Graduntekijät huomio: Ovatko pienet lapsenne kotona vai hoidossa?

Omat lapseni olivat parivuotiaita kun tein gradua. En halunnut laittaa heitä hoitoon, joten tein gradua lasten nukkuessa päiväunia ja jatkoin illalla miehen tultua kotiin.



Käytännössä laitoin työhuoneen oven kiinni ja ilmoitin muulle perheelle, etten ole kotona. Sain tehtyä töitä tehokkaasti, koska pysyin työhuoneessa. Lasten ollessa joskus päivän poissa, aloin helposti lipsua, tein kotitöitä yms. graduun liittymätöntä ' sijaistoimintaa' .

Oma 1,5 vuotiaani on hoidossa tämän kevään. Odotan toista lasta ja halusin saada kurssit tehtyä ja graduakin niin paljon kuin mahdollista. Kurssit vaativat läsnäoloa, mutta kyllä gradukin edistyy huomattavasti paremmin kun saan 4,5-5,5 tuntia yhtäjaksoista työskentelyaikaa.



Tyttäreni viihtyy perhepäivähoidossa loistavasti. Aussa koin syyllisyyttä, mutta nyt olemme sopeutuneet tilanteeseen erittäin hyvin.

Kuten teillä, meidänkin lapsi oli 8kk, kun päätin jatkaa gradua.

Siinä vaiheessa oli käytännössä vain seminaarista saatu teoriaosa oli kutakuinkin valmis sellaisenaan, ja puolet tutkimusaineistosta (haastatteluista) oli kasassa. Kirjallisuutta olin käynyt jo seminaaria varten aika paljon läpi.



Olin lapsen ollessa 8kk yhden viikonlopun tekemässä haastatteluja, lapsi silloin isänsä kanssa. Päiväuniaikaan kirjoitin (n.2-3h päivällä). Yleensä iltaisin mies oli lapsen kanssa tunnin tai pari, ja illalla yhdeksältä jatkoin taas. Mummin tms hoidossa lapsi oli tuon syksyn aikana ehkä vain nelisen kertaa kolme tuntia kerrallaan. Kolmen kuukauden jälkeen vein gradun esitarkastettavaksi, ja jatkoin jäljellä olevia opintoja, n.13 silloista opintoviikkoa. Keväällä vielä tein graduun korjaukset, työ painoon ja paperit ulos, gradusta erittäin hyvä arvosana.



Yksi lukuvuosi tähän hässäkkään siis meni. Koko ajan lapsi oli kotona. Puolessa välissä (kun gradu siis jo esitarkastettu, mutta muita opintoja vielä tekemättä ja miehellä gradu edessä) kyllä tuntui siltä, että lapsi on pakko laittaa hoitoon, mutta jotenkin vain saatiin menot sovitettua niin että sekä minä että mieheni valmistuttiin. Mies vielä töissä lisäksi. Aikamoista sumplimista se kyllä oli, välillä vaihdettiin lapsi lennosta keskellä kaupunkia. Gradusta olisin kyllä selvinnyt, mutta en jäljellä olevista luentokursseista, jos ei oma äiti olisi keväällä ollut auttamassa. Silloin mummi oli ehkä kerran viikossa yhden luennon ajan meillä.



Jos lapsen- ja kodinhoito oli työ, niin gradu oli mukava harrastus sen ohella. Telkkaria ei tuon vuoden aikana paljon tullut katteltua, eikä netissä ehtinyt juuri surffailla... Minusta tuo vuosi ei ollut kuitenkaan kauhean stressaava. Kumpaankaan hommaan ei ehtinyt kyllästyä, kun ei saanut tehdä kumpaakaan pitkiä jaksoja kerrallaan ;) Minä en ainakaan osaisi paahtaa tehokkaasti 8 h putkeen. Usein oikein paloin halusta päästä koneelle. Ja toisaalta lapsen kanssa oli ihanan rentouttavaa väsätä hiekkakakkuja, kun oli sen aika :)

Muutettiin juuri uuteen paikkaan ja poika 1v9kk pääsi aamupäiväksi puistoon eli sellaisen vanhan kunnon puistotädin hoitoon. Teen gradua pääasiallisesti illalla kun lapsi menee nukkumaan ja kirjoitan 21-00(01) ja päiväuniaikaan yleensä 1-2h ja puistoajan n. reilu 1h. Meillä on onneksi isovanhemmat lähellä ja mies tekee sellaista vuorotyötä että välillä viikollakin on vapaapäiviä joten saan tehdä rauhassa. Muuten olen hoitovapaalla ja lapsen hereilläoloajan olen hänen kanssaan.

Muuten ei olisi kyllä tullut gradun teosta yhtään mitään. Nyt gradu on pulkassa, mutta olisi varmasti vieläkin kesken, jos tenava olisi pyörinyt tässä jaloissa. Itselleni oli tärkeää, että sain tehdä monta tuntia putkeen, ihan häiriöittä. Sitten taas sain gradun pois mielestä, kun hain tytön ja keskityin lopun päivää sitten leikkeihin ja kotihommiin. Tyttö oli kolmesti viikossa klo 9-15 hoidossa gradun teon aikaan. Nyt on käynyt viidesti viikossa ja opiskelutahti on ihan eri luokkaa! Huono omatunto pysyy poissa, kun en tee muita hommia tytön ollessa hoidossa, vaan istua nökötän koneella:) Tsemppiä gradun tekoon!!!