Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ajattelisitte ystävästä, joka ei ossa koskaan tukea?
29.03.2007 |
Aina kun perheessämme tapahtuu jotain kamalaa, ystävä jättää yhteydenpidon niukille. Meillä on ollut kolme kuolemantapausta. Eka kerroilla ystävä ei saanut suustaan edes otan osaa -sanoja. Ei kysynyt sairaalaan joutumisen syytä, kun yksi joutui sairaalaan ja me käytiin katsomassa häntä. Ei siis osoita minkään näköistä kiinnostusta tapauksiin. Minulla taas on tapana soittaa, jos ystävältä kuolee läheinen. Saatan jopa viedä kukkia. Ainakin sanon osanottoni. Mitä tällainen ihminen ajattelee päässään? Kertokaa. Vieraammatkin ihmiset käyttäytyvät kohteliaammin. Työtoveritkin sanovat osanottonsa ja halaavat. Enkä siis usko, että kyse on mistään " kostosta" , koska minä olen aidosti ollut tukena kyseiselle ystävälle ja ollut kiinnostunut hänen asioistaan. Lisäksi tilanne ei voi olla kuviteltua, koska kokemusta on jo niin paljon. Lisäksi viestittelemme jopa joka päivä. 4 päivää taitaa olla pisin väli. Selittäkää minulle ihmisen ajatuksia.
Kommentit (4)
Täytyykin miettiä, mitkä ovat omat motiivini olla tekemisissä enää. Mitäpä sitä sellaisilla ystävillä, jotka ottavat itsestäni hyödyn, mutta tukea ei saa. Olen ajatellut, että syy on minussa. En anna tukea. Tällä kertaa ihan avoimesti annoin siihen mahdollisuuden. Mutta ei niin ei. Masentaa, kun on noin erilaisia " ystäviä" . Ja enää näin vanhemmiten ei jaksa alkaa uusiakaan hankkimaan. Täytyy varmaan pitää vain kavereina. Hauskan vietto seurana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä on lähinnä avioerot, mielisairaus, riidat suvun kesken, kuolema... En siis tarkoita että noita kaikkea olisi ollut perheessämme, mutta jos esimerkiksi puhun miten minua ahdistaa kanssa kun läheinen ihminen on joutunut psykoosiin niin hänen kommenttinsa on vaan että ei hän ota mitään kantaa tuommoiseen. Ei siis edes yritä sanoa mitään että on vieras asia minulle, varmasti raskasta jne... vaan se on aina se sama että ei mitään kantaa. En mä tarkoita että hänen pitäisi surra kanssani mutta minusta on erikoista että aikuinen ihminen vetäytyy täysin keskustelusta jos kyse on jostain raskaasta.
Siis oikeasti kuulumisiani. Hänellä ei ole läheisiä ystäviä eikä sisaruksia, joten luulen olevani hänen ystävänsä. Siksi tuntuu kummalta tuollainen.
Alue: Aihe vapaa
Itsekin hämmästelin kun toinen vanhemmistani kuoli eikä parhaimpiin ystäviini kuuluvasta perheestä tullut mitään osanottoilmoitusta eikä soittoa. Jälkeenpäin ystäväni vaan pahoitteli, ettei ollut osannut sanoa mitään... Ja sentään tunsi myös vainajan lapsuudesta asti...