Eka lomaviikko kohta takana ja nyt jo ahdistaa töihinpaluu

Monet ihmiset sinnittelevät vuosia, koska ajattelevat ettei ole vaihtoehtoja. Mutta on. Ihan oikeasti on. On tärkeää, että sä et jää yksin. Hae apua, vaikka alkuun työterveydestä tai omalta terveysasemalta. On täysin ymmärrettävää, että perhe voi olla ankkuri, mutta myös sinä itse ansaitset voida paremmin. Toivon, että uskallat hakea tukea, siitä tämä ei ole kiinni, että sun pitäisi vain kestää.

Se mitä yritän myös sanoa on, että kannattaa oikeasti kartoittaa tilanne ja vaihtoehdot.

Vierailija kirjoitti:

Monet ihmiset sinnittelevät vuosia, koska ajattelevat ettei ole vaihtoehtoja. Mutta on. Ihan oikeasti on. On tärkeää, että sä et jää yksin. Hae apua, vaikka alkuun työterveydestä tai omalta terveysasemalta. On täysin ymmärrettävää, että perhe voi olla ankkuri, mutta myös sinä itse ansaitset voida paremmin. Toivon, että uskallat hakea tukea, siitä tämä ei ole kiinni, että sun pitäisi vain kestää.

Se mitä yritän myös sanoa on, että kannattaa oikeasti kartoittaa tilanne ja vaihtoehdot.

Hello AI!

Olispa töitä.

-työtön 

Ei kannata tuhlata parhaita vuosiaan jonkun työpaikan takia, joka ahdistaa paljon.

Juttele perheen, ystävien jne kanssa ja kartoita vaihtoehtoja. Pärjäätkö hetken työttömyyskorvauksella? Tai onko perheessä puoliso, joka voi vastata kuluista muutaman kuukauden? Voisitko myydä osaamistasi oman yrityksen kautta? Aina on vaihtoehtoja nykyiseen työhösi. 

Tsemppiä ja nauti lomastasi! Mieti vaikka ajatusta jo jostain uudesta työstä mihin syksyllä menet äläkä murehdi nykyistä ollenkaan.

Onneksi olen nyt työtön. Työkkärissäkin ne ihmetteli miksei minun työsopimusta jatkettu kun olin ollut 3 vuoden sopimuksella töissä. Alkoivat epäillä että tein jotain tahallaan ettei minua palkattu uudelleen. Näytin sille palkkakuittini jossa oli lomarahaa 11000 euroa kolmelta vuodelta kun en ole ollut lomalla kertaakaan. Tuurasin koronasa olevia työntekijöitä kolme vuotta.

Itsellä sama. Tänään alkavat työt ja ahdistuin töihin paluusta jo loman alussa. Tänään aamulla todellisuus iski vasten kasvoja, mutta en keksi vaihtoehtoa. Vaimo työtön ja taloutemme romahtaisi jos irtisanoutuisin. Elän vankina kullatussa häkissä. Palkka on erittäin hyvä mutta työ on tuskallisen vaativaa. 

Eri

Itsellä tuota meni useita vuosia, kunnes mitta tuli täyteen, ja lähdin opiskelemaan uutta alaa. Nyt olen valmistunut ja ollut työttömänä 7 kuukautta.

Silti en kadu, koska olin niin uupunut, että vain itkin töiden jälkeen ja viikonloput meni täysin palautuessa, en halunnut nähdä ystäviä tai muita läheisiä, ja olin koko ajan pahalla tuulella. Nyt elämän enemmän arvojeni mukaan, ja uskon, että kyllä töitäkin vielä saan.

Olin uupumuksen takia myös sairauslomalla muutaman kerran, mutta kun työnantaja ei halunnut tehdä mitään muutoksia työssäjaksamisen parantamiseksi, niin tilanne vain vuosi vuodelta paheni. Joskus on parempi lähteä, mutta ainakin kannattaa ottaa asia puheeksi töissä ja koittaa löytää keinoja jaksamisen parantamiseksi. Tsemppiä kaikille, joilla on tämä tilanne!

Sama oli kun olin työelämässä. Aluksi ahdisti vain muutama päivä ennen kun kesäloma päättyi. Lopulta se alkoi loman puolivälissä. Eipä selvempää merkkiä ole että työ kuormittaa liikaa ja se on epämiellyttävä stressaava työ. Jos vielä vuorotyö niin oi sitä "onnea". On tuossa se hyvä puoli että kun kesäloma alkaa se tuntuu lähes eurojackpot voitolta tai uudesti syntymältä. Kun tuntemukset on työntekijöillä tällaisia niin jossakin on suomalaisessa työyhteisöissä "onnistuttu". Murtamaan työtekijä niin henkisesti kuin fyysisesti. Onnea.

Esimieheni mikromanageeraus ja narsismi riittivät minulle ja irtisanoudun. En ole katunut hetkeäkään. Värit palasivat elämään.

Vierailija kirjoitti:

Monet ihmiset sinnittelevät vuosia, koska ajattelevat ettei ole vaihtoehtoja. Mutta on. Ihan oikeasti on. On tärkeää, että sä et jää yksin. Hae apua, vaikka alkuun työterveydestä tai omalta terveysasemalta. On täysin ymmärrettävää, että perhe voi olla ankkuri, mutta myös sinä itse ansaitset voida paremmin. Toivon, että uskallat hakea tukea, siitä tämä ei ole kiinni, että sun pitäisi vain kestää.

Se mitä yritän myös sanoa on, että kannattaa oikeasti kartoittaa tilanne ja vaihtoehdot.

Olen eri. Minä puntaroin pitkään. Teetettiin myös kallis remontti ja ajattelin, että pakko vaan jaksaa. Jäi säästöjä ja tiesin, että lopputili tulisi olemaan iso, pitämättömine lomineen. Olen ollut 3kk kotona ja loma olisi ollut heinäkuussa. Sanoin heinäkuun lopussa miehelleni, että ois kauheaa palata töihin. Eilen sanoin hyvälle ystävälle, että jos vielä elokuun olisin kotona tai, jos viimeistään lokakuussa lähtisin keikkaa kyselemään. Ei ole burnouttia, haluan vain itse päättää, milloin töitä teen. Rakastan kesää, enkä tuolloin töitä enää tee. 

Minulla tänään eka lomapäivä ja tylsää jo nyt. Töissä sentään tekemistä.