Opiskelijan työnteko

Oma lapsi on tehnyt nyt di-opintoja pari vuotta. Opinnot ovat olleet paljon sitovampia, kuin etukäteen ajatteli. Ts. on paljon läsnäoloa vaativia opintoja ja esim. tehtäviä, jotka saa tänään ja pitää olla valmiina seuraavaan aamuun mennessä. 

Aluksi siis yritti tehdä töitä iltaisinkin  mutta ei siitä tullut mitään. Nyt sitten työskentee viikonloppuisin ja lomilla.

Melko varma keino joutua burnoutiin.

Riippuu valtavasti alasta ja omasta kapasiteetista. Humanistisilla aloilla pitää olla aika daiju jos ei pysty 50% työaikaa tekemään 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu valtavasti alasta ja omasta kapasiteetista. Humanistisilla aloilla pitää olla aika daiju jos ei pysty 50% työaikaa tekemään 

Siellä on kyllä eniten läsnäolopakkoa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu valtavasti alasta ja omasta kapasiteetista. Humanistisilla aloilla pitää olla aika daiju jos ei pysty 50% työaikaa tekemään 

Näkee ymmärryksesi "humanistista aloista" ja niiden laajuudesta tuo kommentti. Aika moni niistä nimenomaan vaatii merkittävästi enemmän pakollista läsnäoloa (esim. 80% - 90% kaikilla kursseilla), kuin toiset alat.

Tämä riippuu täysin yksilöstä. Tänne voi tulla sinulle kolmekymmentä jantteria ylpeästi kertomaan siitä, kuinka tekivät kaksi tutkintoa täyspäiväisen työn ohella neljään vuoteen ja seuraavat kolmekymmentä siitä, kuinka paloivat loppuun tehtyään kolme kuukautta opintojen ohella osa-aikaista. Kumpikaan ei ole valhe tai totuus.

Se ei ole laiskuudesta tai motivaatiosta kiinni, miten paljon pystyy tekemään mitäkin samaan aikaan.

Ainoa tapa selvittää on kokeilemalla, ja olemalla valmis myös luovuttamaan sen suhteen. Burnout tai ahdistuminen ja masentuminen on aina huonompi ja pitkäaikaisesti vaikuttavampi vaihtoehto, kuin muu mukamas huono lopputulos.

Kokeile alkuun vaikka tavallista opiskelutahtia ja sen ohella 10-15 tuntista työtä. Ole henkisesti valmista vähentämään kummasta tahansa heti,  jos meno ei sujukaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä riippuu täysin yksilöstä. Tänne voi tulla sinulle kolmekymmentä jantteria ylpeästi kertomaan siitä, kuinka tekivät kaksi tutkintoa täyspäiväisen työn ohella neljään vuoteen ja seuraavat kolmekymmentä siitä, kuinka paloivat loppuun tehtyään kolme kuukautta opintojen ohella osa-aikaista. Kumpikaan ei ole valhe tai totuus.

 

Se ei ole laiskuudesta tai motivaatiosta kiinni, miten paljon pystyy tekemään mitäkin samaan aikaan.

Ainoa tapa selvittää on kokeilemalla, ja olemalla valmis myös luovuttamaan sen suhteen. Burnout tai ahdistuminen ja masentuminen on aina huonompi ja pitkäaikaisesti vaikuttavampi vaihtoehto, kuin muu mukamas huono lopputulos.

Kokeile alkuun vaikka tavallista opiskelutahtia ja sen ohella 10-15 tuntista työtä. Ole henkisesti valmista vähentämään kummasta tahansa heti,  jos meno ei sujukaan.

Oman jaksamisen lisäksi riippuu paljon opintojen ja työn joustavuudesta. Esim. itselläni oli työ, jossa vain siirsin paperilta tietoja koneelle. Pystyin tekemään sitä juuri silloin kuin halusin ja vaihtamaan suunnitelmaa lennosta.  Monissa töissä taas pitää sitoutua tulemaan kuukautta aiemmin määriteltyy työvuoroon, eikä aikaa voi vaihtaa, vaikka tulisi pakollisia opintoja.

Osassa opinnot pystyy tekemään suurilta osin itsenäisinä tehtävinä ja verkkokurssien katseluna halumaansa aikaan. Toisissa pitää olla läsnä 8-16 ja vielä ryhmä/labratöissä illalla