Luin Hesarista Mika Ihamuotilan ja äitinsä haastattelun
ja jotenkin lävähti yhteiskuntaluokat todella silmille. Siis ihana lapsuus, tarjottiin kieliä, matkustelua, klassissta musiikkia, taidetta, omaisuutta ja lapsesta asti kontaktit Suomen eliittiin.
Ennen vanhaan Suomessa saattoi nousta 'ryysyistä rikkauksiin', luuletteko, että se on vielä nykyään mahdollista?
Kommentit (28)
Joo, siis ihan varsinainen puhdas äly aina ole eliitin vahvuus.
Itse muistan yhden mahtisuvun vesan, jonka opinnoista ei tullut ei niin mitään. Mutta vanhemmat sitkeästi auttoivat taloudellisesti ja kaikin tavoin. Olisi itsekin halunnut lopettaa opinnot, mutta se ei vanhemmille sopinut. Oli kymmenennen vuoden perustutkinto-opiskelija kun viimeksi kuulin, ei vielä edes kandia tehtynä.
Vierailija kirjoitti:
En usko. 😀
Kun on alemmasta sosiaaliluokasta, niin ensin sullotaan C- tai D-luokalle, missä ovat kaikki koulun pahimmat häiriköt ja sitten koulukotilapset. Oppiihan siinä sosiaalisuutta ja tappelemaan koulukiusaamista vastaan, mutta muuta hyötyä ei ole. Opettajat ovat sitä mieltä, että sinäkin kuulut siihen samaan. Hyvällä tuurilla pääset erikoislukioon. Siellä karsastetaan, kun ei ole rahaa ostaa hienoja vaatteita ym. Puolisomarkkinoilla karsastetaan.
C ja D luokalle? Ei kai peruskoulun eri luokkien kirjaimet mitään yhteiskuntaluokkia tarkoita?
Meillä toki aikoinaan keskikoulussa maalaiset laitettiin C-luokalle, mutta he kyllä ei olleet mitään koulukotilapsia, vaan maajussien jälkeläisiä. Jotkut vähän isomman tilan lapsia, jotkut vähän pienemmän, mutta eivät todellakaan mitään häiriköitä. Alueellisesti ne lapset luokille valittiin ainakin silloin.
Vierailija kirjoitti:
Ja keskimmäinen keskiluokka ja freelancerit ja vaikka mitä.
Ei tämä oikeasti ole niin yksinkertaista.
Freelancerit = pakkoyrittäjiä ts. köyhälistöä hekin
Mika Ihamuotila on syntynyt kultalusikka suussa, kuten isänsä ja isosisänsäkin.
Se mikä tästä jutusta jäi päällimmäiseksi mieleen oli sisällön totaalinen tyhjyys. Yleensä perhesiteitä-artikkeleissa ihmiset kertovat tunteistaan toisiaan kohtaan: vaikeuksista ja niiden voittamisesta, rakkaudesta ja kiintymyksestä, ihmissuhteiden kehittymisestä. Nämä ihmiset kertoivat vain ja ainoastaan siitä, mitä he olivat saavuttaneet ja suorittaneet, ja siitä ketä he tuntevat. Kylmäävä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Mietin samaa, kun täällä palstalla usein väitetään, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Suomessa on aika vähän aatelisia ja monet heistä ovat myös ihan tavallisia kuluttajia, eikä erityisen varakkaita.
Yliopistossa oli opiskelukavereiden vanhemmissa niin siivoojien kuin lääkärien lapsia.
Itse olin teininä kielikurssilla, vanhempani olivat insinööri ja sairaanhoitaja. Kielikurssilla oli myös ystäväni, jonka vanhemmat olivat autokorjaamon työnjohtaja ja siivooja. Me molemmat teinit jatkoimme aikaan yliopistoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. 😀
Kun on alemmasta sosiaaliluokasta, niin ensin sullotaan C- tai D-luokalle, missä ovat kaikki koulun pahimmat häiriköt ja sitten koulukotilapset. Oppiihan siinä sosiaalisuutta ja tappelemaan koulukiusaamista vastaan, mutta muuta hyötyä ei ole. Opettajat ovat sitä mieltä, että sinäkin kuulut siihen samaan. Hyvällä tuurilla pääset erikoislukioon. Siellä karsastetaan, kun ei ole rahaa ostaa hienoja vaatteita ym. Puolisomarkkinoilla karsastetaan.
C ja D luokalle? Ei kai peruskoulun eri luokkien kirjaimet mitään yhteiskuntaluokkia tarkoita?
Meillä toki aikoinaan keskikoulussa maalaiset laitettiin C-luokalle, mutta he kyllä ei olleet mitään koulukotilapsia, vaan maajussien jälkeläisiä. Jotkut vähän isomman tilan lapsia, jotkut vähän pienemmän, mutta eivät todellakaan mitään häiriköitä. Alueellisesti ne lapset luokille valittiin ainaki
Voi ei, olin lukiossa F-luokalla, jossa oli kaikki pitkän matematiikan lukijat. Suuri osa luokasta jatkoi yliopistoon tekniikan tai lääketieteen opintojen pariin.
Aikoinaan, kun tuli Twitterissä pyörittyä, sen merkittävin anti oli huomata, miten yhteiskunnan eliitti (Suomessa ja maailmalla) päästessään suoraan ääneen ilman viestintäosastojen suodatusta ei useinkaan järkensä valolla suoranaisesti sokaissut.
Kotimaisesta valikoimasta erityisesti Ihamuotila twiittailuineen jätti monesti hämmästelemään, että voiko kaveri olla tosissaan, vai oliko kyseessä jokin mediataideprojekti.