Onko yleistä että lapset pistävät välit poikki vanhempiin?

Onko se sitten välien pistäminen poikki vai enemmänkin että yhteydenpito hiipuu koska vanhemmalla ja aikuisella lapsella ei juttu luista eikä lapsi saa hommasta mitään? 

Itse olen pistänyt välit poikki vanhempiini juuri koska olematon yhteydenpito ei auttanut. Isä on juoppo ja aina rahan perässä. Varastaa myös jos hänet päästää eteiseen hetkeksikin. Siis kolikot, lamput, kengät ..:') 

Äiti taas on väkivaltainen narsisti ja kipulääkekoukussa. Hänen kanssaan yritin olla väleissä pidempään mutta kun ei niin ei. Yötä myöten sekoilua ja koko ajan kauheaa draamaa ja ulinaa ja "sano siskollesi että.." ja tähän joku draama joka minun pitäisi muka selvittää juuri iltakymmeneltä tai joku yrittää its**ia pian. Huoh. 

Muutakin vaikeaa sukua on mutta ainoastaan äiti ja täti sellaisia hulluja että heistä oli vaikea päästä eroon. Isälle riitti että ei antanut rahaa ja alkoi kysellä edellisten perään niin katosi itse.

En usko että kovin helposti ihminen pistää välejä poikki omaan äitiinsä. Itselläni se oli ainakin vuosien prosessi vaikka koko ihmissuhde oli aina ollut täysi painajainen. Äiti on kuitenkin aina äiti eikä uutta saa. 

Mun äiti potkas mua kun olin 15 ja isä ei ollut toivonut mun syntymää. Muutenkin koko lapsuus raivoamista ja tunnekylmyyttä, ikinä ei kysytty mitä kuuluu tai osoitettu välittämistä. Oon päättänyt että jouluna saatan käydä moikkaamassa, mutta muutoin en halua yhteydenpitoa.

Ahne sukupolvi teki lapsia, koska muutkin tekivät. Ei mietitty hetkeäkään, pystyisikö ne elättämään.

Vierailija kirjoitti:

Ahne sukupolvi teki lapsia, koska muutkin tekivät. Ei mietitty hetkeäkään, pystyisikö ne elättämään.

Silloin terapia oli tabu, eikä edes välttämättä tunnistettu että kannetaan ylisukupolvisia traumoja, joita sitten siirrettiin seuraaville sukupolville.

Sukulaisilla meni välit poikki, koska miniä ei vaan sietänyt appivanhempiaan. Mies suostui katkomaan välit.

Vieraannutajaäidin uhreja ovat tuollaiset lapset jotka unohtavat isänsä, vaikka hän ei ole mitään pahaa heille koskaan tehnyt vaan päinvastoin.

Aika usein kun lapsi älyää mennä terapiaan, suhde omiin vanhempiin muuttuu, koska terapian myötä vanhat uskomukset, coping-mekanismit ja käytös saavat kyytiä. Lapsi on sulautunut perheeseen tietyn käytöksen avulla, mutta kun tämä käytös muuttui, hän ei enää tunne kuuluvansa.

vähän sama että alakoulu yhdistää kaveruksia, mutta kun yhdistävä tekijä eli alakoulu päättyy, lakkaa myös kaverisuhde (jos siis ei ole muuta yhdistävää tekijää kuin tämä kaveruus)

Miksi käyttää energiaa ihmissuhteeseen, josta ei saa mitään kuin ehkä pahaa mieltä? Lasten synttäreillä näkeminen riittää. 

En jaksa pitää enempää yhteyttä isääni, koska ei ole mitään puhuttavaa. Tai hän kyllä aina puhuu itsestään, työstään ja tutuistaan mutta ei ole kiinnostunut minusta tai minun asioista. Kysyy kohteliaisuudesta joka kerta samat asiat ja kommentoi niitä samalla tavalla. Sen jälkeen, kun kännykät tulivat on aina ollut puhelimessa muiden kanssa sen sijaan, että olisi jutellut lapsilleen. Kylässäkin piti soittaa muille. Käytän mieluummin vähän vapaa-aikani paremmin.

Tavallista.  Boomereiden lapset ovat luokkahypyn tehneitä, puolisonsa voi olla jo keskiluokkaisesta kodista.   Ei kouluttamattomiin ja ehkä niin etikettejä osaamattomiin vanhempiin pidetä yhteyttä.  Kuten täälläkin on kerrottu eihän ne edes osaa puhua maistereita kiinnostavista asioista 

Vanhemmat ja lapset ovat ihmisiä. Jos heillä ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja luonteet ovat ihan erilaiset, yhteydenpito loppuu ikään kuin itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Onko se sitten välien pistäminen poikki vai enemmänkin että yhteydenpito hiipuu koska vanhemmalla ja aikuisella lapsella ei juttu luista eikä lapsi saa hommasta mitään? 

Itse olen pistänyt välit poikki vanhempiini juuri koska olematon yhteydenpito ei auttanut. Isä on juoppo ja aina rahan perässä. Varastaa myös jos hänet päästää eteiseen hetkeksikin. Siis kolikot, lamput, kengät ..:') 

Äiti taas on väkivaltainen narsisti ja kipulääkekoukussa. Hänen kanssaan yritin olla väleissä pidempään mutta kun ei niin ei. Yötä myöten sekoilua ja koko ajan kauheaa draamaa ja ulinaa ja "sano siskollesi että.." ja tähän joku draama joka minun pitäisi muka selvittää juuri iltakymmeneltä tai joku yrittää its**ia pian. Huoh. 

Muutakin vaikeaa sukua on mutta ainoastaan äiti ja täti sellaisia hulluja että heistä oli vaikea päästä eroon. Isälle riitti että ei antanut rahaa ja alkoi kysellä edellisten perään ni

Toivon täydestä sydämestäni, että sinulla on joku turvallinen aikuinen kuitenkin ollut kasvaessasi aikuiseksi. Vaikka täti, setä, eno, ei tietenkään ole pakko olla sukulainen, mutta turvallinen kuitenkin. Se auttaa kasvamaan edes jotenkuten tasapainoiseksi aikuiseksi, ettei sama toistu mahdollisessa avioliitossasi. Kaikkea hyvää Sinulle!!

Vierailija kirjoitti:

Tavallista.  Boomereiden lapset ovat luokkahypyn tehneitä, puolisonsa voi olla jo keskiluokkaisesta kodista.   Ei kouluttamattomiin ja ehkä niin etikettejä osaamattomiin vanhempiin pidetä yhteyttä.  Kuten täälläkin on kerrottu eihän ne edes osaa puhua maistereita kiinnostavista asioista 

Tämä, itse maisteri ja isä käynyt vain peruskoulu. Ei meillä aikaisemminkaan ollut oikein juteltavaa, koska toinen oli niin tunnekylmä, mutta nykyään ei yhtään. Tai jos jostain puhuu, tuntuu puheenaiheet rahvaalta ja argumentit kypsymättömiltä.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti potkas mua kun olin 15 ja isä ei ollut toivonut mun syntymää. Muutenkin koko lapsuus raivoamista ja tunnekylmyyttä, ikinä ei kysytty mitä kuuluu tai osoitettu välittämistä. Oon päättänyt että jouluna saatan käydä moikkaamassa, mutta muutoin en halua yhteydenpitoa.

Sinulle myös turvallista ja mahdollisimman tasapainoista aikuisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ja lapset ovat ihmisiä. Jos heillä ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja luonteet ovat ihan erilaiset, yhteydenpito loppuu ikään kuin itsestään.

Tai sitten se katkeaa siihen, että vanhempi koittaa pakottaa omaa ajatusmaailmaansa lapselleen.

Minä panin välit poikki noin 12 vuodeksi. Nyt olemme taas jonkinlaisissa väleissä. Voin kertoa, että yksikään lapsi ei tee sellaista päätöstä kevyin perustein. 

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisilla meni välit poikki, koska miniä ei vaan sietänyt appivanhempiaan. Mies suostui katkomaan välit.

Yleensä se on toisinpäin, mutta näkökulmia on aina yhtä monta kuin on katsojiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallista.  Boomereiden lapset ovat luokkahypyn tehneitä, puolisonsa voi olla jo keskiluokkaisesta kodista.   Ei kouluttamattomiin ja ehkä niin etikettejä osaamattomiin vanhempiin pidetä yhteyttä.  Kuten täälläkin on kerrottu eihän ne edes osaa puhua maistereita kiinnostavista asioista 

Tämä, itse maisteri ja isä käynyt vain peruskoulu. Ei meillä aikaisemminkaan ollut oikein juteltavaa, koska toinen oli niin tunnekylmä, mutta nykyään ei yhtään. Tai jos jostain puhuu, tuntuu puheenaiheet rahvaalta ja argumentit kypsymättömiltä.

Niin.  Joku maisteri häpeää puhua tavisasioista, kalastuksesta, autoista,  marjastuksesta,  käsitöistä tms mista tavalliset käytännön töissä olevat ihmiset puhuvat.   Mun tohtoriminiä on kuitenkin onneksi monipuolinen ihminen, pystymme puhumaan ihan arkisista asioista.

Tiedän pari tapausta joissa vanhemman näkökulmasta lapsi on varmasti laittanut välit poikki puskista ja ilman mitään syytä. Oikeasti taustalla on lapsen elämän mittainen historia jatkuvaa perheväkivaltaa, päihteilyä tai muuta heitteillejättöä, jonka vanhemmat kieltää täysin. 

Jaksaa vain kysellä olenko jo taas töissä/olenko hakenut jo töitä. En ole enkä tule!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisilla meni välit poikki, koska miniä ei vaan sietänyt appivanhempiaan. Mies suostui katkomaan välit.

Yleensä se on toisinpäin, mutta näkökulmia on aina yhtä monta kuin on katsojiakin.

Kuten vauvakeskustelut osoittavat miniät eivät mitään vihaa enemmän kuin anopeitaan.  Eivät suostu käymään, hyvä kun antavat miehensä laimeaa yhteyttä pitää vanhempiinsa.