Me voitettiin pitkä viikonloppu -matka, mutta en raaski jättää lasta hoitoon!

Meidän tyttö oli aikalailla äitinsä helmoissa kiinni tuossa iässä, kunnes rohkastuin ja varasin vkl-matkan Pariisiin vain meille kahdelle. Ei ollut koskaan ollut yökylässä ja edellisen kerran (7-8kk) huusi kaksi tuntia mummun seurassa, joten kyllä arvelutti. Muuten ei siis ollut mummulla hoidossa koskaan. Alettiin viikkoa-paria ennen käydä mummulla tiheämpään ja viimeinen yö ennen reissua oltiin siellä totuttelemassa. Sitten vaan lähdettiin (ei missään tapauksessa saa karata) ja sanottiin heit. Oli kuulemma todennut pari kertaa illan aikana: " äiti, isi meni pois" . Itkua ei kuulemma tullut ja mun vanhemmat viihdytti tytärtä tauotta sen kolme päivää: veivät ulos, leikkivät, paijasivat jne. Hienosti meni. Kun palattiin, niin tuli iloisena syliin, mutta ei mitenkään edes takertunut erityisesti. Hyvä reissu. Jäi hyvä mieli.:)

luota omiin vaistoihisi.

Jos et ole valmis lasta yöksi jättämään, niin älä jätä. Jos jätät tahtomattasi, koko lomasi menee miettimiseen miten lapsi voi. Sinä teet päätöksen. Ei mies tai lapsi.

Meillä esim. on 3 lasta (1v, 3v ja 4½v). Molemmat miehen kanssa ollaan töissä, yleensä niin että minä teen aamuvuoroa kun mies tekee iltaa, ja päinvastoin. Näin lasten hoitopäivistä tulee lyhyempiä.

Jos satummekin olemaan samaan aikaan kotona, on meillä aina joku lapsi kimpussamme.

Eli miten tässä vietät laatuaikaa miehen kanssa niin, ettei tule jatkuvasti muistutetuksi siitä, että emme ole enää pariskunta, vaan äiti ja iskä?

Vierailija:

kyllähän se onnistuu kotonakin. Parisuhde on hatara, jos tuollaiseen kaatuu.

Vierailija:

Sinä teet päätöksen. Ei mies tai lapsi.

Mutta kaipa kaikki voi sen myöntää, että yhteinen aika on erityisen hyväksi miehen ja vaimon väliselle yhteydelle.



Minä en ainakaan ole sellainen yli-ihminen, että huomioni riittäisi jokaiselle paikalla olijalle tasapuolisesti koko ajan. Yleensä menee niin, että mies on aina siellä hännän huippuna, kun lapset menee aina edelle. Sama pätee tietysti myös toisinpäin: kiireisenä päivänä tuntuu, ettei mies ole ehtinyt puhua kanssani yhtään mitään.



Kun saa olla vähän aikaa ihan kahdestaan, niin kyllä se on ihana tunne. On ihanaa saada pitää mies ja hänen täysi huomionsa ilman keskeytyksiä.



Ja sitten on ihanaa palata takaisin kotiin, kun on ehtinyt ikävöidä omia muksuja ja muistaa miten ihanaa tämä kotiäidin arki onkaan.

että työ jo ajaa perheen edelle.

lapset saavat paljon aikaani, mies on illalla ja viikonloppuisin. Lapset menevät aikaisin nukkumaan, meillä on omaa aikaa siinä illalla, joka päivä. Kun lapset ovat kotona ja minä täällä, ei meillä myöskään ole ketään koskaan " kimpussa" , vaan lapset leikkivät tyytyväisinä myös keskenään.



Eikä sitä tarvitse ylipäätään itseään unohtaa, vaikka lapsia hoitaisikin.

Itse varmaankin kieltäytyisin lopulta. Vaikka tosiaan toisaalta matka tekisi sinulle ja miehellesi varmasti hyvää.

olen yllättynyt saamistani positiivisista kommenteista, joiden mukaan minun kannattaisi lähteä ja nauttia. ehkä jollain asteelle asenteeni on muuttunut tämän ketjun myötä. ehkä sittenkin harkitsen uudestaan lähtemistä!? ja ainakin ymmärrän miestäni nyt enemmän, kun noin moni muu äiti-ihminenkin on sitä mieltä että reissuun vaan!



ap

Kaduttaa sitten myöhemmin jos et lähde.

Ymmärrän siis teitä molempia. Sinusta on kurja jättää lasta ...mutta kyllä mullakin repeis pälli jos olis ilmanen matka ja en vois lähteä, että symppaan miestäsi myös.



Voihan isäkin olla loman ja oman ajan tarpeessa vaikka täällä perinteisesti puolustellaan äitien menoja ja tarpeita enemmän

Minusta sinun kannattaisi lähteä. Olen varma että lapsesikin nauttisi mummin seurasta. Nuo mummit kun osaavat olla niin ihania ja osaavat antaa lapsille toisella tavalla huomiota kuin me vanhemmat.



Saattaa taas kulua piiiitkä aika ennenkuin sinulle ja miehellesi tarjoutuu vastaava mahdollisuus ja kyllähän se niin on tietenkin että parisuhdetta hoidetaan ihan arjessa. Mutta pieni kahdenkeskinen hemmottelu jolloin voitte pusutella päivät pitkät ja kävellä käsikädesä pitkin katuja on juuri sitä spesiaalia mitä elämään myös tarvitaan!



Me suomalaiset olemme niin vaativia itsellemme.



Lähde ihmeessä!!! :)

Meillä on lapset aina reissussa mukana.

Ei lapsi siitä matkasta pilalle mene, päin vastoin, todennäköisesti nauttii täysillä joka hetkestä ja lapsen ja isovanhempien suhde vaan paranee.

Miksi et halua viettää miehesi kanssa aikaa kahdestaan, pariskuntana, miehenä ja vaimona, sillä teidän suhteellennehan koko perhe on perustettu. Relaa nyt vähän. Olisi aivan älytöntä jättää moinen tilaisuus käyttämättä!

Joku kuppainen arpajaisvoitto...

kävimme tänään 1,5-vuotisneuvolassa ja juttelin neuvolatädille ko. asiasta ja hän oli sitä mieltä, että kannattaisi noudattaa sitä " niin monta yötä erossa vanhemmista kuin ikävuosiakin" -ohjetta. tuli vähän hölmö olo, kun hän ihan selvästi ilmoitti kantansa, että lasta ei tulisi jättää noin pitkäksi ajaksi. tiedän, että se on vain yhden ihmisen mielipide, mutta silti jäi tuo vaivaamaan! mieskin sanoi että enkö osaa tehdä päätöstä oman pääni mukaan, eli en kai sitten osaa kun tuo jäi niin paljon vaivaamaan ja taas vaistoni saa vahvemmin että älä lähde, vaikka järki hoputtaa jo menemään! uskomattoman vaikeeta tää äitiys...



ap

yhden lapsen kanssa on niin superhelppoa matkustaa.

jos meidän lapset pääsisi elämässään yhdeksi viikonlopuksi mummolaan,en usko, että heillä olisi kovin kummoista suhdetta isovanhempiinsa sen jälkeenkään.