Elämä vainon jälkeen

Loppuu kun vainoajaa joutuu vankilaan (vähäksi aikaa) tai jos kuolee (lopullisesti).

Meillä loppui n 6 vuoden jälkeen hiipumalla. Vainoaja sai nyxänsä kanssa lapsen. luulen, että nyxä ei tykännyt, että vauvansa isä stalkkaa exän pihassa pitkät illat. Oisko sun vainoajalle tullut joku elämän muutos?

Lasut ovat harvoin turhia. En tiedä apn tapauksesta. Mutta noin yleisellä ja yhteiskunnan tasolla.

Meillä miehen kanssa oli häirikkö monta vuotta. Alkujaan ihastui mieheeni ja alkoi sepittää juoruja suhteesta ym, siitä sitten laajeni. Tuli kunnianloukkausta, kiersi meidän työpaikat, yritti saada kiinni somen, puhelimen, sähköpostin kautta tai kirjeellä ja värväsi monta ihmistä samaan. Huijasi ihan ammattilaisiakin jutuillaan.

Loppui vasta kun muutimme yli tuhannen kilometrin päähän. Tai ainakin on ollut nyt vuosia hiljaista.

Nelonen lisää että toki taukoja oli aiemminkin. Ilmeisesti lääkitys kohdallaan. Sitten taas alkoi uudelleen. Mutta pois muutto taisi nyt vaikuttaa lopullisesti asiaan.

Itselläni kesti todella pitkään, ennen kuin aloin uskaltaa kertoa itsestäni mitään esimerkiksi uudelle työkaverille. Kun järkeilin että hän EI voi olla tämän häirikön kaveri. Mutta edelleenkään en esimerkiksi suostu siihen että nimeni ja kasvokuvani olisi työpaikan kotisivuilla tai somessa. Ei ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Lasut ovat harvoin turhia. En tiedä apn tapauksesta. Mutta noin yleisellä ja yhteiskunnan tasolla.

Lastensuojeluilmoituksia tehdään paljon myös kiusalla ja liittyvät myös eron jälkeiseen vainoon.

Vierailija kirjoitti:

Nelonen lisää että toki taukoja oli aiemminkin. Ilmeisesti lääkitys kohdallaan. Sitten taas alkoi uudelleen. Mutta pois muutto taisi nyt vaikuttaa lopullisesti asiaan.

Itselläni kesti todella pitkään, ennen kuin aloin uskaltaa kertoa itsestäni mitään esimerkiksi uudelle työkaverille. Kun järkeilin että hän EI voi olla tämän häirikön kaveri. Mutta edelleenkään en esimerkiksi suostu siihen että nimeni ja kasvokuvani olisi työpaikan kotisivuilla tai somessa. Ei ikinä.

Minulla on sama ongelma. Tuntuu, että olen joutunut muuttumaan näkymättömäksi eksäni takia. Turvakielto, numeron ja sähköpostin vaihtaminen, somettomuus ja tämä - en uskalla kertoa itsestäni uusille tuttaville. Tuntuu, että minulta on viety normaali elämä kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä loppui n 6 vuoden jälkeen hiipumalla. Vainoaja sai nyxänsä kanssa lapsen. luulen, että nyxä ei tykännyt, että vauvansa isä stalkkaa exän pihassa pitkät illat. Oisko sun vainoajalle tullut joku elämän muutos?

Hyvin mahdollista. En tiedä hänen nykyisestä tilanteesta, olen kuullut yleisesti ottaen vainon helpottavan kun vainoaja löytää uuden suhteen. Jos näin niin toivon suhteen kestävän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasut ovat harvoin turhia. En tiedä apn tapauksesta. Mutta noin yleisellä ja yhteiskunnan tasolla.

Lastensuojeluilmoituksia tehdään paljon myös kiusalla ja liittyvät myös eron jälkeiseen vainoon.

Tuo on häiriintyneiden juttuja tehdä lasuja noin.

Vainoaminen ei lopu koskaan. Kun yksi saa pakkomielteen niin se jatkuu ikuisesti ja leviää muihinkin ja jatkuu koko elämän.

Mua on häiriköity ja vainottu ihan lapsesta asti läpi nuoruuden ja jatkuu ja jatkuu vaan aikuisena. Tuskin loppuu koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelonen lisää että toki taukoja oli aiemminkin. Ilmeisesti lääkitys kohdallaan. Sitten taas alkoi uudelleen. Mutta pois muutto taisi nyt vaikuttaa lopullisesti asiaan.

Itselläni kesti todella pitkään, ennen kuin aloin uskaltaa kertoa itsestäni mitään esimerkiksi uudelle työkaverille. Kun järkeilin että hän EI voi olla tämän häirikön kaveri. Mutta edelleenkään en esimerkiksi suostu siihen että nimeni ja kasvokuvani olisi työpaikan kotisivuilla tai somessa. Ei ikinä.

Minulla on sama ongelma. Tuntuu, että olen joutunut muuttumaan näkymättömäksi eksäni takia. Turvakielto, numeron ja sähköpostin vaihtaminen, somettomuus ja tämä - en uskalla kertoa itsestäni uusille tuttaville. Tuntuu, että minulta on viety normaali elämä kokonaan. 

Juuri näin. Jos tutustuu mukavaan uuteen ihmiseen ja hän kysyy mitä teen työkseni, niin ensimmäisenä soi hälytyskellot, miksi tuo sitä kysyy? Mitä tässä on takana?? 

Meidän häirikkö myös selitti meistä p*skaa ympäri kaupunkia. Ja kun muutimme pois ja menin ekaa kertaa siellä kauppaan ja tajusin, että täällä minua ei tunne kukaan. Yksikään näistä ihmisistä ei ole kuullut mitään. Kukaan ei tuijota minua, saan olla aivan rauhassa, aivan kuten muutkin. Niin tuli itku. Nuo vuodet vei niin paljon voimia ettei sitä usko kukaan muu kuin saman kokenut.

Nosto

Itse olen kokenut useita vuosia aivan sairasta jatkuvaa vainoa, ihan psykopaattimies kyseessä. Käynyt asunnossani minun ollessa muualla, jouduin salakuvauksen uhriksi kodissani tämän miehen toimesta. Vienyt vaatteita ja omaisuutta kodistani. Tulee kodin lähelle toistuvasti kun poistun kotoa, seurailee liikkumisia.

Varmaan riippuu vainoajan ihmistyypistä miten käytös muuttuu vai muuttuuko ollenkaan. Muuttaminen eri paikkakunnalle ainakin joillakin on auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelonen lisää että toki taukoja oli aiemminkin. Ilmeisesti lääkitys kohdallaan. Sitten taas alkoi uudelleen. Mutta pois muutto taisi nyt vaikuttaa lopullisesti asiaan.

Itselläni kesti todella pitkään, ennen kuin aloin uskaltaa kertoa itsestäni mitään esimerkiksi uudelle työkaverille. Kun järkeilin että hän EI voi olla tämän häirikön kaveri. Mutta edelleenkään en esimerkiksi suostu siihen että nimeni ja kasvokuvani olisi työpaikan kotisivuilla tai somessa. Ei ikinä.

Minulla on sama ongelma. Tuntuu, että olen joutunut muuttumaan näkymättömäksi eksäni takia. Turvakielto, numeron ja sähköpostin vaihtaminen, somettomuus ja tämä - en uskalla kertoa itsestäni uusille tuttaville. Tuntuu, että minulta on viety normaali elämä kokonaan. 

Minulla sama tilanne, mutta minusta tuntuu, että minulla se vasta normaali elämä on, kun en ole löydettävissä somesta. Se, että numero ja osoite on salainen, ei vaikuta elämääni millään tavoin. Ja  musta on ihanaa, kun musta ei löydy netistä yhtään mitään.

Kavereihin pidän yhteyttä whatsapissa, puhelimitse, kasvotusten. En koe menettäväni mitään, kun en jaa elämääni netissä.

Usein nämä vainotut on mt-potilaita ja keksivät nämä jutut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasut ovat harvoin turhia. En tiedä apn tapauksesta. Mutta noin yleisellä ja yhteiskunnan tasolla.

Lastensuojeluilmoituksia tehdään paljon myös kiusalla ja liittyvät myös eron jälkeiseen vainoon.

Mun lapsen kohdalla näitä teki miesystävän ex nainen.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kokenut useita vuosia aivan sairasta jatkuvaa vainoa, ihan psykopaattimies kyseessä. Käynyt asunnossani minun ollessa muualla, jouduin salakuvauksen uhriksi kodissani tämän miehen toimesta. Vienyt vaatteita ja omaisuutta kodistani. Tulee kodin lähelle toistuvasti kun poistun kotoa, seurailee liikkumisia.

Varmaan riippuu vainoajan ihmistyypistä miten käytös muuttuu vai muuttuuko ollenkaan. Muuttaminen eri paikkakunnalle ainakin joillakin on auttanut.

Hommaa hälytysjärjestelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelonen lisää että toki taukoja oli aiemminkin. Ilmeisesti lääkitys kohdallaan. Sitten taas alkoi uudelleen. Mutta pois muutto taisi nyt vaikuttaa lopullisesti asiaan.

Itselläni kesti todella pitkään, ennen kuin aloin uskaltaa kertoa itsestäni mitään esimerkiksi uudelle työkaverille. Kun järkeilin että hän EI voi olla tämän häirikön kaveri. Mutta edelleenkään en esimerkiksi suostu siihen että nimeni ja kasvokuvani olisi työpaikan kotisivuilla tai somessa. Ei ikinä.

Minulla on sama ongelma. Tuntuu, että olen joutunut muuttumaan näkymättömäksi eksäni takia. Turvakielto, numeron ja sähköpostin vaihtaminen, somettomuus ja tämä - en uskalla kertoa itsestäni uusille tuttaville. Tuntuu, että minulta on viety normaali elämä kokonaan. 

Minulla sama tilanne, mutta minusta tuntuu, että minulla se vasta normaali elämä on, kun en ole löydettävissä somesta. Se, että numero ja osoite on salainen, ei vaikuta elämääni millään tavoin. Ja musta on ihanaa, kun musta ei löydy netistä yhtään mitään.

Kavereihin pidän yhteyttä whatsapissa, puhelimitse, kasvotusten. En koe menettäväni mitään, kun en jaa elämääni netissä.

Mutta on aivan eri asia olla "löytämättömissä" muuten vaan ja omasta halustaan, kuin siksi että muuten et saa olla häiriköltä rauhassa.

Ja esimerkiksi juuri se että olen työnantajaani kieltänyt laittamasta kuvaani nettiin ja siihen syy on häirikkö. En myöskään osallistu mihinkään työpaikan some-juttuihin tai vastaaviin, koska nimeäni ja kuvaani ei sinne tule, piste. Siihen ei kaikki työnantajat edes suostuisi.

Nosto