Onko kellekään muulle käynyt niin, että on luullut ettei pärjää elämässä, mutta on sittenkin pärjännyt?
Jotenkin ihmeellisellä tavalla on vamhemmiten huomannut olevansa itse asiassa aika hyvä monessa asiassa, vaikka nuorena ajatteli että on ihan surkea joka asiassa.
Kommentit (6)
Järjäileehän sitä niin pitkään kun henki pihisee. Vai mitä tällä aloituksella haettiin? Ammatillista menestystä?
Vierailija kirjoitti:
Järjäileehän sitä niin pitkään kun henki pihisee. Vai mitä tällä aloituksella haettiin? Ammatillista menestystä?
Esimerkiksi koulutusta, ammattia, perhe-elämää ja muita sosiaalisia suhteita. Ja yleistä tyytyväisyyttä elämään. Näitä itse ajattelin, mutta kuka nyt mitäkin ajattelee pärjäämisellä. ap.
Nyt kun kysyt niin kyllä. Luulin etten saa puolisoa, sain. Aattelin että olisin huono vanhempi, en olekaan. Luulin ettei mua ole tehty työelämään, erehdyin.
Olin siis nuorena hirveän ujo ja heikkoitsetuntoinen. Olin koulukiusattu, ja koin etten osaa mitään, ja ajattelin että tämä estää minua ikinä saavuttamasta mitään. Enkä saa ikinä puolisoa, perhettä tai työpaikkaa. Mutta kaikki onkin mennyt ihan hyvin, vaikka ei ihan suoraviivaisesti. Ap.
Olin huono naistenmies. Tosi huono. Jotkut naiset vilkaisi minua. Epäilen että niillä oli taittovirhe. Lopulta onnisti. Sain isorintainen naisen.
Ei, päinvastoin.