuden ja mies vain tapaamisoikeudet, koska tosiaan on alkoholisti yms.

Siksi mies ei uskalla erota, koska pelkää menettävänsä poikansa ja tietää, ettei pojan ole turvallista olla äitinsä kanssa.



Mitä voisin tehdä? Menenkö sossuun juttelemaan? Vai teenkö äitistä lastensuojeluilmoituksen? Vai annanko asian vain olla ja keskityn omaan elämääni? Vai mitä?



Täytyy vielä sanoa, että pariskunnalla on iso ikäero, nainen on vasta 20+ ja mies jo yli kolmikymppinen..