Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi tänään ylpeänä kertoi
28.03.2007 |
kolmen lapsensa kasvattamisesta. Esim poika 2v saanut kiukkukohtauksen kaupassa kun ei saanut karkkia. Anoppi oli sitten sanonut että jättää pojan kauppaan jos ei huuto lopu. Ja kun poika ei huutoa lopettanut, niin otti 2 muuta poikaansa ja marssi kaupasta ulos. Tämä 2v oli sitten tullut jonkun sedän saattelemana ulos hetken päästä, tärissyt kauhusta ja pissat oli tullu housuun. " Mutta eipähän tehnyt enää toista kertaa" .
Toisella kerralla olivat jättäneet kaikki kolme alle kouluikäistä tienposkeeen autosta, kun eivät olleet lopettaneet takapenkillä tappelua. Ja ajaneet pois näkyvistä, hakeneet lapset noin 15minuutin päästä. Lapset olivat itkuisina kävelleet tienpenkkaa pitkin. " Mutta siihen loppuivat takapenkillä tappelemiset"
Kyseenalaistin sitten näitä metodeja, mutta anoppi sanoi, että tekisi kaiken samoin tänäkin päivänä.
Muitakin järkyttäviä juttuja kertoi :(
Nyt aikuisena yksi pojista on suht normaali, miehelläni alkoholiongelma ja kuopus käy terapiassa ja on erittäin herkkä. Eli ei nuo kauheudet ole välttämättä jälkiä jättänyt, mutta kamala lapsuus niillä poikaparoilla on ollut :( Ei taida meidän tytöt enää mummalle mennä yökyläilemään...
Kommentit (17)
Ei lapsia saa tolla tavalla traumatisoida. Kamalinta, mitä ne voi kuvitella tapahtuvan on se, että äiti jättää. Voi peiliin katsoa, jollei näteimmin keinoin saa lapsiaan kuriin.
Ymmärrän, että välillä joutuu vähän turvautumaan extreme-keinoihin, mutta että leuhkia tollasilla (PISSAT HOUSUSSA ITKENY!!!), se on jo sairasta. En antais lapsiani hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidätkin on lapsuudessa pistetty penkalle jäähylle kun tappelu ei loppunut. Ja siihen se loppui.
Oman kolmevuotiaan kanssa olen pysäyttänyt auton kun yritti tulla istuimestaan pois. Pysyttiin parkissa kunnes meni jakeluun, ettei auto liiku minnekään ilman vöissä oloa. Niin pientä en tietysti jättäisi mihinkään. Mutta joskus yksi vahva konsti on parempi kuin lässyttää monta tuntia kieltoja ja uhkauksia.
noitten juttujen jälkeen.
Tollasta on varmaan ollu joo, mutta eikö voisi edes nyt tajuta että toi on sairasta.
En kuitenkaan koskaan poistu paria metriä kauemmaksi.
Siinä, että jättää lapsen yksin kauppaan, on niin suuria käytännön riskejä (kuten, että lapsi juoksee ovesta auton alle), ettei sellaista pitäisi tehdä. Sama juttu tien poskeen jättämisessä.
Eli ei auttanu. Kai rupesin sitä ihan kiusallani tekemään. Kävelin tahalleen eri suuntaan tai jäin paikoilleni seisomaan. Mun äiti ei tullu hakemaan, vaan ajoi muutama sata metriä, kunhan auto ei ollut näköetäisyydellä. (Onneks ei hirveesti ajeltu pohjanmaalla.)
Ja todella kyseenalaistan tuollaiset kasvatuskeinot. Mutta silti lapseni voi olla mummon luona ihan huoleti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ollut tiukka äiti ja hyvä äiti. Minä kun huusin tarpeeksi kauan takapenkillä niin jättivät mut autosta ja kävelin sitten kotiin. Enpä enää huutanut takapenkillä :) olin ala-asteella
joskus tappelin äidin kanssa (alle kouluikäisenä) ja sanoin, että haluan muutta pois. äiti antoi minulle bussirahaa, teki eväsleivän ja lähetti matkaan. sinne minä sitten menin nyyhkyttämään bussipysäkille. äiti haki minut sieltä myöhemmin takaisin kotiin. ja en muuten enää huudellut mitään pois kotoa muuttamisesta :)
sain raivarin kaupassa (alle kouluikäisenä) äiti varoitti, että autoon joudun jos en ole hiljaa. en ollut ja sitten lähdettiin....vei mut kädestä repien autoon istumaan ja odottamaan kun äiti meni kauppaan.
Ja arvatkaa mitä...mulla ei ole mitään traumoja. Olen hyvin tasapainoinen elämässä menestynyt ihminen. Tiukan äitini kanssa minulla on aivan loistavan läheiset välit, mitä monet kadehtivat.
Rajat on rakkautta!
70- luvulla tuo on ollut aika normaalia toimintaa. Minä ja veljenikin olemme joutuneet jäämään hetkeksi tienpenkkaan mietiskelemään kesken autokyydin ja ei ole tullut traumoja ;)
Olen myös joutunut rappukäytävään istuskelemaan...
Ja mitähän vielä, en kai uskalla kertoa enempää että saatte unta ;)
Täytyy kyllä myöntää etten enää omille lapsilleni moisia tekisi, koska tänä päivänä se olisi aika brutaalia.
Tiedoksenne kuitenkin, että olen normaali (no tai miten sen nyt ottaa..), akateeminen äiti-ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen lapsen jättäminen kauppaan tai tienposkeen on heitteillejättö ja hyvin vaarallista. Autot ja kaikenmaailman hörhöt pörrää...
...kuin ala-asteikäistä!
Hylkäämällä uhkaaminen on keinottomuutta, ei lastenkasvatuskeino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkan lapsen taas saisivat pois raiteiltaan. Minusta lapsen " hylkaaminen" on raukkamaista, kylla lapselle pitaa laittaa rajat niin etta lapsi silti tuntee olonsa turvalliseksi. Kylla lapsen pitaa voida kapinoida vanhempiaan vastaan ilman, etta vanhemmat kayttavat vastaiskuna rajuja keinoja. Minusta lapsen lukitseminen jonnekin ei missaan tilanteessa ole hyvaksyttavaa, eika lapsen jattaminen autoon/kauppaan/tienpientareelle (ellei kyseessa ole teini-ikainen). Mina vaadin lapsiltani hyvia kaytostapoja, mutta en silti alentuisi kayttaytymaan itse kuin lapsi. Meilla jos lapsi saa raivarin kaupassa, vanhempi vie lapsen autoon, ja odottaa kunnes lapsi on rauhoittunut. Ei pieni lapsi valttamatta osaa rauhoittua ilman aikuisen apua.
Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut kaupassa ihan samat jutut: jos et nyt ole kiltisti ja lopeta tuota huutoa, saat jäädä tänne yksin... Jos ette nyt lopeta sitä riitelyä siellä takapenkillä, saatte kävellä kotiin...
Ja riitely ja huuto jatkuu, kun lapset tietävät että ei se kuitenkaan niin tee... Anoppisi oli fiksu - ei tarvittu turhia uhkauksia enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toteuttamatta jättäminen vasta on pahaa! Lapsi oppii että saa vittuilla,ei äiti kuitenkaan tee mitään..
On täysin käsittämätöntä, että joidenkin mielestä on hyvä tapa kasvattaa taaperoa tuolla tavalla! Ei milloinkaan saa edes uhata lasta hylkäämisellä! Ei uhmaikäinen saa kiukkukohtauksia v****illakseen aikuiselle, vaan kysymys on lapsen kyvyttömyydestä käsitellä negatiivisia tunteita. Ei hylkäämisellä uhkailu tai hylkääminen taianomaisesti kehitä taaperolle psyykkisiä kykyjä käsitellä tunteitaan aikuismaisesti, se ainoastaan kaivaa kuoppaa perusturvallisuuden ja minäkuvan alle! Varmasti jotkut lapset hylkäämiskokemuksen jälkeen lakkaavat kiukuttelemasta kaupassa, mutta miettikää nyt hyvät ihmiset vähän, että mitä muutakin tuollainen lapselle opettaa!!!
Ihan eri asia on laittaa esiteini ulos autosta, koska sen ikäisen kyky ymmärtää ja käsitellä asioita on ihan toista luokkaa kuin taaperoikäisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin vaikka ruuatta nukkumaan menolla, mutta hylkäämisellä ei koskaan. Niinhän se on avioliitossakin. Lokaa saa heittää jos oikein hermo menee, mutta erolla ei koskaan.
Perusturvallisuus ennen kaikkea! Varsinkin lasten kanssa.
Lapsen suurin pelko on, että äiti jättää.
Alue: Aihe vapaa
Hyvät keinot on!