Tupakoinnin hyvät puolet?

Sähkötupakan avulla olen laihtunut noin 5 kiloa, ei terveellista muttei se lihavuuskaan ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keuhkosyövän niin kuolee typerimmät ekana veks kuluttamasta verovaroja

Närästääkö se hapankaalimehu kovastikkin.. Pierettääkö se päiväinen Soijarouhe kun noin kiukuttaa.

Ei, koska suolistobakteerit ei enää ylläty siitä. Kovastikin kirjoitetaan yhdellä koolla kuten kaikki -ka, -kä, -pa, -pä, -kaan, -kään, -kin -päätteiset verbit. 

Pysyy hoikkana kuin ranskattaret.

90-luvun anorektiset mallit tupakoi posket lommolla.

Vierailija kirjoitti:

Sähkötupakan avulla olen laihtunut noin 5 kiloa, ei terveellista muttei se lihavuuskaan ole. 

5 kg lähtee viikossa sillä että kävelet kerran tunnissa (röökitauon sijaan) kierroksen talon ympäri ja kiipeät portaat etkä käytä hissiä.

Te petätte itseänne, röökipellet. Mä en enää ikinä ala suhteeseen tupakoijan kanssa. Eikä se ole minulta pois vaan siltä röökipelleltä :D joka tukkii röökillä paisuvaiskudostaan pysyvästi, kuten myös aivojen hiussuonia. Rypistyy ennenaikaisesti koska myös ihon pintaverisuonet tukkeutuvat ja kudos löllähtää ja vanhenee hapenpuutteessa.

Vierailija kirjoitti:

Sähkötupakan avulla olen laihtunut noin 5 kiloa, ei terveellista muttei se lihavuuskaan ole. 

On muitakin vaihtoehtoja kuin tupakoida ja laihtua tai olla tupakoimatta ja lihoa. Minä esimerkiksi olen laihtunut enkä tupakoi.

Ei tarvitse mennä syöpäleikkaukseen eikä muihin operaatioihin kun sauhuttelijoita ei leikata. Liian iso komplikaatioriski.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Albert Einstein, Sigmund Freud, Winston Churchill, Jean Sibelius, Bertnard Russell olivat kovia tupakanpolttajia. 

Niin oli, mutta se oli ennen kuin tupakoinin todellinan haitallisuus terveydelle tuli tietoon. Tupakkayhtiöt tiesi, mutta teki kaikkensa että ihmiset uskoivat tupakoinnin olevan päin vastoin ensin terveyttä edistävää ja sitten vielä myöhemminkin muka vain harmitonta tai vähässä määrin haitallista. Vasta -70 luvun lopulta alkaen lehdissä alkoi olla juttuja siitä miten haitallista tupakoinnti oikeasti on. Tupakkayhtiöt tekivät käytännössä kaikkensa, pitääkseen nämä asiat pois yleisön tiedosta.

Jos tupakointi ei olisi haitalliista, niin kyllä minäkin polttelisin. Polttelin vähäisessä määrässä teininä ja nuorena aikuisena. Keski-ikäisenä sitten vain hyvän sikarin silloin tällöin ja jos se ei olisi niin vaarallista kun se oikeasti on (sikareja

Tupakan haitallisuus ja myrkyllisyys tiedettiin jo ennen sotia. Jopa Tuntemattomassa Sotilaassa tupakkaa pidettiin myrkkynä ja kyseessä olivat nuoret miehet, joilla ei ollut tietoa hienompaa. Myös Talvisota-teoksessa(Antti Tuuri) sivuaa kuinka myrkyistä välittämättä sotilaat alkoivat polttaa tupakkaa.

Minulla oli aika rankka vuosi töissä siinä määrin, että joinakin päivinä töiden jälkeen vain istuin ja tuijotin eteeni kykenemättä sanomaan sanaakaan. Puoliso meinasi jo kärrätä minut suljetulle. Sitten erään kerran ostin askin, vaikken ollut polttanut 15 vuoteen, ja vedin töiden jälkeen parit sauhut. Ja seuraavana päivänä taas, ja niin edelleen. Se meni suoraan päähän ja jalkoihin ja tuntui niin hyvältä, että aloin pikkuhiljaa uskoa näkeväni valoa tunnelin päässä ja että pääni ei sittenkään hajoa. Muutaman kuukauden tupakoin, kunnes sain pääni kuntoon, ja sitten lopetin.

Typeryyttäni tulin tupakoineeksi melkein 20 vuotta. Keksinkö mitään hyvää tupakoinnista? Keksin kaksi asiaa.

Ensinnäkin tupakointi tarjosi tekosyyn pitää ylimääräisiä taukoja töissä. Kerran tunnissa oli muka päästävä tupakalle, ja siinä sai lusmuilla työnteosta kymmenen minuuttia. Työpäivän tehollinen aika oli siis toista tuntia lyhyempi kuin savuttomilla työkavereilla, mutta palkka oli sama.

Toiseksi tupakkaporukoissa syntyi melko luontevasti tuttavuuksia ja parhaassa tapauksessa sai kavereita.

Muuta hyvää en kyllä pysty keksimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Albert Einstein, Sigmund Freud, Winston Churchill, Jean Sibelius, Bertnard Russell olivat kovia tupakanpolttajia. 

Niin oli, mutta se oli ennen kuin tupakoinin todellinan haitallisuus terveydelle tuli tietoon. Tupakkayhtiöt tiesi, mutta teki kaikkensa että ihmiset uskoivat tupakoinnin olevan päin vastoin ensin terveyttä edistävää ja sitten vielä myöhemminkin muka vain harmitonta tai vähässä määrin haitallista. Vasta -70 luvun lopulta alkaen lehdissä alkoi olla juttuja siitä miten haitallista tupakoinnti oikeasti on. Tupakkayhtiöt tekivät käytännössä kaikkensa, pitääkseen nämä asiat pois yleisön tiedosta.

Jos tupakointi ei olisi haitalliista, niin kyllä minäkin polttelisin. Polttelin vähäisessä määrässä teininä ja nuorena aikuisena. Keski-ikäisenä sitten vain hyvän sikarin silloin tällöin ja jos se ei

Sotimisen haitallisuus terveydelle on tiedetty tuhansia vuosia. Jos Venäjä hyökkäisi Suomeen, niin vain pitäisi lähteä Suomea rintamalle puolustamaan, vaikka sotiminen on terveydelle erittäin haitallista. Tämä tarkoittaa loogisesti ottaen, että pitää elää vaarallisesti ja polttaa sitä tupakkaa, jos mieli tekee, koska kerran sitä vain eletään ja kuollaan.

Vierailija kirjoitti:

Parhaimmillaan rentouttavaa panna tupakaksi esim työpäivän päätteeksi tai vaikka mökillä terassilla istuessa. 

Mutta eipä siinä kyllä muuten hyviä puolia olekaan. Kallista, haisee, terveys menee ja nykyään on sosiaalisesti halveksuttua touhua. Siksi lopetinkin jo vuosia sitten.

Tupakoinnin rentouttava vaikutus edellyttää, että on ensin addiktoitunut tupakkaan. Rentoutuminenhan johtuu siitä, että keskushermostossa syntyy vieroitusoireita, kun nikotiini vähenee elimistöstä. Tupakointi siis ensin synnyttää sen hermostuneisuuden, jota tupakka sitten lievittää. Sellainen, joka ei tupakoi, ei koe tupakan puutteen aiheuttamaa hermostuneisuutta.

Tupakka on tupakoitsijalle samaa kuin krapularyyppy alkoholistille.

Vierailija kirjoitti:

Typeryyttäni tulin tupakoineeksi melkein 20 vuotta. Keksinkö mitään hyvää tupakoinnista? Keksin kaksi asiaa.

Ensinnäkin tupakointi tarjosi tekosyyn pitää ylimääräisiä taukoja töissä. Kerran tunnissa oli muka päästävä tupakalle, ja siinä sai lusmuilla työnteosta kymmenen minuuttia. Työpäivän tehollinen aika oli siis toista tuntia lyhyempi kuin savuttomilla työkavereilla, mutta palkka oli sama.

Toiseksi tupakkaporukoissa syntyi melko luontevasti tuttavuuksia ja parhaassa tapauksessa sai kavereita.

Muuta hyvää en kyllä pysty keksimään.

Ei normaalisti röökin polttaminen vie kuin pari minuuttia, jos puhutaan tavallisesta tupakasta.

Kuolema tulee nopeammin.

Olin kotihipoissa kuten ennen vanhaan sanottiin. Tupakoitsijat parvekkeen puoleiseen huoneeseen. 19 lähti, emäntä istui yksin olohuoneessa ja hiipi parvekehuoneeseen.

Näin jälkeen päin ajateltuna, miten ällöttävää että meitä oli niin monta. 

Nyt kun juuri syöpäleikkausksessa olin muistan kuinka oli hyvää vetää savukkeita mutta sitä en uskalla tehdä milloinkaan Ehkä kuolinvuoteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typeryyttäni tulin tupakoineeksi melkein 20 vuotta. Keksinkö mitään hyvää tupakoinnista? Keksin kaksi asiaa.

Ensinnäkin tupakointi tarjosi tekosyyn pitää ylimääräisiä taukoja töissä. Kerran tunnissa oli muka päästävä tupakalle, ja siinä sai lusmuilla työnteosta kymmenen minuuttia. Työpäivän tehollinen aika oli siis toista tuntia lyhyempi kuin savuttomilla työkavereilla, mutta palkka oli sama.

Toiseksi tupakkaporukoissa syntyi melko luontevasti tuttavuuksia ja parhaassa tapauksessa sai kavereita.

Muuta hyvää en kyllä pysty keksimään.

Ei normaalisti röökin polttaminen vie kuin pari minuuttia, jos puhutaan tavallisesta tupakasta.

Tupakkapaikalle käveleminen ja sieltä pois tuleminen, tupakan vetäminen, röökiporukan kanssa jutteleminen ... helposti vierähtää kymmenen minuuttia ellei pidempäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typeryyttäni tulin tupakoineeksi melkein 20 vuotta. Keksinkö mitään hyvää tupakoinnista? Keksin kaksi asiaa.

Ensinnäkin tupakointi tarjosi tekosyyn pitää ylimääräisiä taukoja töissä. Kerran tunnissa oli muka päästävä tupakalle, ja siinä sai lusmuilla työnteosta kymmenen minuuttia. Työpäivän tehollinen aika oli siis toista tuntia lyhyempi kuin savuttomilla työkavereilla, mutta palkka oli sama.

Toiseksi tupakkaporukoissa syntyi melko luontevasti tuttavuuksia ja parhaassa tapauksessa sai kavereita.

Muuta hyvää en kyllä pysty keksimään.

Ei normaalisti röökin polttaminen vie kuin pari minuuttia, jos puhutaan tavallisesta tupakasta.

Tupakkapaikalle käveleminen ja sieltä pois tuleminen, tupakan vetäminen, röökiporukan kanssa jutteleminen ... helposti vierähtää kymm

Ei tosiaan. Tupakointi on nopea toimenpide, joka muuten parantaa keskittymiskykyä selvästi. Kirurgit ovat kovia tupakkamiehiä, koska tupakan polttaminen pitää käden vakaana. Tupakan polttaminen vähentääkin merkittävästi riskiä sairastua Parkinsonin tautiin.

Vierailija kirjoitti:

Typeryyttäni tulin tupakoineeksi melkein 20 vuotta. Keksinkö mitään hyvää tupakoinnista? Keksin kaksi asiaa.

Ensinnäkin tupakointi tarjosi tekosyyn pitää ylimääräisiä taukoja töissä. Kerran tunnissa oli muka päästävä tupakalle, ja siinä sai lusmuilla työnteosta kymmenen minuuttia. Työpäivän tehollinen aika oli siis toista tuntia lyhyempi kuin savuttomilla työkavereilla, mutta palkka oli sama.

Toiseksi tupakkaporukoissa syntyi melko luontevasti tuttavuuksia ja parhaassa tapauksessa sai kavereita.

Muuta hyvää en kyllä pysty keksimään.

Meinaatko, että ne tupakoimattomat tekivät töitä tauotta kuin liukuhihnalla koko työpäivän?

Vierailija kirjoitti:

Nahkainen nojatuoli Whiskilasi ja Savuke. Siihen joku sivistävä kirja.

Olo on kuin Jörn Donnerilla....

Eikös tupakoitsija Jörn Donner kuollut nimenomaan keuhkosairauteen.

Vierailija kirjoitti:

+Nouset aamuvarhain herätyskellon soidessa tod. sängystä etkä torkuta (nuku pommiin)

+Elämykset jota tupakkapaikalla ja matkalla sinne koet ja bongaat

+Pystyy siirtämään kivuttomasti ruokailua useammallakin tunnilla/auttaa siten myös esim. laihduttamisessa

+Sinulla on tod. tuli aina mukana, kun sitä tarvitset

+Pummattu tupakka voi aloittaa ystävyyden

 

Siinä ne sitten taitavat olla. On siinä vastoin yleistä sanomaa hyvääkin, jokainen päättää itse, kuinka arvokkaana pitää ja kuinka hyöty/haitta-suhde asettuu.

Mikä juttu tuossa tupakan pummaamisessa muuten ylipäätänsä on?  Miksi se on katsottu muka niin normaaliksi että ihmiset pummaa ventovierailtakin, vaikka eivät ikinä pummaisi rahaa, karkkia, huikkaa kahvista, palasta hampurilaisesta tms.?  Samasta asiastahan siinäkin olisi kyse.  "Hei anteeks, olisko sul heittää yks tollanen karkki".