Lue keskustelun säännöt.
Ei tämä raittuiskaan kivaa ole.
08.07.2025 |
Kohta 8kk takana täysraittuitta rankan alkoholismin jälkeen. Töitä, velvollisuuksia ja arkea. Koskaan ei pääse rentoutumaan. Töissä vituttaa ja kotona turhauttaa. Sanotaan, että ilo löytyy uudelleen, kun raitistuu, mutta en kyllä muista, että olisin mitään innostusta mistään kokenut.
Ei sinällään. Ei se juominenkaan loppuaikana mitään juhlaa ollut vaan täyttä rappiota ja selviytymistaistelua, että takaisin en sinne halua.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Liikunta. Juoksu, itsepuolustuslajit. Tai luonnossa liikkuminen, vaellukset.
Syvähengitys. Voi olla meditaatiota tai joogan/pilateksen tyyppistä liikuntaa. Tai vain rentoutumishetkiä ja rauhoittumista.
Käsillä tekeminen. Puutyöt, käsityöt, palapelit, pihatyöt. Maalaaminen, piirtäminen, rakentelu.
No siis joo, mutta kuitenkaan ei. Hyviä juttuja ja itselläkin on elämään tullut paljon tällaista (vähintään yksi joka riviltä), mutta ei ne silti auta tai tee elämää mielekkääksi. Eikä sitä tehnyt alkoholikaan, mutta silloin pääsi edes hetkeksi pakoon omaa elämäänsä ja toisaalta pystyi myös menemään pullon taakse piiloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen kokeilemaan vaihtoehtoisena nollaajana tekemistä, josta voi saada ns. flow-tilan. Silloin katoaa aika ja paikka, voi mennä tunteja yhdessä hujauksessa, ihan aivottomana. Tällaisia tekemisiä ovat kaikenlaiset käsityöt, liikuntalajit, musiikki ja muut taideaineet, puutarhatyöt... Joskus onnen voi löytää sieltä, mistä sitä ei tulisi mieleenkään etsiä.
Tai toimisiko adrenaliini ja liikunta?
Oletko kokeillut aivotyöskentelyn kohdistamista johonkin tiettyyn pitkäkestoiseen asiaan? En varmaankaan ole yhtä fiksu kuin sinä mutta esimerkiksi minulle riittää tähän hyvän kirjan lukeminen, ristikot, pakohuoneet, ikean huonekalujen kasaaminen ohjeitta (ja muut palapelit), koodaaminen ja 3d-mallinnus. Näin ajatukset pysyvät tietyissä halutuissa raameissa rönsyilemättä jatkuvasti sinne ja tänne.
Raittius tarkoittaa yksinäistä elämää. Kun juopottelee niin on naisia ja kavereita koko ajan. Naiset ei halua raittiin miehen kassakaan seurustella ja minut on jätetty kolme kertaa koska en ole baareihin lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen yleislääke toi hyvä ruoka muka on? Seuraava ongelma on sitten ylipaino ruuan takia.
Ehkä vähän sellainen korvike? Ei terveellistä, mutta ei suista ainakaan takaisin ryyppäämään, jos se on pelkona. Samantapainen korkki auki -fiilis ehkä, kun rasauttaa sipsipussin auki JA suklaalevyn juhannuksena tms ja antaa mennä. Murheet unohtuu ja rentoutuu.
Mutta eri ihmisillä nää hommat kai toimii eri tavalla, itselläni tosiaan joku herkku toimii noin ja jos ei se jollakulla toimi, niin ei sitä tapaa kannata opetellakaan varmaan.
No ei, mutta huomattavasti taas kivempaa kun katsoo noita Sannan ja Sofian kännikuvia ruisrockista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mäkään täysiraittiuteen pystyisi. Mikä on niin lohdullista ja ihanaa, kun pitkän päivän (palkkatöitä ja tallihommia) jälkeen lysähtää sohvaan ja avata jääkylmä olut. Ette saa raittiusriitat mua ikinä luopumaan tästä "ainoasta paheestani".
No eihän olut päivässä vielä kaada, lapsuuskaverini meni päihderiippuvuuteen, oli korkeassa asemassa, mutta menetti sen ja perheensä melko lyhyessä ajassa! Tie nousi pystyyn, eikä hyväksynyt auttavaa kättä. Lopputulema oli ettei miehellä ollut kuin housut jalassa! Löydettiin pullojen ympäriltä! Korkeakoulututkinto, hyvä asema, vaimo ja lapset, sitä ei ymmärtänyt kukaan lähipiirissäkään miksi päihteet? Eläessään hän väitti, ettei kukaan saa niin hienoja fiboja viinasta kuin hän! Mistähän se viisasten kivi löytyisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ollut vuoden juomatta, ei ole ollut vaikeuksia olla juomatta. Viina hammasta ei kolota. Rentoutuakin osaan, mutta kun mikään ei nyt tunnu miltään.
Tuntuu, etten saa iloa sitten yhtään mistään.
Juomisen lopetin, kun se lipittäminen alkoi ärsyttämään. Viiniä tykkäsin juoda, mutta toleranssi noussut, niin sai sitten kitara kerralla pari kolme pulloa, että tuntuu. Vahvimmista tuli vääränlainen humala. Pisti myös itkettämään.
Sitä seurasi usean päivän palautuminen ja se väsymys oli rankkaa.
Nyt ei niin väsytä, mutta onpa tylsää. En mä mitään järisyttävää kaipaa, mutta jotain... Onko tää juomattomuus nyt oikeasti tämän arvoista?
N53
Ihan sama, että mikään ei tuntunut miltään.Hain apua tasapaksuuteen aloittamalla aikuisena juoksutreenit uudelleen, ja sain siitä endorfiinista jotain apua, mutta olisi pitänyt j
Mä tykkään lenkkeilystä, joten lisäsin sitä. Liikunnan tuoma hyvänolon tunne ei kestä kauan. No, nyt mä juoksen kolmesti viikossa kympin, pysynpä ketteränä. Salitreeniä inhoan.
Olen harrastanut teatteria jonkin aikaa ja ajattelin, että hakeudun isompaan rooliin, niin saan hyvän olon virtaamaan. Meh. Yöunet se vei jäi show päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten kuulostaa siltä, että te juomisen lopettaneet, joille mikään ei tuota iloa ja kaikki on tylsää on ehkä jo lähtöjään joku mielialaan liittyvä ja/tai tunne-elämän häiriö? Tai ainakin juomisen seurauksena kehittynyt sellainen. Jo alkoholihan tekee oman tehtävänsä niin aivokemialle kuin persoonallekin pitkässä juoksussa.
Voisiko olla niin, että niissä omissa "pohjissa" olisi jotakin, mikä vaatisi korjaamista? Tietenkin, jos juomisen jälkeen ei ole yritettykään hakea elämään ja arkeen mitään mielekästä tekemistä, eikä nähty vaivaa uudenlaisen elämän rakentamiseen, niin eihän se pelkkä juomisen lopettaminen mitään taikaiskusta muuta. Sittenhän elämä on vaan päivästä toiseen siirtymistä ilman alkoholia, mutta myös ilman mitään mielekästä elämänsisältöä. Kyllähän se elämän rakentaminen uudestaan vaatii omaakin vaivaa ja täytyy lähteä "opettelemaan uudestaan", että mitkä jutut ne voisi olla niitä omia juttuja.
Jos tuostakin kaikesta huolimatta elämä tuntuu tylsältä, ilottomalta ja mitäänsanomattomalta, niin on kyseessä voi olla mielialaan liittyvät asiat, mikä nyt ei ole muutenkaan tavatonta pitkän ryyppäämisen jatkumona. Alkoholi tekee monenlaista huonoa aivoille ja aivokemialle, joten kannattaa myös tarvittaessa tutkituttaa, ettei se ole tuhonnut peruuttamattomasti aivojen tiettyjä alueita. Vaikuttaa myös mielihyväkeskukseen ja aiheutuvat aivomuutokset myös mielihyvän tuntemisen puutteeseen sekä jatkumona masentuneisuuteen. Jos tunne-elämä on siis juomisen jälkeen tylsistynyttä, typistynyttä ja ilotonta niin siihen on syytä hakea apua. Nuo kaikki on nimittäin myös syitä sille, että palataan juomaan, jolloin kierre on valmis.
Uusi työpaikka tai ammatti ei auta siihen, että koko työelämä v*tuttaa.