Alusta aloittaminen melkein 30 vuotiaana raskaan suhteen jälkeen
Olin 10 vuotta parisuhteessa, joka oli monella tapaa raskas ja väkivaltainen. Eksäni sairastui masennukseen ja päätyi vankilaankin hetkeksi. Pitkään yritin ymmärtää ja auttaa häntä, mutta huomasin hiljalleen kadottavani itseni siinä prosessissa.
Koin paljon vääryyttä ja henkistä kuormitusta ja vasta jälkeenpäin tajuan, kuinka syvästi se vaikutti minuun. En itsekään ollut täydellinen kumppani, varsinkaan lopussa mutta ainakin minä yritin. Nyt suhteen päättymisestä on aikaa, ja pikkuhiljaa alan löytää takaisin itseeni ja siihen ihmiseen, joka olin ennen kaikkea tätä.
Tunnen samaan aikaan helpotusta ja surua. Opin paljon, mutta kadotin vuosia jotka eivät koskaan palaa. Minulta kirjaimellisesti meni kaikki, meiltä. Erosta on yli vuosi ja nyt aloitan elämän täysin alusta. En omista enää oikein mitään. Yritän rakentaa omaa elämää rauhassa, omilla ehdoillani.
Välillä koen helpotusta, välillä suren menetystä. Ettei yrittämiselläni ollut arvoa. Onko tällaiset tuntemukset normaaleita? Koen syyllisyyttä.
Kommentit (29)
Olen itse noin 40 vuotias, enkä ole ollut eläessäni parisuhteessa. Olen kokenut ja koen edelleen välillä syyllisyyttä, olen kokenut syvää itseinhoa ja vastenmielisyyttä itseäni kohtaan kun en tiedä miksi en ole saanut mahdollisuuta elää ja olla parisuhteessa. - Olisin yllättuynyt, jos joku voisi sivuuttaa ja ohittaa pidemmän parisuhteen jälkeen kaikki tunteet, jotka liittyvät tuohon taaksen jääneeseen suhteeseen. ja elää niin kuin mitään ei olsi tapahtunut. minusta on luonnollsita, että kun suhde on ohi, niin sitä mieli myllertää ja sisällä saattaa käydä hyvinkin erilaisia ja ristiriitaisia tunteita ja tuntemuksia. - Jos ei mitään tuntisi tuolloin, niin itselleni heräsi kysymys, että oliko tuolloin edes aidosti suhteessa johon aikanaan halussi sitoutua omasta vapaasta halusta ja tahdosta, ehkä jopa ihastuksest aja rakkaudesta toiseen vaikka se myöhemmin päättyi ja loppui syystä tai toisesta. .
Kiitos ymmärtäväisistä, arvokkaista vastauksista. Tuntuu hyvältä kuulla etten ole yksin. Että tunteet ovat tilanteessa sallittuja ja inhimillisiä. Tiedostan sen, mutta välillä mietin onko todella niin. Toivoa en menetä ja vaikka tuo suhde kaatui, uskon että löydän parempaa kun olen siihen itse valmis. Nyt keskityn itseeni ja oman elämän rakentamiseen. Kiitos. Ap.
Sinusta saattaa tuntua, että elämästä on mennyt 10 vuotta hukkaan, mutta näin vanhempana voin kertoa, että kolmikymppinenkin on vielä kovin nuori ja sinulla on paljon elämää edessä. Alä muistele noita aikoja katkeruudella, vaan yritä säilyttää parhaita hetkiä muistoissasi. On hyvä, että olet pääsemässä eteenpäin, Kaikkea hyvää tulevaisuuteesi.
Toivottavasti sinulla on hyviä ihmisiä elämässä. Vaikutat kiltiltä kirjoituksesi perusteella.
Jäikö suhteesta lapsia ja aiotko vielä hankkia lapsia jos aiot uuteen suhteeseen? Kannattaa ensin hoitaa omat asiat kuntoon ettei ala kiirehtiä asiassa (fomo-vauva). Hyötyisit keskusteluavusta.
Minuakin kiinnostaa miksi olit hänen kanssa?
Otan osaa. Olet kokenut paljon mutta kasvanut selvästi. Et vaikuta katkeralta.