Nolottaa kun omaan Ikean halvimmat huonekalut, ja ystävät kummastelee tätä kovastikin
Välillä kierretään Ikeassa ja ystävät osoittelevat kuinka heillä on kymmenen tonnin sohvia jne. Minä 400€ maksaneella sohvallani sitten selitän että ostin sellaisen sohvan ihan vain siltä varalta, että vauva olisi rikkonut tai maitoa lentänyt sohvalle, mutta he eivät taida uskoa.. Pitäisikö vain sanoa että mullapas on Ikean kalleimmat esineet? Kun aina hävettää!
Kommentit (53)
"Tämän vetoomuksen allekirjoittaneiden mielestä omata-verbiä ei pitäisi hyväksyä suomen yleiskieleen.
Suomen kielessä ei ole samanlaista omistaa-verbiä kuin monissa muissa tuntemissamme kielissä. Omata-sana on selvästi tullut kieleemme esimerkiksi ruotsin kielen ha- ja englannin kielen have-verbeistä.
Esimerkiksi lauseen Minä omaan hyvän itsetunnon voi sanoa huolitellummin: Minulla on hyvä itsetunto. Ei ole tilannetta, jossa jollakin on -rakenteen voisi luontevammin korvata omata-verbillä. Sana ei tuo mitään uutta kieleemme. Omata-sanan käyttäminen on suhteellisen uusi ilmiö, ja sen hyväksyminen kieleemme on liian aikaista, vaikka sen käyttö onkin yleistynyt."
Aidot kokopuiset kalusteet maksavat vähemmän kuin Ikean törky, mutta kestävät käyttöä helposti 100 vuotta.
Jos Ikea on noloa, sen perustaja ei olisi yksi rikkaimmista. Tykkään Ikean huonekaluista, koska muutto sujuu nopeasti kevyillä huonekaluilla. Vanhin Ikean kaappi on peräisin teiniajoilta. On vieläkin uudenveroinen.
Jos jokin ruuvi katoaa muutossa, ei hätää. Ikean varaosapalvelu pelastaa. On löytynyt oikeat ruuvit jopa yli 20 vuoden huonekaluun.
Ei ole mitään syytä maksaa enemmän, jos vaan tyyli ja laatu vastaa omia odotuksia.
On suttakin tullut ostettua, mutta hoitivat reklamaation tyylillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pelastin yhden Ikean sängynkehikon aluslaatikoilla eli ihan ilmaiseksi sain. Nyt se toimii sohvana. On olohuoneen kutsuva ja kaunis sydän tyynyineen ja huopineen. Saan kehuja kodistani.
Mikä parasta, kissa ei raavi tätä piloille. :3
Ja vaikka raapisikin, luultavasti ei harmittaisi yhtä paljon kuin jos kyseessä olisi joku esim. Kruunukalusteen kymppitonnin nahkasohva.
Totta, mutta silloin olisi kysymys omasta tyhmyydestä, joten mitäpä sitäkään sen enempää harmittelemaan.
Kyllä minä sitä kallista sohvaakin käytin pitkään. Aluksi paikkailin ja korjailin. Vuoden päästä se ei enää ollut uusi, joten annoin periksi ja olohuoneessa oli sohva, jonka etunurkat huusi hoosiannaa. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No älä välitä ja mitäs se niille kuuluu? Jokainen satsaa eri asioihin, mistä tykkää ja haluaa rahansa laittaa.
No joo, mutta kun he arvostelevat koska itse vihaavat halpaa! Halpamaisia?
Ap
Aloituksessa et puhunut mitään siitä, että muuta arvostelevat sinua, kyse oli kai vaan omasta kuvitelmastasi
Mulla on edelleen vauvojen pukluttelema I kean Ektorp-sohve, kolmannet päälliset menossa ja nyt ostan neljännet. Sohva on n 20 v vanha ja lapset täysi-ikäisiä.
Typerä provo. Kaikilla on kodit täynnä ikeaa eikä sitä pidetä minään köyhyyden merkkinä. Köyhillä on jotain kulahtaneita ysärinahkasohvia.
Me jotka asutaan Helsingin kantakaupungissa ei sisusteta lastulevyllä, vaan oikealla laadulla. Meillä on tuollainen 4000 euron https://yleiskone.com/paras-divaanisohva/ design sohva, Huurre -merkkinen.
Vierailija kirjoitti:
Olen 6kymppinen nainen ja kotonani on aika paljon Ikeaa, eikä hävetä yhtään. Ne on kevyitä siirrellä, (tykkään vaihdella huonekalujen paikkaa usein), ihan kivan näköisiä, eikä harmita, jos lapsenlapset sotkee tai hakkaa leluilla jälkiä niihin. Mielestäni jokaisen kotona saa olla juuri sellaista kuin itse haluaa, ei sitä kenenkään toisen takia sisusteta kotia.
Samaa mieltä, itse suosin myös ikeaa ja jyskiä myös. Kiva kun joskus kyllästyy tai muuten haluaa vaihtaa tyyliä on helppo luopua ja varaa ostaa uutta tilalle. Eikä kiinnosta muiden mielipiteet kun on omasta asunnosta kyse.
Mitä väliä mitä huonekaluja on? Kunhan itse tykkää, muitten mielipiteillä ei väliä. Taitaa vaan ystävilläsi olla asenneongelma.
Kummallisia kavereita.
Ikeassa ei ole mitään vikaa, sieltä huonekalut ovat paitsi järkevän hintaisia, myös tyylikkäitä. Niissä myöskään ei ole vaarallisia kemikaaleja, mikä on tärkeää lapsiperheissä, valvovat niitä erityisen tarkkaan.
Vika on ilkeissä kavereissa, ei sinun huonekaluissasi.
"Pidän eniten juuri tästä omasta sohvastani."
En ole ikinä maksanut 400 euroa sohvasta. Viimeisen sohvani sain ilmaiseksi ja se oli vielä siisti. En ymmärrä miten joku jaksaa nolostua huonekalujen maksamastaan hinnasta. Jos on nuhjuinen, rikkinäinen tai kissanpissalta haiseva huonekalu niin se on sitten eri asia.