Voiko OCD:stä olla koskaan "hyötyä", vai huijaanko itseäni?

Minulla on aina ollut pienimuotoista pakko-oireilua. Lähinnä sellaista, että palaan useamman kerran tarkistamaan, onko hella varmasti pois päältä ja ulko-ovi lukossa. Välillä vähän liiallista käsienpesuakin.

Mutta nyt minulla on elämässäni tapahtunut muutamia positiivisia muutoksia... jotka ovat kuitenkin selkeästi jonkinlaisen "pakkoajattelun" tuloksia.

Esimerkkinä: Minulla oli monta vuotta tavarakaaosta ja sekasotkua, joka ei tuntunut edistyvän mihinkään jatkuvasta yrityksestä huolimatta. Mutta nyt minusta on kuoriutunut jonkin sortin siivousfriikki, joka raivaa ja puunaa joka päivä, ja lopulta näen konkreettista edistystäkin. Minulle on tullut suoranainen pakkomielle siitä, että saan vihdoin kotini tiptop-kuntoon. Jokainen tahra, tai tavara jolle ei löydy paikkaa, aiheuttaa ihan fyysistä epämukavuutta kunnes saan sen pois silmistäni.

En nyt kirjoita pitkää sepustusta tähän, mutta samanlaisia muutoksia on tapahtunut myös terveellisemmän syömisen, liikkumisen ja rahan säästämisen suhteen. Tosi positiivista kehitystä, ja olen siitä iloinen! Mutta tiedostan samalla, että mukana on jonkin sortin pakkomielteilyä ja tosiaan tuota samaa fyysistä epämukavuutta. Esimerkiksi yhden ostoksen kanssa tänään: otin sen ostoskoriin, se alkoi vaivata minua, vein pois, hain uudelleen, vein pois kun se alkoi ahdistaa.

Haluaisin kuulla muilta joilla on ollut ehkä vastaavanlaisia kokemuksia, että meneekö se väistämättä lopulta "överiksi" vai voiko kenestäkään tulla esimerkiksi vain järkevällä tavalla siivousfriikki? Iloitsenko liian aikaisin?